Luomisesta perheeseen
“Alussa loi Jumala taivaat ja maan” (1Moos 1:1). Kaikki alkaa ja lähtee Jumalasta! Jumalalla oli ja on aina ollut elämä, yhteys ja rakkaus itsessään, Isän, Pojan, ja Pyhän Hengen välillä. Tästä Kolminaisuutensa täyteydestä, oman luonteensa hyvyydestä ja rikkaudesta, sekä halusta jakaa sitä, mitä Hänessä itsessään on, loi Jumala ihmisen, sinut ja minut ja meidät kaikki! Jumala loi ihmisen halusta siunata häntä; halusta jakaa oma suurenmoisuutensa hänelle! Luomistyönsä huipentumana Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta ei ensisijaisesti siksi, että me kattaisimme pöydän Jumalalle ja ravitsisimme Häntä, vaan siksi, että Hän kattaisi pöydän meille, ja Hän itse on tuo pöytä, jonka äärelle me olemme ateriayhteyteen kutsutut Jeesuksen kautta, nauttimaan ja iloitsemaan Hänestä ja toinen toisistamme Hänen yhteydessään!
Haluan vielä erikseen korostaa sitä, ja muistuttaa meitä siitä, että luomisessa kaikki perustui rakkaudesta ja ilosta kumpuavaan vapaaehtoisuuteen. Jumala luomisessa uudelleen ja uudelleen pysähtyy iloitsemaan ja riemuitsemaan siitä, mitä on saanut aikaan. Pysähdymme näiden sanojen äärelle jokaisen luomispäivän kohdalla: “Ja Jumala näki, että se oli hyvä” ja vielä erityisesti ihmisen luomisen jälkeen kokonaisuutta katsellessaan Jumala totesi, että “sangen hyvä” eli erittäin hyvä! Ja näin Jumala lopettaa luomistyönsä viettämällä ilojuhlaa. Hänen leponsa oli siitä iloitsemista, mitä Hän on tehnyt! Tähän sapatin lepoon Kristuksessa myös meidät on kutsuttu! Kun katsomme taaksepäin elämäämme ja tekojamme, meidän ei tarvitse jäädä suremaan vajavaisuuttamme ja sitä, miten olemme alittaneet rimat ja mitat! Jumala on täydellisesti armossaan hyväksynyt meidän tekomme Kristuksessa ja vapauttaa meidät iloitsemaan jo eletystä elämästämme. Me kelpaamme Jeesuksen tähden täydellisesti Isälle Jumalalle! Tämä on kutsu sinulle ja meille perheinä katsoa armon silmin, armosta vanhurskautettuna omaa elämää. Katsoa kuten Jumala katsoo! Jumala ei nimittäin katso vikoihimme vaan on vaatettanut meidät Kristuksen vanhurskaudella niinkuin Hän myös vaatetti Aadamin ja Eevan! Ja jumalakuvan tasolla tämä on tärkeää: Jeesus ristillä ei taivutellut vihaista ja ankaraa Isä Jumalaa rakastamaan meitä ja hyväksymään meidät. Ei, vaan Isä lähetti Jeesuksen ristille koska Hän jo rakasti meitä ja jo halusi täydellisesti hyväksyä meidät ja ottaa yhteyteensä.
Palaan luomisen äärelle! On erittäin hyvä ja nimenomaan sangen hyvä olla mies, olla nainen, olla poika, olla tyttö–olla se, keneksi Jumala on meidät luonut. Jumala iloitsee meidän miesten miehisyydestä ja miehekkyydestä ja naisten naiseudesta sekä naisellisuudesta. Jumala iloitsee ja riemuitsee kaikista lapsista! Tämä kaikki on erittäin hyvä! Ja sen, minkä syntiinlankeemus on meissä turmellut, se ennallistetaan Kristuksessa, kenessä uudelleen luominen on jo alkanut! Ja Jumala katselee meitä Kristuksessa jo nyt täysin ennallistettuina, täysin vanhurskautettuina ja eheinä; Hän näkee jo sen, mitä meistä on tulossa! Hän on tekemässä meistä ihmisiä, kuten Jeesus Kristus oli todellinen ja täydellinen ihminen (2Kor 4:4). Ja Hän iloitsemalla iloitsee ja riemulla riemuitsee meistä (Sef 3:17)! Uskotko sinä sen?
