Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Sääntöjä kotia varten

Kristillinen kasvatus, Kasvatus, Kunnioitus, Perhe, Vanhemmuus

Tässä tekstissä esitetään viisi keinoa tai sääntöä, joita noudattaen omasta kodista voi alkaa rakentaa vähemmän lapsikeskeistä (huom. eri asia kuin terve lapsilähtöisyys tai lapsen näkökulman huomioiva perspektiivi).

“Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ –tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus–’että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.’”

1.En keskeytä aikuisia heidän puhuessaan vaan pyydän ja odotan puheenvuoroa esimerkiksi nykäisemällä hihasta.
-Tietenkään kukaan 3v ei kykene elämään tämän mukaan, eikä sitä tule häneltä ankarasti vaatiakaan. Kysymys on siitä, että tässä on malli vanhempia arvostavasta ja kunnioittavasta kulttuurista, jota harjoitellaan. Kun lapsi keskeyttää aikuisten keskustelun, voidaan hänelle sanoa, että "meillä on juttu kesken, odota.” Ennen puheen vuoron antoa lapselle, voi opettaa, kuinka vanhemmat toivovat lapsen käyttäytyvän; “Älä huuda päälle, vaan pyydä puheenvuoroa tavalla x.” Mitä nuorempi lapsi, sitä vähemmän häntä tulee odotuttaa tätä harjoiteltaessa, ja onnistuminen tulee palkita nopealla puheenvuoron saamisella.

2.En valita, kilju, uhkaile tai itke saadakseni tahtoni läpi.
-Tämä ei tarkoita, että tulisi pyrkiä sellaiseen kulttuuriin, jossa tunneilmaisua ei sallita. Vanhempien on tärkeä kyetä ottaa vastaan myös lapsen negatiiviset tunteet. Liian monesti lapsi vain on oppinut manipuloimaan vanhempiaan negatiivisella tunne ilmaisulla ja vanhemmat antavat tämän tapahtua.
-Lapselle opetetaan suoraa ilmaisua; jos jotakin tahtoo, sitä tulee kohteliaasti pyytää. Kun lapsi onnistuu kohteliaassa pyynnössä, on hyvä ainakin välillä ja harmittomissa pyynnöistä suostua.
-”olemme hylänneet kaikki häpeälliset salatiet.. vaan julkituomalla totuuden..” (2.Kor 4:2).

3. En määräile ja päätä perheeni aikatauluista.
-Aikatauluilla tarkoitetaan toistuvia arjen rutiineja, kuten ruoka-ajat, ulkoilu ajat, nukkumaan käymis aika, sekä satunaisempia menoja, kuten retket, kyläilyt ja muut reissut ym. Lapselle, joka ilman mitään syytä ei kiukkuisena halunnut syödä perunoitaan ja jauhelihakastikettaan päiväruualla, ei valmisteta uutta ateriaa eikä tarjoilla ylimääräistä välipalaa ennen seuraavaa ateriointi hetkeä.
-Määräilemään pyrkivälle lapselle kerrotaan, että hän ei saa määrätä vanhempiaan, mutta että hän voi halutessaan ehdottaa menoa tai pyytää kohteliaasti joustoa esimerkiksi kyseisen päivän välipalan syömisessä, kun esim. ei vielä malttaisi lopettaa Lego leikkiä.

4.En saa vaatia vanhempieni aikaa kohtuuttomasti.
-Ensimmäisenä on sanottava, että vanhemmat on kutsuttu olemaan läsnä lastensa elämässä isosti. Säännön ydin on vaatimisessa.

-Lapselta voi vaatia, että hän itse viihdyttää itseään. Tylsistymisen ja turhautumisen tuoman kiukun jälkeen terve lapsi keksii tekemistä. Vanhempien ei kannata lakata elämästä ja lakata kotitöistä lapsen ollessa hereillä. Päinvastoin, kun vanhemmat pyörittävät arkea ruuanlaitosta ja siivouksesta lähtien lapsen hereillä ollessa, ja jopa kutsuvat lasta ikätasoisesti osallistumaan (tylsistyneelle tekemistä), oppii lapsi paremmin, miltä tavallinen elämä näyttää. Jos vanhemmat päättävät vaikka istua sohvalle hetkeksi ja lapsi alkaa kiukuttelemaan tästä, katso sääntö nro 2.

5.En saa yrittää välttää, väistää tai paeta syntini tai vastuuttoman käytökseni seurauksia.
-Aadamista ja Eevasta lähtien jokainen syntisen ihmiskunnan jäsen on ollut taipuvainen pakenemaan vastuuta, sekä menemään piiloon. Piiloon menevä voi koittaa käyttää kohdan 2 aseita, voi uhriutua, valhedella tai paeta toisen selän taakse ja syyttää toista. “Toikin teki” on klassinen yritys vähentää omaa syyllisyyttä toisen syyllisyydellä.
-Hyvä kommunikaatio auttaa asioiden käsittelyssä. Asioista on tärkeä puhua niiden oikeilla raamatullisilla nimillä. Kommunikaation avaimena on Jumalan itsensä paratiisissa näyttämä malli. Jumala, joka vihaa syntiä, hillitsi ja hallitsi itsensä, ja lähestyi illan viileydessä Häneltä piiloon mennyttä ihmisparia neutraalisti, kysyen vain: “missä olet?” Synnin seuraamuksista puhuttiin vasta, kun kävi ilmeiseksi, etteivät syylliset aikoneet ottaa mitään vastuuta teoistaan, vaikka heille armollisesti siihen tarjottiin mahdollisuus. Keskusteluun tarvitaan lapsen läsnäolo. Uhmakkaan kanssa ei kannata yrittää keskustella, mutta avoimen kanssa voi käydä läpi esimerkiksi keskustellen ja apukysymyksiä esittäen nämä viisi vaihetta: 1.Mitä tapahtui? 2.Miltä se tuntui? 3.Mitä sitten teit? 4.Miten kävi tai mihin pyrit? 5.Olisitko voinut tehdä jotain toisin? Keskustelun aikana sanotetaan yhdessä tapahtumat ja tunteet niiden oikeilla nimillä.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).