Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Herätyksen keskellä

Apostolien teot · Apt 3, Evankeliumi, Herätys, Ihmiskorotus, Synti, Ylpeys

"Hopeaa ja kultaa minulle ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan."

Tämän opetuksen voisi jakaa kerkeasti kolmeen osaan: 1.Parantuminen, eli elämä, jota Jumala herätyksen keskellä vaikutti. 2.Ihmiskorotus, eli vaara herätyksen keskellä. 3.Evankeliumin julistus, eli millaista sanomaa julistettiin.

Ensin historiallista taustaa Apostolien teoille: Jeesus Kristus oli ristiinnaulittu meidän tähtemme. Hän kuoli ja Hänet haudattiin. Hän ylösnousi kolmantena päivänä voittaen synnin, perkeleen ja kuoleman. Hän ilmestyi omilleen ja ohjeisti heitä odottamaan Jerusalemissa Pyhän Hengen lupauksen täyttymistä. Pyhä Henki oli sitten vuodatettu ja apostolit todistaneet voimalla ja rohkeudella Jeesuksesta. Oli alkanut herätys.

Tässä tekstissä olemme Apostolien tekojen kolmannen luvun äärellä, mikä kertoo tapahtumista herätyksen leviämisen, mutta myös vastustuksen ja vainon alkamisen kynnyksellä. Pyhä Henki oli valmistanut seurakunnan tähän ohjaamalla myymään omaisuutensa. Näin kukaan ei ollut tavarassa kiinni, kun piti hajaantua ympäri Juudeaa ja Samariaa. Hyvä kysymys on se, että mitä Pyhä Henki puhuu seurakunnalle tänään? Missä ajassa eletään ja mitä on tulossa. Valtavan lohdullista ja rohkaisevaa on se, että kaiken vastustuksen mitä ensimmäiset apostolit koki, Jumala lopulta johti palvelemaan omia tarkoituksiaan ja suunnitelmiaan. Tämä on totta myös tänään!

Tapahtui niin, että Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön ja sen portilla he kohtasivat syntymästään ramman miehen. Mies pyysi apostoleilta almua. "Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Ja Hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy" (Apt 3:4-6). Rampa parani ja tuli hyppien ja riemuiten apostolien kanssa pyhäkköön.

Tartun Pietarin sanoihin: "Mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan," ja kysyn, että mitä sinulla on? Mitä sinulla on nyt? Onko sinulla vain tämän maailman almuja, vai onko sinulla jotain enemmän?

Liian usein etsimme Jumalaa vasta sitten, kun olemme jo ongelmissa. Emme siis kohtaa ongelmia Jumalan voimassa, vaan varustautumatta. Kun Jeesus kerran sanoi: "tätä lajia ei saa lähtemään kuin rukouksella ja paastolla" (Mark 9:29), ei Hän tarkoittanut sitä, että kohdatessasi riivatun, sano hänelle, että vetäydyt paastoamaan ja rukoilemaan kahdeksi viikoksi ja tulet sitten tapaamaan häntä tähän samaan paikkaan. Jeesus tahtoi, ja yhä tahtoo ohjata omansa vaeltamaan Hengessä. Paastoa ja rukoile siis nyt; tee Jumalan kasvojen etsimisestä elämäntapa ja --tyyli. Silloin olet valmiudessa kohtaamaan mitä vain, silloin sinulla on muutakin annettavaa kuin almuja.

Tähän meitä ohjaa myös opetus Jumalan koko sota-asusta. Me olemme lakkaamatta hengellisessä sodassa. Vihollinen tosin koettaa tämän hämärtää ja jopa valehdella meille, ettei sotaa olekaan, ettei vaaraa olekaan. Mutta mitä sinä arvelet? Jos sotilas on jättänyt varusteidensa huollon ja ne lojuvat jossain ruosteisina ja pölyisinä kuin Raamatun kansi; ja jos sotilas on laiminlyönyt aseidensa käytön harjoittelun, niin kuinka hänen käy "pahana päivänä" (Ef 6:13)? Onnistuuko hän tekemään pahalle vastarintaa ja pysymään pystyssä, puhumattakaan hyökkäyksestä ja voitosta?

Mitä sinulla siis on? Onko sinulla annettavanasi vain tämän maailman almuja tarvitsevalle, tai ihmisille, joita kohtaat, vai onko sinulla annettavanasi Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimi, jossa on sekä syntien sovitus, iankaikkinen elämä, kuin koko ihmisen parantuminenkin!

Luemme tekstiä eteenpäin. Kun parantunut rampa "yhä pysyttäytyi Pietarin ja Johanneksen seurassa, riensi kaikki kansa hämmästyksen vallassa heidän luoksensa niin sanottuun Salomon pylväskäytävään. Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat. Ja uskon kautta hänen nimeensä on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen, jonka te näette ja tunnette, ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne" (Apt 3:11‭-‬16).

