Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Täytyykö seurakunnan kaitsijan olla mies?

1. Timoteuskirje · Kaitsija, Käärme, Luomisjärjestys, Mies, Naispastori, Pastori, Perhe, Perheen pää, Perhejärjestys, Perisynti, Synti, Syntiinlankeemus, Vaimo

Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle seurakunnan kaitsijan ominaisuuksista, ja kuvausta luettuani päädyin ajattelemaan, että vaaditut ominaisuudet ja kypsyys kriteerit voisi tivistää näin: Seurakunnan kaitsijan tulee olla mies. En tällä tarkoita sanoa, että pelkkä biologinen miehuus riittäisi, vaan kaitsijan tulee olla kypsä ja hengellinen mies (sitähän todellinen miehuus on) ja "miehuullinen." Sana esiintyy Paavalin kirjeen lopputoivotuksessa Korinton seurakunnalle: "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät" (1Kor 16:13). Olla miehuullinen tarkoittaa että käytös ja toiminta, oma ulosanti on kypsää ja suoraselkäistä; ei riitä siis vain olla mies, vaan Jumala kutsuu täyteen miehuuteen, sekä myös elämään miehuutta todeksi.

Timoteukselle Paavali kirjoittaa: "Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan, ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne, vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina; sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta? Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan" (1Tim 3:1-7).

Se, että Jumala viisaudessaan on rajannut seurakunnan kaitsijan tehtävän miehille, tulee ilmi jo sanoista "yhden vaimon mies." Lisäksi tekstin rakenne viittaa tähän, sillä kuvailtuaan Timoteukselle seurakunnan kaitsijan ominaisuuksia, Paavali jatkaa: "Niin myös seurakuntapalvelijoiden tulee olla.." (1Tim 3:8), ja lopulta: "Samoin tulee vaimojen olla.." (1Tim 3:11). Sana vaimo on vanhan käännöksen käyttämä sana, mikä tässä viittaa naisiin yleensä. Naisia puhutellaan siis erikseen, erillisenä ryhmänä, sillä seurakunnan kaitsijoiden ja -palvelijoiden olisi tarkoitus olla miehiä.

Sen puolesta, että "yhden vaimon mies" todella tarkoittaa sitä, mitä se näyttääkin tarkoittavan, on mielessäni kolme todistajaa.

1.Ei ole uskottavaa typistää ilmauksen merkitystä vain moraaliseksi avionuhteettomuudeksi, sillä Paavali juuri edellä kirjoittaa, että kaitsijan tulee olla "nuhteeton." Lisäksi se, että sana mies ei tarkoittaisikaan miestä, tuntuu voimakkaalta tekstin kieroon vääntämiseltä, etenkin kun kontrastina on se, että tässä puhutellaan miehiä, ja vaimoja eli naisia heti perään erikseen. Miksi puhutella naisia yleisesti erillisenä ryhmänä, jos edelliset kriteerit ja kuvaukset jo pätisivät heihin? Samanlainen rakenne löytyy myös Paavalin kirjeestä Tiitukselle.

2.Ilmaisu "yhden vaimon mies" löytyy käänteisenä saman kirjeen luvusta viisi, missä Paavali kirjoittaa niistä, jotka on katsottava oikeiksi leskiksi: "Luetteloon otettakoon ainostaan semmoinen leski, joka ei ole kuuttakymmentä vuotta nuorempi ja joka on ollut yhden miehen vaimo" (1Tim 5:9). Konteksti rajaa selvästi, että tässä ajatellaan leskien olevan naisia (kts. jae 14). Seurakunnan kaitsijasta tätä "yhden miehen vaimo" ilmaisua ei käytetä.

3.Paavalin opetukset seurakunnan elämästä ja järjestyksestä, jonka seurakunnassa tulisi vallita, ankkuroituvat vahvasti luomiskertomukseen. Jumala loi ensin miehen ja myös asetti tämän johtamaan ja opettamaan vaimoaan ja perhettään. Jumala piti myös miestä ensisijaisesti vastuullisena syntiinlankeemuksesta (esim. Room 5:12-). Jumala siis asetti ja tarkoitti miehen perheensä pääksi, ja Paavali ohjeistaa, että mies, joka on tässä tehtävässä havaittu koetuksen kestäväksi (joka on oman kotinsa hyvin hallinnut ja lapsensa kunniallisuudella kasvattanut), on kelvollinen myös pitämään huolta suuremmasta perheestä; Jumalan perheväestä eli seurakunnasta.

Seuraavaksi katsomme tarkemmin joitain yksityiskohtia tähän liittyen. Ennen kuin Paavali siirtyy kirjeessään antamaan ohjeita seurakunnan kaitsijoiden ominaisuuksista, kirjoittaa hän yleisempiä ohjeita jumalanpalvelus elämästä. Pelkään, että liian moni on nykyään kovakorvainen näiden ohjeiden suhteen. Pelkään, että liian harvalla on se Jumalan mielen mukainen arka tunto Hänen Sanansa äärellä, mistä Jesaja kirjoittaa. Teemme mielummin mitä itse tahdomme.

