Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Absalomin kapina

2. Samuelin kirja · 2Sam, Absalom, Daavid, Kapina

Olen yhtä aikaisesti nyt lukenut Toista Samuelin kirjaa, sekä Lou Priolon kirjaa Heart of Anger. Priolo esittää kirjassaan “tuhon askelmat”, jotka yleensä hyvin kuvastavat synnilisen vihan kypsymisen avoimeksi kapinaksi. Nämä viisi askelmaa ovat:

1.Haavoittuminen ja loukkaantuminen
2.Katkeroituminen
3.Viha; ei hetkellinen vihastuminen, vaan kehitys on johtanut luonteeseen, jota hyvin kuvaa sana vihainen
4.Uppiniskaisuus, itsepäisyys ja niskoittelu
5.Kapina

Toinen Samuelin kirja on täynnä kapinaa, olipa kyseessä sitten kapina Jumalan auktoriteettia ja Hänen käskyjään vastaan, tai kapina kuninkaan käskyjä ja johtoa vastaan. Räikein ja voimakkain kertomus kapinasta, mikä kirjasta löytyy, on kuitenkin kertomus Absalomista. Kertomus löytyy Toisen Samuelin kirjan luvuista 13-18, joskin lukua 13 edeltävä kuvaus Daavidin synnistä Batsebaa ja Uuriaa vastaan selittää myös näitä myöhempiä tapahtumia.

Kysymys, joka minulle nousi mieleen, on tämä? Voisiko em. Priolon listaa kapinan kehittymisestä soveltaa Absalomiin? Kokeilin niin tehdä, ja tässä on tulos:

1.Haavoittuminen: Absalomia haavoitti ja satutti syvästi se, mitä hänen velipuolensa Amnon teki Hänen tyttärelleen Taamarille. Amnon raiskasi Absalomin tyttären Taamarin. Absalomia haavoitti ja loukkasi kuitenkin kenties vielä enemmän se, ettei hänen isänsä, kuningas Daavid tehnyt asialle mitään. Raamattu ei kerro Daavidin tuominneen Amnonin tekoa, saati sitten langettaneen tälle rangaistusta tästä hirvittävästä synnistä. Amnonille ei koitunut mitään välittömiä seurauksia ihmisten puolelta. Raamattu kertoo ainoastaan, että Daavid “vihastui kovin” (2.Sam 13:21), mutta kuten Absalom myöhemmin puhui, taivutellessaan kansaa puolelleen, Daavid ei “antanut oikeutta” (2.Sam 15:4), ja kaikki vain lakaistiin maton alle. Vallitsi mitä ilmeisimmin puhumattomuus asiasta; “Absalom ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää..” (2.Sam 13:22).

2.Katkeruus: Absalom ei antanut veljelleen anteeksi, vaan kävi uudelleen ja uudelleen läpi sitä vääryyttä, mitä Amnon oli tehnyt hänen tyttärelleen. Absalom myös varmasti vatvoi ja märehti sitä, miten kuningas Daavid, hänen isänsä, ei ollut ollut oikeudenmukainen. Asia jäyti Absalomin mieltä ja asiasta ei yhäkään puhuttu mitään. Tämä katkeroitti Absalomin ja katkeruus kasvatti häneen syvemmät ja syvemmät juuret. Absalom oli katkera niin Amnonille kuin Daavidille. Raamattu varoittaa, “ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä” (Hebr. 12:15).

3.Viha: “Absalom vihasi Amnonia sentähden, että tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarellensa Taamarille” (2.Sam 13:22). Johannes kirjoittaa kirjeessään näin: “Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja” (1.Joh 3:15). Kaksi vuotta (2.Sam 13:23) viha hiljaa kyti Absalomin katkeroituneessa sydämessä ja hiljalleen voimistui voimistumistaan murhanhimon liekiksi, ja varmasti myös kypsyi halveksuvaksi asenteeksi isää kohtaan; olihan Amnon toiminut hyvin samankaltaisella tavalla kuin Daavid Batseban asiassa: molemmat olivat käyttäneet valtaansa ja voimaansa ottaakseen itselleen sen, minkä he halusivat. Absalom saattoi jopa syyttää isäänsä tästä hänen perhettään kohdanneesta onnettomuudesta, ja näin tehdessään hän olisikin ollut osittain oikeassa; seuraamus Daavidin synnistä Daavidille oli osittain se, että hänen poikansa seuraisivat hänen synnillisiä jälkiään (2.Sam 12:9-12). Nyt viha ja katkeruus Absalomissa olivat tulleet niin suureksi, että se näkyi Absalomin ilmeestäkin selvästi (2.Sam 13:32).