Miehen parantuminen toi paikalle väkijoukot, joille Pietari sitten julisti evankeliumia. Heti saarnansa alkuun Pietarin täytyi kuitenkin teroittaa sitä, että kunnia kuuluu yksin Jumalalle. "Älkää katsoko meihin, vaan nähkää tässä Kristus." Synnillinen taipumus korottaa ja jopa palvoa ihmistä oli apostoleilla jatkuvana riesana, ja se on yhä vaarana, myös meillä. Pietaria ja Johannesta olisi voitu alkaa pitämään hengellisempinä ja hurskaampina uskovina. Ehkä perkele on sinullekin kuiskutellut, että olet vain toisen luokan uskova, eikä sinulle kuulu se sama, mitä näet joillakin toisilla uskovilla olevan. Lihallinen mieli haluaisi tarttua johonkin ulkoiseen ja näkyvään, selittää tapahtumat sillä ja korottaa sen jalustalle. Lihallinen mieli johtaisi ihailemaan, seuraamaan ja jopa palvomaan enemmän ihmistä kuin Jumalaa. Mutta ramman paranemisessa oli kyse uskosta, jonka Jeesus vaikuttaa. Jos seuraat jotakin ihmistä edellä mainitusti, tehden hänestä hengellisen julkkiksen tai supertähden–löysitpä hänet sitten tv7:lta, youtubesta tai vaikka jonkun paikallis seurakunnan yhteydestä, niin minun täytyy varoittaa sinua; Jumala on sellaista vastaan. Tasapaino tähän löytyy Paavalin sanoista korinttolaisille: "olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja" (1Kor 11:1). Sama kuuluu englanniksi: "imitate me as i imitate Christ." Ei Pietari, Kristuksen kieltäjä itsessään ollut ihailtava, vaan Jumalan työ ja Jeesuksen armo hänessä.

Puhuessaan väkijoukolle, Pietari–jolla ei enää ollut hirttä omassa silmässä– kaunistelematta osoittaa heille, mikä heidän suhteensa Jeesukseen on: "Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut Poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista, ja me olemme sen todistajat" (Apt 3:13-15).

Tämä on erittäin tärkeää evankeliumin julistamisen kannalta. Pyhä Henki haluaa kirkastaa Jeesuksen, mutta tekee sen sitä kautta, että ihminen joutuu ensin kohtaamaan oman syntinsä ja sen, että hän syntisenä on ollut Jeesusta vastaan. Tässä meidän on hyvä pysähtyä ja kysyä mitä Pietari ei tehnyt. Hän ei esittänyt historiallisia todisteita Jeesuksen olemassa olosta, hän ei kertonut omaa uskoontulo tarinaansa. Pietari ei myöskään etsinyt yhteistä "neutraalia" maaperää kuulijoidensa kanssa; hän ei ikäänkuin astunut oman maailmankuvansa ulkopuolelle ja puhunut, että ehkä Jeesus on kuitenkin Messias ja ylösnoussut; eikä Pietari anteeksipyydellen puolustellut, että "Minä kuintekin uskon." Pietarille luovuttamaton tosiasia ja kaiken lähtökohta oli se, että Jeesus Nasaretilainen on noussut kuolleista, ja että ratkaisevin asia kenen tahansa ihmisen elämässä on se, kuinka hän suhtautuu Jeesukseen. Toistan vielä: Pyhä Henki haluaa kirkastaa Jeesuksen, mutta Hän tekee sen sitä kautta, että ihminen joutuu ensin kohtaamaan todellisuuden omasta suhtautumisestaan Jeesukseen. Tästä syystä meidän tulee sanoa synti synniksi.

Mitä synti sitten saa meissä aikaan, tai mikä on synnin ydin olemus! Synti on sitä, että emme halua Jeesusta, vaan murhamiehen. Synti on sitä, että emme halua elämää vaan kuolemaa–tarkoitan sitä, mitä Raamattu kutsuu elämäksi ja kuolemaksi. Emme halua tulla valoon, vaan haluamme jäädä pimeyteen, missä emme voi kokea yhteyttä Jumalan kanssa. Emme halua nöyrtyä vaan haluamme ylpeinä pitää kiinni omista käsityksistämme ja muka oikeuksistamme, olipa se sitten oikeus kostaa, oikeus olla antamatta anteeksi tai vaikka oikeus olla tottelematta Jeesusta.

