Daniel joutuu pakkosiirtolaisuuteen
Valitettavasti se hyvä, mitä vaivalla saadaan aikaan, voidaan pilata ja tuhota hyvin nopeasti. Tämä on totta niin lasten leikeissä, lasten kasvatuksessa, kuin myös puhtaassa ja uskollisessa vaelluksessa Herran edessä. Tämä oli totta myös muinoin Juudassa, jota hallitsemaan nousi lähes vuorotellen ensin hyvä kuningas, sitten huono. Hyvät koettivat puhdistaa maata synnistä ja epäjumalanpalveluksesta, pahat tas rakensivat aina epäjumalanalttarit uudelleen ja johtivat kansaa syvemmälle pimeyteen. Sitten hallitsijaksi nousi Manasse Hiskian poika. Manassen sallittiin 55 vuotta tuhota ja turmella maata. Sana sanoo, että "Manasse eksytti heidät tekemään pahaa enemmän kuin ne kansat, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä" (2Kun 21:9). Tämän seurauksena tuomio oli Juudan kohdalla peruuttamaton ja sinetöity. Jumala vakuutti, ettei Hän enää kääntyisi vihastaan (2Kun 21:10-15; 2Aik 34:24-25). Juuda joutuisi pakkosiirtolaisuuteen. Tämän valtavan kansallisen rappion ja turmeluksen keskellä tuli kuninkaaksi Manassen pojan poika Joosia kahdeksan vanhana.
Tätä taustaa vasten emme voi kuin ihmetellä, että Joosian 31 vuoden hallituskausi tiivistetään näin: "Hän teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, ja vaelsi kaikessa isänsä Daavidin tietä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle" (2Kun 22:2). Toisessa Aikakirjassa kerrotaan, että Joosia "ollessansa vielä nuorukainen.. alkoi etsiä isänsä Daavidin Jumalaa; ja kahdentenatoista vuotena hän alkoi puhdistaa Juudaa ja Jerusalemia" (2Aik 34:3). Joosia koki hengellisen heräämisen 16 vuotiaana ja 20 vuotiaana hän aloitti suuret puhdistukset. Joosian toimesta alettiin korjata Herran temppeliä, jonka sisään Manasse mm. oli pystyttänyt Aseran, jonka palvontaan liittyi seksi temppeliprostituoitujen kanssa. Jumalan temppeliä ja siksi itse Jumalaa oli todella pahasti häväisty!
Temppelin korjauksen yhteydessä löydettiin Mooseksen lain kirja. Pysähdy miettimään sitä, että se löydettiin Herran temppelistä. Ajattele, jos kirkossa käytäisiin 60 vuotta, eikä Raamattu olisi lainkaan käytössä. Sitten äkkiä joku löytäisi sen penkin alta, avaisi sen, ja saisi selville, että juuri Raamatun tulisi olla keskiössä siinä, miksi kirkkoon pitäisi tulla; että itsevalittu jumalanpalvelus onkin jyrkästi tuomittu, ja että Herraa pitää palvella kuten Hän on ilmoittanut Sanassaan! Tämä on hyvin lievästi sanottu. Mooseksen lain kirjan löytymisen ja sen lukemisen kautta Joosian aikana herättiin siihen todellisuuteen, että tuomio ja rangaistus odotti aivan oven takana; perikato oli lähellä kuin valtava pato, joka oli alkanut jo repeilemään. Tuomion vedet hyökyisivät aivan pian koko kansan päälle. Kirjan sanoja kuultuaan Joosia repäisi vaatteensa ja lähetti kysymään neuvoa Herralta, ja sai vastauksen, että kaikki lain kirjaan kirjattu kirous ja rangaistus tulee Juudan päälle, mutta ei Joosian aikana, sillä Joosian sydän oli pehmennyt ja nöyrtynyt Herran edessä (2Kun 22:19). Tämän vastauksen ei olisi pitänyt yllättää ketään, sillä juuri näin oli kirjoitettu liiton ehtoihin: "Jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia Hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut" (5Moos 28:15). Ihmeteltävää on se, että Jumala armossaan odotti ja viivytti rangaistuksen käytäntöönpanoa, ja tämän lisäksi vielä vaikutti valtavan herätyksen juuri ennen tuhoa. Ihmeteltävää on myös Jumalan armo, jonka tähden kaikki meidän päällemme lankeavat kiroukset olivatkin Herramme Jeesuksen päällä ristillä.
