Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Tule ja katso

Herätys, Rukous

"Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: 'Tule ja katso'"
(Joh 1:46).

Paikalle oli tullut uteliaita. Joku oli kertonut, että siellä rukoillaan ja siellä Jumala ilmestyy. Joku oli sanonut: "tule ja katso." Tulijoiden odotukset olivat korkealla.

Mutta Jumala antaa meidän pettyä ihmisiin. Jumala opettaa meille, ettei Hän tai Hänen läsnäolonsa ole jotakin, jota me voisimme hallita tai esitellä muille kuin Aladdinin taikalamppua. Emme voi sanoa: "meillä on täällä Jumala, tulkaa katsomaan." Kaikessa rakkaudessaan meitä kohtaan, Jumala muistuttaa meille: me emme ole mitään; emme ole erikoisia itsessämme. Niin pian, kuin alkaisimme valheellisesti ajatella näin itsestämme, lakkaisimme olemasta Jumalan erityisessä käytössä. Jos muut ihmiset voisivat nähdä meissä jotakin erityistä, voisivat he ajatella, että meissä oleva Jumalan siunaus johtuisi tuosta meidän erityisyydestä. Kuitenkin apostoleista huomattiin, että he olivat koulua käymättömiä ja oppimattomia kalastajia. Jeesukseen taas loukaannuttiin ja sanottiin: "Mistä hänellä on tämä kaikki?" Jeesus oli lihan puolesta köyhä puusepän poika.

"Huomaamatta jalkani mun, mut ylpeyteni varustuksiin vei. Ja heti siellä kompastun, katseeni Herraa löydä ei."

Hathakuvien täytyy sortua. Jeesus sanoi, että totuus tekee vapaaksi. Olen kokenut, että yhteiseen rukoukseen käydessä monesti minun on pitänyt ikäänkuin repiä yltäni harsoja, jotka ovat minun omia ylpeitä ajatuksia omasta itsestäni. Täytyy astua valheesta todellisuuteen. Vain siten ja vasta silloin voin käydä etsimään Herraa. En voi teeskennellä, että noita ylpeitä ajatuksia ole.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).