4.Uppiniskaisuus, itsepäisyys ja niskottelu: Tässä vaiheessa Absalom päättää astua lopullisesti pois auktoriteetin alta ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Sisäisessä maailmassaan murhaamista miettinyt Absalom sinetöi päätöksensä: hän ei anna anteeksi eikä aio unohtaa kärsimäänsä pahaa, eikä aio odottaa, että isä ratkaisisi asian, vaan lähtee hakemaan hyvitystä ja oikeutta oman käden voimalla. Absalom korottaa itsensä tuomariksi sekä rangaistuksen täytäntöönpanijaksi–hän tahtoo tappaa. Tässä meillä on monen toimintaelokuvan “sankari.”

5.Kapina: Sopiva tilaisuus tulee, kun kuningas itse ei halua tulla mukaan Absalomin juhliin, mutta prinssit kaikki tulevat paikalle. Myös Amnon tulee, vaikka Daavid epäilee tai aavistaakin jotakin pahaa. Daavid ei isänä osannut sanoa ei poikiensa pyyntöihin (2.Sam 13:27 & 1.Kun 1:6). Absalom murhauttaa Amnonin palvelijoidensa käden kautta. Hän ei siis toimi vain silmittömässä raivossa, vaan hänen katkeran ovela sydämensä on laatinut suunnitelman jäljitellä sitä, kuinka Daavid itse oli palvelijoidensa käden kautta murhauttanut heettiläisen Uurian, Batseban aviomiehen. Jos Amnonin synti oli niin lähellä Daavidin syntiä, ettei tämä kykenisi sentähden siihen puuttumaan, niin olisi tämäkin synti taas hyvin lähellä Daavidin omaa syntiä, ja toimisi muistutuksena Daavidille hänen omasta pahuudestaan ja tekisi siis Daavidin jälleen voimattomaksi hallitsemaan oikein ja oikeudenmukaisesti. Kapinallinen poika käyttää isänsä syntejä tätä vastaan.. Amnonin murhan jälkeen Absalom pakenee, mutta on aivan oikeassa; hänen peräänsä ei lähetetä ketään, vaan hän saa rauhassa asua Gesurin kuninkaan, oman pappansa luona (2.Sam 3:3 & 2.Sam 13:37).
Menee kolme vuotta, ja Jooab tuo Absalomin takaisin Jerusalemiin. “Niin Absalom siirtyi omaan taloonsa, mutta ei tullut kuninkaan kasvojen eteen” (2.Sam 14:24). Absalom halusi päästä tapaamaan isäänsä, ja kun ei päässyt, turhautuneena polti Jooabin pellon. Tässäkin hän väkivaltaisesti ajoi omaa asiaansa. Tämä manipulointi avasi oven isän vastaanotolle, ja tehtiin virallinen “sovinto”, mitä lähes heti seurasi neljä vuotta kestänyt ajanjakso, jona Absalom alkoi toteuttaa suunnitelmaansa tulla itse kuninkaaksi. Hänen sydämessään olleisiin juurisyihin ei oltu puututtu, ja hänen katkera sydämensä ohjasi hänet tekoihin, jotka lopulta johtivat avoimeen kapinaan ja sotaan, ja sitten hänen, Absalomin kuolemaan.

Uskon, että tämä toimii ovena syvällisempään tapahtumien ymmärtämiseen, kun luemme Toista Samuelin kirjaa. Samanlaiset tai samankaltaiset juuret lienevät myös jokaisessa pienessä ja isommassa kapinallisessa, jota nykyäänkin tapaamme. Onneksi työkaluja kapinaa vastaan löytyy. Tärkein niistä on kohdassa 1. sen vääryyden tai synnin tunnistaminen, jolla minua tai sinua on haavoitettu. Miten paljolta pahalta voikaan säästyä, kun antaa anteeksi! Saakoon Jumalan valtavan armon ja anteeksiannon vastaanottaminen Kristuksen sovitustyön kautta vapauttaa myös meidät sydämistämme antamaan toinen toisellemme anteeksi!

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).