Pysähdytään hetkeksi Joosian henkilöön. Joosia suhtautui Raamattuunsa aivan eritavalla, kuin hänen kuninkaana hallinnut poikansa Joojakim sittemmin. Kun profeetta Jeremian kirjakääröön kirjoitetut sanat luettiin Joojakimille, poltatti hän ne sitä mukaa, kuin ne oli luettu. Miten sinä suhtaudut Herran sanaan silloin, kun se on kova, osuu elämässäsi ja yhteisöissäsi olevaan syntiin ja uhkaa tuomiolla? Mitä teet silloin, kun omatuntosi Hengen vaikutuksesta alkaa sinua syyttämään? Katsotko silloin ristille vai yritätkö polttaa Sanan omassa hiilipannussasi, kuten paha kuningas Joojakim?
Rangaistuksen uhatessa Joosia ei myöskään isoisoisänsä Hiskian jäljissä tuudittautunut itsekkääseen ajatukseen omasta turvallisuudesta, että "onpahan rauha ja turvallisuus minun päivinäni" (2Kun 22:19), vaan hänen parannuksen tekonsa ja nöyrtymisensä Herran edessä sai hänet liikkeelle. Hän kaikin voimin koetti saada koko kansaa uudistumaan. Hän osoitti todella olevansa kääntynyt Herran puoleen. Hän ei palvellut Herraa saadakseen jotakin itselleen, eikä siksi, että siitä seuraisi jotakin, mitä hän toivoi. Hän ei laskelmoinut vaan palveli Jumalaa Jumalan itsensä vuoksi! Hänen motiivinaan ei ollut rangaistuksen pelko, vaan rakkaus Jumalaan. Jumalaa oli häväisty ja verisesti loukattu. Jumalan nimeä ei oltu pidetty pyhänä! Tässä ei ollut mitään kaupankäyntiä Jumalan kanssa. Joosia ei rukoillut, että: "Palvelen Sinua ja taistelen syntiä vastaan, jos emme joudu pakkosiirtolaisuuteen." Joosua antautui Jumalalle ehdoitta. Tässä on maistiainen siitä, mitä sanottiin Jeesuksesta: "Kiivaus Sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut" (Ps. 69:10 & Joh 2:17). Onko sinulla kiivaus sen puolesta, että Jumalan nimi pidettäisiin pyhänä?
Joosia tuhosi kaikki epäjumalanpalvelus paikat koko Israelista, ja ennen kaikkea Herran temppelin hän puhdisti perin pohjin. Oli inhottavaa, miten pakanallisuus ja maailmallisuus olivat tulleet sisälle Herran huoneeseen turmelemaan jumalanpalveluksen! Joosian johdolla koko kansa uudisti liittonsa Herran kanssa (2Aik 34:31-33). Joosia hävitti Ben-Hinnomin laaksosta polttopaikan, jossa oli poltettu lapsia uhrina Molokille, rumpujen päristessä niin kovaa, etteivät hätähuudot kuuluisi. Paikka sai myöhemmin nimen Gehenna ja siellä poltettiin kaupungin jätteet. Jatkuvasti palavine tulineen ja kammottavine historioineen, paikasta tuli symboli helvetille. Vielä Joosiasta sanotaan, että: "myöskin vainaja- ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja kivijumalat ja kaikki iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti, täyttääkseen lain sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran temppelistä" (2Kun 23:24).
Profeetta Jeremia astui sisälle kutsuunsa samoihin aikoihin, kun Joosia 20 vuotiaana aloitti puhdistukset. Tämän koko kansaa koskevan uskonpuhdistuksen keskellä, kuningas Joosian hallituskauden puolivälin vaiheilla syntyivät Daniel ja Hesekiel. He kasvoivat herätyksen keskellä, mutta myös häämöttävän perikadon varjossa, ja molemmat heistä palvelivat uskollisesti Herraa kaikkien tulevien vaiheiden keskellä.