On erittäin hyvä olla lapsena Jumalan perheessä, täydellisen osallisena Isään ja Hänen rakkauteensa meitä kohtaan! On erittäin hyvää olla lapsi ja lapsen kaltainen. On ihanaa kuulua perheeseen ja omistaa oma isä ja äiti: tietää olevansa rakastettu ja täysin hyväksytty! Se, mitä Jumalalla itsessään on, sen Hän haluaa antaa meille meidän perheisiin, nim. elämän, rakkauden ja yhteyden! Tämä on Hänen suunnitelmansa perheiden varalle ja suunnitelmansa mukaan Hän haluaa meitä siunata ja itse olla keskellämme! Hän haluaa täyttää meidät–perhe ja seurakunta yhteisöt–elämällään ja rakkaudellaan, että perheidemme sisäinen yhteys oikein puhkeaisi kukkaan ja maistuisi medeltä ja hunajalta, eli elämältä ja rakkaudelta! Jumalan tahto on se, että meistä voitaisiin todistaa sitä, mitä Johannes todistaa Kristuksesta: “Ja elämä ilmestyi..” (1Joh 1:2). Hän antoi elämänsä ristillä, jotta me saisimme nyt täyttyä ja olla täynnä Hänen elämäänsä perheinä!
Katsomme vielä tarkemmin ihmisen luomista: “Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu” (1Moos 2:7). “Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka Hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo” (1Moos 2:22). Mitä tekee mies, kun hän katsoo vaimoaan? Tämä on kaikille miehille kehoitukseksi, opetukseksi ja nuhteeksi! Mies huudahtaa: “Vihdoinkin! Tämä se on! Vau!” Ja mies ylistää ääneen vaimoaan. Siteeraan Raamattua: “Mene ja tee sinä samoin.” Meidät miehet on kutsuttu johtamaan puhumalla hyvää. Siispä, mies, kehu ja ylistä vaimoasi–niin kahden kesken, lasten edessä kuin myös “kaupungin portissa” eli missä olettekaan, ääneen, ihmisten edessä! Tämä hyvä puhumisen periaate koskee tietenkin myös koko perhettä, ja isä johtaa esimerkillään lapsia suhteessa vaimoon, lasten äitiin. Lapset siis oppivat puhumaan ja vastaamaan kauniisti äidilleen, kun he ottavat isästä mallia. Toisaalta isällä on myös erityinen vastuu ottaa lapset kiinni kaikesta epäkunnioittavasta suhtautumisesta omaan vaimoonsa, lastensa äitiin. Samoin äiti johtaa esimerkillään lapsia suhtautumisessa mieheen eli isään.. Liian herkästi kertoisimme vaimomme, miehemme tai lastemme haasteista ym ääneen, ja pahimmillaan lasten haasteiden ääneen päivittely lasten kuullen voi olla lasten kiihoittamista vihaan ja katkeruuteen, mistä meitä varoitetaan.. Lihassamme olemme taipuvaiset kiinnittämään huomion siihen, mihin emme ole tyytyväiset ja myös puhumaan siitä.