Paavali kirjoittaa siitä, kuinka miesten tulisi yhteisissä kokoontumisissa rukoilla käsiä kohottaen, ilman vihaa ja epäilystä (1Tim 2:8). Miesten perisyntinä olisi jäädä Eevan taakse, antaa Eevan puhua ja rukoilla. Miesten synti on se, että he eivät johda vaimoaan ja lapsiaan hengellisillä osa-alueilla ja myös ylipäänsä se, että he ovat passiivisia. Miesten synti on se, että he eivät hallitse kotiaan ja kasvata lapsiaan.

Naisten taas ei tulisi pukeutua ja ehostaa itseänsä siten, että vetävät huomion itseensä seurakunnan kokoontumisissa (1Tim 2:9-10). Toisin sanoen, huomion keskipisteen tulisi olla hengellinen ja seurakunnan tähän johtaminen rukouksessa näyttää miesten tehtävältä; siltä, että se vähintään on heidän vastuullaan, rukoilipa sitten kuka tahansa. Seurakunnan yhteiset kokoontumiset eivät saa hairahtua olemaan pelkkää puhumista ja hengailua. Tarvitaan hiljaisuutta. Sitten Paavali kirjoittaa: "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" (1. Tim 2:11‭-‬14).

Kysymys kuuluu, miltä tuo Jumalan mielen mukainen hiljaisuus ja alistuminen näyttää? Kenelle tai mille naisten tulisi alistua? Asiayhteys on, että Paavali siis antaa ohjeita seurakunnan kokoontumisista, mutta etenee sitten myös koteihin. Se, mitä Paavali tätä kirjoittaessaan haluaa ja tavoittelee, ei ole vain tietyn käytöskoodin ulkoinen noudattaminen. Kyse on jostakin paljon syvällisemmästä. Kyse on jumalisesta karakterista, luonteesta ja asenteesta. Hiljaisuus on Jumalalle otollinen piirre naisessa, siinä missä maltillinen on sitä miehessä (tälläiset ohjeet olettavat naisten ja miesten sielunelämien eroavan toisistaan).

Mutta mitä tulee esittämääni kysymykseen, niin ajattelen, että alistuminen koskee ennenkaikkea alistumista, nöyrtymistä ja suostumista Jumalan edessä; Jumalan suunnitteleman järjestyksen alle (ja tämä koskee meitä kaikkia, mutta näyttää eriltä miesten, naisten ja lasten kohdalla). Tässä vaimon tulisi johtaa lapsiansa esimerkillään, jotta kodissa voisi toteutua miehen johdolla tuo "kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina" (1Tim 3:4). Sanan 'kuuliaisina' takaa löytyy kreikan sana 'hypotássō' minkä merkitys kirjaimellisesti on kaksiosainen: 'alla järjestyksen.' Jumalan asettama järjestys koteihin on se, että mies on perheen pää ja mies hallitsee kotinsa, ja vaimo hallitsee kotinsa yhdessä miehensä kanssa, mieheensä liittyneenä, mutta ei kuitenkaan itsenäisesti ohi miehensä. Ja oletettavaa siis on, että mikäli vaimo ei suostu Jumalan järjestyksen alle, eivät hänen alaisuudessaan olevat lapsetkaan suostu. Ja jos mies ei suostu Jumalan järjestyksen alle, ja ole alamainen omalle päälleen eli Kristukselle, on oletettavaa että hän niittää myös samaa alistumattomuuden ja tottelemattomuuden ja kapinan hedelmää perheeltään; omalla esimerkilläänhän hän on heitä, hänelle uskottuja tähän suuntaan johtanut. Tämä 'pää' asia on tiivistetyssä muodossaan tässä: "Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää" (1Kor 11:3) ja "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää.." (Ef 5:22-23). Jeesus itse on niin miehelle kuin naiselle esimerkkinä Jumalan asettamaan järjestykseen suostumisesta; Kristus itse oli alamainen ja kuuliainen Isälle.

Paavali kirjoitti että "En salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa" (1Tim 2:12). Sana 'vallita' tulee kreikan sanasta 'authentéō', mikä merkitsee auktoriteetin käyttöä toisen ylitse ja sitä, että on asemassa, jonka puolesta ei ole alamainen. Ymmärrän tämän jakeen merkityksen lyhyesti olevan sen, että opettaminen ei ole naisilta kielletty, mutta on väärin jos nainen käyttäytyisi ja toimisi kuin perheen pää, tai olisi asetettuna auktoriteetti asemaan miehen yli ja jos hän tästä asemasta käsin opettaisi. Tämä toteutuisi mm. siinä, jos nainen olisi asetettu seurakunnan kaitsijaksi, paimeneksi, vanhimmaksi tai pastoriksi. Ja tässä ei saa nosta omaa kokemusta Jumalan Sanan yläpuolelle auktoriteetiksi. Jos nainen esimerkiksi kokee paimenen tai opettamisen kutsua, niin aamen ja halleluja, kannustaisin täysillä kulkemaan kohti tuota kutsua, mutta kutsun kokeminen ei oikeuta ohittamaan sitä, mitä Jumala puhuu perhe ja seurakunta järjestyksestä. Nainen voi toimia paimenena ja opettajana naisille ja lapsille, mutta ei miehille.