Traagisesti Joosia kuoli, yritettyään estää faarao Nekoa menemästä Assurin avuksi Babyloniaa vastaan. Joosia oli kuollut, eikä onnettomuus enää odottaisi! Kolme kuukautta Joosian kuoleman jälkeen faarao Neko tuli, ja laittoi Joosian pojan Jooahaan pois kuninkaan virasta. Neko teki Joosian pojasta Eljakimistä kuninkaan ja nimesi tämän Joojakimiksi–samaksi joka sitten poltti Jeremian kirjakäärön. Joojakim ei kulkenut isänsä jäljissä, eikä kääntynyt Herran puoleen, vaan koetti lihan sota-asein estää tuomion seurauksia tapahtumasta. Babylon voitti Egyptin ja myös Juuda joutui sen alaisuuteen. Joojakimin kolmantena hallitusvuotena tuli Nebukadnessar, sittenkun Joojakim oli kapinoinut häntä vastaan (2Kun 24:1) ja vei osan kansaa Baabeliin. Tämä ei ollut vielä Jerusalemin lopullinen tuho, vaan vasta ensi makua, ja tämän yhteydessä vietiin myös Daniel, noin 14-17vuotiaana pakkosiirtolaisuuteen.
Nebukadnessar nimittäin "käski ylimmäisen hoviherransa Aspenaan tuoda Israelilaisia poikia, jotka olivat kuninkaallista sukua tai ylimysperheistä, nuorukaisia, joissa ei ollut mitään virheä ja jotka olivat kaunismuotoisia, jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia ja jotka olisivat kelvollisia palvelemaan kuninkaan hovissa; heille hänen tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä. Ja kuningas määräsi heille jokapäiväiseksi ravinnoksi ruokaa kuninkaan pöydästä ja viiniä, jota hän itse joi. Niin heitä oli kasvatettava kolme vuotta, ja niiden kuluttua heidän tuli astua kuninkaan palvelukseen" (Dan 1:3-5). Heihin ei sovellettu kovaa tyranniaa tässä kohden, vaan mietoa, joka haluaa lahjoa ja ostaa itselleen kohteittensa uskollisuuden sillä, että nämä vaihtaisivat lojaliteettinsa saamaansa henkilökohtaiseen hyötyyn. Tälläinen hyväksikäyttää meissä jokaisessa asuvaa itsekkyyttä.
Kun nyt mietimme, mihin Daniel tovereineen joutui, toteamme, ettei kuningas Joosian aikaansaama uskonpuhdistus ollut lainkaan turha, vaikka se ei kansakunnan perikatoa estänytkään. Varmasti monet kääntyivät tosissaan, ja siis monet pelastuivat helvetiltä. Ja Joosian aikaisessa herätyksessä laskettiin sellainen perustus Danielin ja hänen ystäviensä sydämiin, että he pysyivät uskollisina Herralle pakkosiirtolaisuudessakin! Herra oli heidän kanssaan tuomion keskellä ja vei heidät sen läpi.
Koska Israel kansana oli palvellut syntiä–todellista vihollistaan, joutuivat he sentähden nyt palvelemaan vihollisvaltaa. Synti on hengellistä orjuutta, mutta se vie kansakuntia myös ulkoisesti pois vapaudesta, orjuuteen. Toki tämä on totta myös yksilöiden, sekä seurakuntienkin kohdalla. Synti on erittäin vaarallista.
