Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Jumala lähettää väkevän eksytyksen

2. Tessalonikalaiskirje · 2.Tess, Antikristus, Eksytys, Rakkaus, Rakkaus totuuteen

Paavali kirjoittaa: "Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen" (2.Tess 2:11-12).

Jumala tulee lähettämään eksytyksen ja tämä eksytys tulee tempaamaan ihmisiä mukaansa. Tämä saattaa toteutua kaikkina aikoina jossain mittakaavassa, mutta mitä ilmeisimmin viimeisinä aikoina suuremmassa mittakaavassa, suuressa lopun ajan eksytyksessä. Huomionarvoista on ensiksikin se, että eksytyksen lähettäjä on Jumala itse. Hän ei siis vain passiivisesti salli tätä eksytystä, vaan on itse sen lähettäjänä. Jo tässä on kysyttävä, sopiiko tämä lukijan jumalakuvaan? Toinen merkittävä huomio on Jumalan motiivi. Hän lähettää eksytyksen ajallisena tuomiona niille, jotka eivät ole uskoneet, eivätkä rakastaneet totuutta. On syntiä olla uskomatta totuutta. On myös syntiä olla rakastamatta totuutta. Kolmas merkittävä havainto on se, että tuomio tästä kaksitahoisesta synnistä on eksyminen. Jumala siis tuomitsee synnistä kiinni pitäjän eksymään, ja niin hänen lopullinen ikuinen tuomionsa tulee olemaan entistäkin ankarampi. Mieleeni nousevat David Pawsonin sanat: "choose your way, and God will help you on it."

Seuraavaksi mietimme vielä tarkemmin niitä, jotka tulevat eksymään, ja tulevat tuomituiksi. Teksti osoittaa, että he eivät ole uskoneet totuutta, eivätkä he siis varsinkaan rakasta totuutta. Eihän kukaan voi rakastaa sellaista, mihin ei usko. Teksti sitoo nämä kaksi--uskon ja rakkauden--myös toisella tavalla yhteen. Ei näytä mahdolliselta, että joku uskoisi kyllä totuuden, mutta ei sitä kuitenkaan rakastaisi, olkoonkin, että rakkautemme jää aina vajavaiseksi.

Usko ja rakkaus käyvät käsi kädessä myös negatiivisesti. Nimittäin se, joka ei usko totuutta, uskoo valheen. Neutraalius on myytti ja mahdottomuus. Se, joka ei rakasta totuutta, mielistyy vääryyteen. Tämä edellä mainittu, ei välttämättä ilmenisi kovinkaan selkeästi ihmisen elämässä, mutta "Jumala lähettää väkevän eksytyksen" niin että myös paljastuisi näkyvässä todellisuudessa se, kuka kukin on (Jumalalle tämä on ilmiselvää koko ajan). Joka oikeasti rakastaa totuutta ja pysyy rakkaudessa totuuteen, se myös pysyy uskollisena loppuun saakka. Ei kuitenkaan oman voimansa varassa. Se taas, joka ei rakasta totuutta, lakkaa teeskentelemästä kun hinta käy liian kalliiksi.

"Niin että he uskovat valheen." Jos ei ota vastaan rakkautta totuuteen, ei jää jäljelle muuta kuin valhe. Merkittävää on myös, että se jolla ei ole totuutta, ei voi ikinä tietää eksyvänsä--eihän hänellä ole mitään pysyvää, mitään objektiivista, johon peilata itseään ja elämäänsä. Tämä on tapahtunut kollektiivisesti läntisissä yhteiskunnissa, kun ne ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle. Voi sitä ihmistä, joka on menettänyt totuuden (1.Tim 6:15).

Paavali jatkaa tästä osoittamalla, kuinka suuressa kiitollisuuden velassa olemmekaan Jumalalle pelastuksesta: "Mutta me olemme aina velvolliset kiittämään Jumalaa.." (2.Tess 2:13). Ei ole omaa ansiotamme, että uskomme ja rakastamme. Näin ympäri mennään ja yhteen tullaan samaan teemaan, jolla ko. kirje myös alkoi. Vainot ja ahdistukset ovat Jumalan työkaluja Kristuksen kirkastamiseksi Jumalan omien elämässä. Kulta kestää tulen ja osoittaa siis siten arvonsa kuonan palaessa. Kultaa minussa on Jumalan työ. Ja nyt, sitäkin synkkää taustaa vasten, että antikristus on tulossa, väkevä eksytys on tulossa, on lopputulema kuitenkin se, että meidän tulee kiittää. Olemme velvolliset kiittämään. Miksi? Koska "Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen" (j.13).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).