Paavali kirjoittaa Efesolaisille avioliittoon viitaten, että “Tämä salaisuus on suuri, minä tarkoitan Kristuksta ja seurakuntaa” (Ef 5:32). Avioliiton dynamiikassa vaimo on kutsuttu heijastamaan seurakunnan asemaa ja osaa, mie taas Kristusta. Kysyn: miten suhtautuu Kristus seurakuntaansa? Mitä puhuu Kristus nyt Isän oikealla puolella morsiamestaan Isälle? Jeesus ei syytä meitä Hänen omiansa vähääkään (Room 8:33), koska Hän itse ristillä tuli syylliseksi edestämme. Hän puhuu Isän oikealla puolella meistä pelkkää hyvää; Hän rukoilee meidän edestämme; ajaa meidän asiaamme ja toimii elämässämme “raviten ja vaalien” (Ef 5:29) meitä. Hän “rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, Sanan kautta” (Ef 5:25-26). Veljet, meidät on kutsuttu näin rakastamaan vaimojamme ja etsimään heidän hengellistä sekä fyysistä hyvinvointia ja kukoistusta, niin, että meidän vaimomme kykenisivät hyvin hoitamaan kotia ja kotikoulua jne. Vaikka vaimo olisikin vastuussa kodin hoidossa konkretian toimien suhteen enemmän, niin me miehet olemme vastuussa Jumalan edessä perheestämme kokonaisuudessa, olemme vastuussa vaimojemme ja lastemme hyvinvoinnista. Vaikka siis vaimon vastuulla olisikin pyykin peseminen viikottain, on mies vastuussa siitä, että perheellä yleensä on puhtaita vaatteita. Niinpä miehen tulee pestä pyykkiä, jos vaimo on siihen välillä liian väsynyt.
Haluan vielä siteerata luomiskertomusta ja todeta, että ns. biologia on “sangen hyvä.” Nimittäin se, että mies antaa siemenen ja vaimo sen vastaanottaa ja näin syntyy elämää; lapsia pyhän avioliiton hedelmänä. Ja jos avioliitto on tuo puu, jossa näitä hedelmiä kasvaa, niin meidät omissa liitoissamme on yhdessä kutsuttu “vallitsemaan, tekemään alamaiseksi” olemaan puutarhureita, ennenkaikkea siten, että miehen johdolla pysytään kiinni siinä, mitä Jumala on puhunut–ottamatta siitä mitään pois tai lisäämättä siihen mitään. Ja meidän tulee ajaa käärme ulos puutarhasta ja vastata sen valheisiin Jeesuksen tavoin sanoilla “kirjoitettu on” (Luuk 4:4,8,12). Sanotaan, että isän ja äidin suhde on lasten koti. Douglas Wilson aloittaa kirjansa Reforming Marriage kysymällä, mikä on teidän kotinne hengellinen ilmapiiri, jossa lapset kasvavat? Millaista ilmaa lapsenne hengittävät? Joten, haluan sanoa, että Jumala kutsuu meitä uudistumaan liitossamme ja rakkaudessamme! Meidän tulee yhdessä seurakuntana ottaa vastaan Sana, ja tuo Sana meissä uskossa vastaanotettuna synnyttää elämää. Ja mies, tämä on sinun vastuullasi; sinut on kutsuttu ravitsemaan ja vaalimaan avioliittoa, joka on kuin laulujen laulun rakkauden puutarha. Sinut on puutarhuriksi kutsuttu, kutsuttu rakastamaan ja johtamaan kuten Kristus suhteessa seurakuntaansa, itsensä antavalla ja itsensä uhraavalla rakkaudella.
Ja mikä oli Jumalan näky Israelin seurakunnasta, sen ymmärrän soveltuvan myös perheeseen. Luen Jesajasta:
“Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja. Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä? Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi. Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta. Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeuttomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus” (Jes 5:1-7). Miuta puhuttelee tässä tuo ajatus muurista. Perheiden tulee siis olla linnoituksia, joiden sisällä säilytetään ja varjellaan sitä, mikä on hyvää, ja pidetään ulkopuolella se, mikä on pahaa. Ja jos käärme on päässyt luikahtamaan sisälle, niin on meillä työkalut sen karkoittamiseksi. Miun perheen kohdalla olennaisin työkalu viime vuosina on ollut tämä: “Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin Hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1Joh 1:7).
Mies ja vaimo: Viljelkää ja varjelkaa ja tehkää se tämän Sanan mukaan, minkä todellinen viinipuu, Jeesus meidän Herramme lausui: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh 15:4-5).