Tämän keskellä nämä israelilaiset nuorukaiset pääsivät Babyloniassa sisäpiirien sisäpiiriin. Heistä ruvettiin tekemään Baabelin kovaa eliittiä. Heidät alistettiin koulutukseen ja ohjelmaan, jonka päämääränä oli täysin aivopestä ja baabelilaistaa heidät siitä lähtien, että he saivat uudet nimet Babylonin epäjumalien mukaan. Heille pyrittiin näin antamaan uusi identiteetti. He kävivät varmasti kovaa kamppailua, pitääkö kiinni kodin perinnöstä ja isien uskosta, vai ottaako annettu loisto vastaan kuin hyvityksenä ja lohdutuksena pakkosiirtolaisuuteen joutumisesta. Olet ehkä lukenut Jobin kirjasta, kuinka saatana sai luvan vaivata Jobia. Mutta uskon, että Danieliin ja hänen ystäviinsä perkele käytti vielä paljon vaarallisempaa asettaan; samaa, jolla Hän kävi Jeesuksen kimppuun erämaassa. "Perkele otti Hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi Hänelle: 'Tämän kaiken minä annan Sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.' Silloin Jeesus sanoi hänelle: 'Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja Häntä ainoata palveleman.' Silloin perkele jätti Hänet.." (Matt 4:8-11).
Näimme, kuinka Joosian aikana tapahtunut herätys oli ns. Raamattu herätys. Kadoksissa ollut Jumalan kirjoitettu Sana löydettiin jälleen (tuohon aikaan eivät muuten olleet harvinaisia sellaiset profeetat, joiden julistus meni ohi kirjoitetusta Sanasta; jotka menivät hurmoksiin oman sielunsa voimasta).
Jos sinä etsit ja kaipaat herätystä, niin mene siis kammioosi, avaa Raamattu ja tutki sitä rukoillen; tee siitä jokapäiväinen pyhä rutiini! Jumala puhuu ja ilmestyy Sanassaan! Vain ja ainoastaan Sanasta voit tarkistaa sen, onko suuntasi oikea. Ja mitä tulee tuleviin vaiheisiin ja koettelemuksiin elämässäsi, niin ota mallia Jeesuksesta, sinun Herrastasi. Jeesus vastasi perkeleelle erämaassa jokaisessa kiusauksessaan: "kirjoitettu on", ja Sanan miekalla Jeesus voitti perkeleen erämaassa. Jeesus oli sen ruumiillistuma, että "runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana (logos).." (Kol 3:16). Kun vertaamme tätä Efesolaiskirjeen kehotukseen täyttyä hengellä (Ef 4:18-20), huomaamme kohdat lähes identtisiksi. Hengellä täyttyminen ja Sanalla täyttyminen kulkevat siis käsi kädessä ja näin sen tulisi olla myös sinun elämässäsi!
Ja vielä, jos sydämelläsi on kysymyksiä siitä, olemmeko me perikadon partaalla ja kulkemassa kohti tuhoa Suomessa, osana Eurooppaa tai peräti koko maailmaa, niin vastaan, että kyllä olemme. Jos kansakuntina edelleenkin pidämme kiinni kapinastamme Jumalaa vastaan, elämme synneissä ja rohkaisemme julkisesti kaikkia muitakin syntiin, niin suistumme yhä syvemmälle orjuuteen kaikilla tasoilla. Vapaus tulee kaventumaan ja vähenemään, koska vain Kristus antaa vapauden! Rukoillaan kansallista synnintuntoa Suomelle ja kääntymistä Herran puoleen tässä ajassa, kun Herran tuomio on jo meidän päällämme. Rukoillaan seurakunnille Ramatun Sanaan palaamista ja kaikessa sen mukaan ojentautumista.
Mutta ole lohdutettu siinä, ettei sinun päälläsi Kristuksen omana ole mitään kadotustuomiota. Ole lohdutettu siinä, ettei Jumala ole muuttunut (Mal 3:6). Aivan kuten Hän oli Jeremian kanssa, kun tämän piti kulkea koko pitkä ja yksinäinen taipaleensa hukkuvan kansan rinnalla julistamassa tuomiota; tai aivan kuten Jumala oli Hesekielin ja Danielin kanssa pakkosiirtolaisuudessa; aivan samoin Hän on sinunkin kanssasi, kun olet Hänen lapsensa, uskosta Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme. Jumala vie omansa tuomion läpi ja on myös heidän kanssaan niissä tulisissa pätseissä, joihin he joutuvat.