Mutta mitä ikinä syntiä meillä elämässämme saattaakaan olla, olipa se sitten ylpeyttä, itsekorotusta, seksuaalisia syntejä tai juopottelua, myös meille kuuluu tämä sana: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois!" Mutta jos puhumme synnistä ainoastaan näin yleisellä tasolla, ei se vielä riitä. Meille, jotka olemme tottuneet kuulemaan syntejä mainittavan nimeltä, voi sana ylpeys esimerkiksi vain mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ylpeys on synti joka kätkeytyy kavalasti. Mutta mikä voisi paljastaa ylpeyden synnin? Ylpeys voi näyttäytyä esimerkiksi sellaisena, ettet siedä kritiikkiä tai sitä, että joku osoittaa sinulle, missä sinun pitäisi tehdä parannus. Ylpeys voi saada sinut suuttumaan ja tuomitsemaan ne, jotka parhaansa mukaan koettaa sinua auttaa. Ylpeyden synti saa sinut ajattelemaan, että "Minä jokatapauksessa olen oikeassa." Tämä on kuolemaa ja pimeyttä. Ylpeydessään pysyminen on kuolemasta kiinni pitämistä.

Jonkun synti taas on itsekorostus, jonka ilmeinen oire lienee se, että pidät itseäsi hyvänä, tai ajattelet olevasi parempi ihminen tai uskovainen kuin tuo toinen tuossa. Jos näin toimit, olet mukana lihallisessa pyramidipelissä, joka siis perustuu valheeseen, mutta jonka mukaan huipulla ovat eliitti uskovat, harvat ja valitut, ja muut toisen ja kolmannen luokan uskovat sitten alapuolella. Mutta Jumalan valtakunnassa ei ole pyramideja; niitä on orjuuden maassa.

Kun puhumme synnistä, ei fokuksemme tulisi olla itse synnillisessä teossa, vaan pienissä salaisissa myönnytyksissä ja kompromisseista synnin kanssa. Ehkä esimerkiksi et katso pornoa, mutta luet kirjoja, joissa on eroottinen säväys ja salaa hekumoit sillä. Ehkä et himoitse naapuriasi, mutta kuitenkin katselet sarjoja tirkistelläksesi salaa hieman paljasta pintaa. Ja itsepetoksen mestareina osaamme kyllä puolustella itsellemme tätä toimintaa. Mutta näin perkele tarjoaa tyydytyksen ja nautinnon valeasussa sinulle kuolemaa. Hän, varas ja valheen isä on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Itseasiassa, tähän liittyy hyvin tärkeä Raamatun opetus. Raamattu nimittäin sanoo, että jos se ei ole uskosta, se on syntiä. Kysyn: uskotko sinä Jumalaa, kun Hän Sanassaan lupaa sinulle, että Hän on täyttävä kaikki sinun tarpeesi Kristuksessa Jeesuksessa? Jos et ole uskonut, niin tunnusta nyt epäuskosi ja irtisanoudu nimeltä mainiten niistä perkeleen valheista, mihin olet uskonut sensijaan.

Miksi jäisit varjoihin? Miksi et Jeesuksen sovintoveren kautta vastaanottaisi täysin puhdasta omaatuntoa? Miksi et tulisi valoon nyt, ja vaihtaisi kuolemaasi elämään, jonka Jumala antaa Kristuksessa? Aika ei paranna haavoja eikä syntejä–se on yksi isoin perkeleen valhe. Jos Pyhä Henki siis nostaa sinulle esiin viisi vuotta vanhan synnin, niin tuo se valoon ja tarvittaessa etsi sovintoa myös lähimmäisesi kanssa, jota synti on koskenut. Ja tämä on erittäin tärkeää syntien suhteen. Tule valoon tunnustamalla syntisi ääneen jollekin kypsälle ja luotettavalle kristitylle. Omassa lähipiirissäni Jumala on viime aikoina tehnyt ihmeitä juuri tämän kautta.

Entä mihin tämä, eli parannuksen teko johtaa? Siihen "että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen" (Apt 3:19-20). Meidät uskovina on kutsuttu elämään jatkuvassa parannuksessa, mutta ei se ole kurjaa matona vaeltamista, vaan jatkuvaa kuoleman vaihtamista elämään, uudistumista ja parantumista. Jos joku siis osoittaa sinulle, että elämässäsi on syntiä, niin loukkaannutko, vai voitko todeta, että ahaa, hyvä kun tuli ilmi; viedäänkin heti ristille että pääsen tästäkin ylimääräisestä painolastista ja saan Herralta elämää tilalle! Tehdään siis parannus synneistämme ja odotetaan Herraa, anotaan Häneltä voimaa olla Hänen todistajanaan, kukin meistä omalla paikalla ja omassa kutsussa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).