Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Älä provosoi lastasi vihaan

Kasvatus, Vanhemmuus, Viha

Raamattu sanoo, että miehen viha ei tee Jumalan tahtoa. Kun siis mietit omaa suhtautumista lapsiisi, ja puuttumista heidän käytökseensä, on tärkeä kysyä: Miksi? Torutko ja ojennatko siksi, että sinua on loukattu, sinä olet nolostunut tai sinua suututtaa? Vai torutko ja ojennatko siksi, että näet lapsesi olevan vaarassa nimeltä synti? Torutko ja ojennatko osoittaaksesi synnin, sen vaaran, ja tuodaksesi lapsesi pois synnin tieltä? Tässä emme enää puhu vain käytöksestä, vaan asenteista ja motiiveista. Mutta tässä haastetaan myös sinut vanhempana: oletko itse vastaanottanut armon vapautua anteeksiantamattomuudesta? Jos olet, niin silloin sinun on helppo auttaa lastasi antamaan anteeksi.

Raamattu sanoo–etenkin isille–että lapsia ei saisi kiihoittaa tai provosoida vihaan. Jeesus käskee sinua tuomitsemaan oikean tuomion. Tätä et voi tehdä tunnemyrskyn raivotessa rinnassasi. Sinua ei ole kutsuttu tuomariksi jakelemaan tuomioita, vaan paimeneksi, paimentamaan hairahtuneita lampaita takaisin lammastarhaan, turvaan. Jos siis jyräät vihallasi, et kuuntele ollenkaan lastasi, ja luultavasti vielä julistat tuomiota lapsesi ylle sen mukaan, mikä oli oma käsityksesi asiasta, katkeroituu lapsesi hiljalleen. Näin kasvatetussa lapsessa vahvistuu vahvistumistaan kokemus siitä, että häntä ei kuulla ja että häntä jatkuvasti kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. Lapsesta tulee vihainen, mutta kohdistaako lapsi vihansa itseensä vai ulkopuolelleen, se riippuu luonteesta ja persoonasta.

Etenkin silloin, jos tätä tietä on jo kuljettu ja taisteluhaudat kaivettu, tulisi uskoakseni ensin tehdä näin. Jeesuksen seuraajat on kutsuttu–Kristuksen kaltaisuudessa--aloitteen tekijöiksi. Jeesuksen seuraajan ei tule odottaa, että joku muu tekisi aloitteen. Tee siis itse aloite, ja pyydä anteeksi, että olet vihassasi provosoinut lapsiasi vihaan. Tarvitset myös itse Jumalan kohtaamista ja evankeliumin voimaa muuttuaksesi. Löydämme erittäin kauniin kuvan Jumalasta heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Jumala tuli, etsi Hänen luotaan pois poikennutta ihmistä ja huusi: "Missä olet?" Ei Jumala näin toiminut siksi, etteikö Hän olisi tiennyt. Hän toimi näin siksi, että antoi ihmiselle heti alkuun mahdollisuuden itse kertoa rehellisesti, tunnustaa ja kääntyä takaisin Jumalan puoleen. Näin myös sinun tulisi kasvattajana ja vanhempana toimia. Sinun vihasi saa lapsesi puolustuskannalle ja tilanne lukittuu. Mutta jos lähestyt lempeästi ja hiljaa–jos voit ajatella lastasi surkeana eksyneenä lampaana, joka ei vielä edes tiedä olevansa eksyksissä–jos tulet Jumalan kaltaisesti kysymään: "Missä sinä olet", eli: "Mitä oikein tapahtui?" niin lapsi saa heti alkuun kokemuksen siitä, että hänestä välitetään, hän on tärkeä ja hänet halutaan kuulla. Tällä tiellä myös voi toteutua Jeesuksen ohje siitä, että tulee tuomita oikea tuomio.

Vanhempina olemme auktoriteettinä lastemme yllä. Mutta syntisinä olemme samalla viivalla. Jos haluat karttaa lapsen provosoimista vihaan, karta silloin kaikkea tekopyhyyttä! Jos suojamuurit ovat pystyssä, kerro ensin kuinka itse olet kamppaillut juuri saman synnin kanssa, tai kuinka olet langennut juuri samaan itsekkyyteen, anteeksiantamattomuuteen ja katkeruuteen, ylpeyteen, himoon jne. Kysy sitten, oliko lapsesi tekojen taustalla sama synti? Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän hän saattaa tarvita johdattelevia apukysymyksiä. Erittäin tärkeää on kuitenkin saada kiinni Raamatullisesta terminologiasta. Jumalan Sanassa on voima tunkea lävitse ja tuomita sydämen ajatukset. Mutta et kuitenkaan halua jättää lastasi tuomion alle. Eihän Kristuskaan jättänyt sinua? Eihän Jumala antanut lakia ensisijaisesti tuomitakseen, vaan siksi, että laki toimisi kasvattajana Kristukseen! Se paljastaa valtavan armon tarpeen, joka meistä jokaisella Aadamin jälkeläisellä on. On mahtava yhdessä saada vastaanottaa Jumalan armo ja anteeksianto.

Voitte keskustella yhdessä tilanteen läpi näin: "Mitä juuri tapahtui?","Miltä se tuntui?", "Mitä sitten teit" (reagoit heränneeseen tunteeseen)?, "Miksi teit sen"(Mitä koetit saavuttaa?), "Miten asia päättyi? Kävikö hyvin vai huonosti?" ja "Olisitko voinut tehdä jotakin toisin?"

Kun teet tämän lapsesi rinnalle tulemalla, itsekin armoa tarvitsevana, mutta kuitenkin myös Jumalan ylösnostavasta voimasta todistaen, on lopputulos varmasti hyvä. Edellä mainittuja kysymyksiä ei tosin ole tarpeen käyttää kaikkein pienimmissä konflikteissa. Oman lapsensa voi väsyttää myös siten, että orjallisesi noudattaa hyviä metodeja eikä anna lapsensa yhtään hengähtää. Uskommeko, että Jumala puuttuu jokaiseen virheeseemme ja nuhtelee ja ojentaa meitä kaikista vähäisistäkin hairahduksistamme? Itse uskon, että Hän armossaan katsoo paljon läpi sormien, ja jättää tuon ja tuonkin asian myöhemmin käsiteltäväksi. Nyt ensin harjoitellaan, että roskapöntölle meno on "EI!"

On myös hyvä, että lapset itse oppivat ratkaisemaan välejään. Heille tulee antaa siihen mahdollisuus, eikä aina rientää paikalle heti puuttumaan itse asiaan.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).