Pidän tässä tärkeänä sivuhuomiona sitä, että vaikka Jumala on luomaansa maailmaan asettanut järjestyksen, johon kuuluu auktoriteettia ja alamaisuutta siten, että esimerkiksi perheessä miehellä on auktoriteetti asema ylitse vaimonsa ja lapsiensa, niin kuitenkin samalla miestä koskee tämä sana suhteessa vaimoonsa: "olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa" (Ef 5:21). Jos vaimo tai lapsi puhuu Jumalan Sanaa miehelle ja isälle, tulee tämän olla alamainen omalle päälleen, eli Kristukselle, kenen sana on kyseessä. Tässä mielessä keskinäinen alamaisuus koskee kaikkia. Näin on myös seurakunnassa. Vaikka seurakunnan kaitsijalla onkin auktoriteetti asema suhteessa hänelle uskottuun Jumalan perheväkeen, tulee hänen silti olla alamainen Kristukselle, ja sitä kautta myös sille, joka hänelle Kristuksen sanoja puhuu. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö tälläisessä auktoriteetti asemassa olevaa tulisi kunnioittaa, olipa sitten kyseessä perheen päänä olo tai seurakunnan kaitsijana oleminen. Joka ylenkatsoo nämä tehtävät tai niiden virassa toimijat, ylenkatsoo Jumalan asettamaa järjestystä. Joka vastustaa tätä järjestystä, se vastustaa Jumalaa.

Tätä opetustaan seurakunnasta ja perhe järjestyksestä Paavali ei perustele sen ajan juutalaisilla, tai pakanallisilla tavoilla saati yhteiskunnallisilla oloilla. Paavali ei esimerkiksi sano, että naiset eivät voi toimia seurakunnan kaitsijoina sentähden, että ovat köyhiä ja vailla yhteiskunnallista statusta. Sen sijaan Paavali ankkuroi opetuksensa muuttumattomalle perustalle, kaiken alkuun: Genesikseen. Hänen opetuksensa seisoo kahdella historiallisella jalalla, joiden nimet ovat luomisjärjestys, sekä syntiinlankeemus. Paavali kirjoittaa: "Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" (1Tim 2:13-14).

Erittäin tärkeä kysymys on se, että kenelle Jumala ilmoitti kiellon syödä hyvän-, ja pahantiedon puusta, sekä luvan syödä kaikista muista paratiisin puista? Jumala ilmoitti tämän Aadamille, ja vasta sen jälkeen Eeva luotiin. "Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva.." Oli siis Aadamin tehtävä ja vastuu opettaa tämä Jumalan Sana vaimolleen, sekä johtaa vaimonsa Eeva Sanan mukaiseen elämään. Se, miten Paavali tähän vetoaa, osoittaa sen, että tämä ennen lankeemusta asetettu järjestys ei ole muuttunut. Se ei siis ole syntiinlankeemuksen seuraus Eevalle. Tämä myös kertoo siitä, mihin jokainen mies on tänä päivänä kutsuttu; tältä näyttää Jumalan mielen mukainen miehuus perheessä. Miehen kuuluu johtaa vaimoaan Jumalan Sanalla.

Miehen siis piti johtaa vaimoaan, mutta kun luemme 1Mooseksen kirjan kolmatta lukua, huomaamme, että kävikin aivan päinvastoin. Vaimo ei olisi ylipäänsä saanut johtaa, mutta vaimo johti miehensä tekemään juuri niin, kuin ei ollut lupa tehdä. Käärmeen kysymys "onko Jumala todella sanonut" oli pirullisen ovela juuri siksi, että Eeva ei ollut itse kuullut Jumalan niin sanovan. Eeva oli miehensä opetuksen varassa. Mutta kun tapaamme Eevan keskustelemassa käärmeen kanssa, huomaamme, että hän oli lisännyt miehensä hänelle opettamiin Jumalan Sanoihin omia sanojaan, mutta piti myös niitä Jumalan Sanana.. Jumala ei ollut kieltänyt koskemasta hyvän ja pahantiedon puun hedelmiin, kuten Eeva käärmeelle kertoi.

Yleisesti on tunnustettu, että käärme kysymyksellään johdatteli Eevan pois luottamuksesta Jumalaan. Mutta eikö myös luottamuksesta mieheen? Kysymys: 'Oliko Jumala todella sanonut niin', tarkoitti myös, että 'voitko luottaa siihen, kun miehesi on sinulle kertonut Jumalan sanoneen niin.' Käärme ei siis johtanut Eevaa ainoastaan pois alamaisuudesta Jumalalle, vaan myös pois alamaisuudesta miehelle ja perhejärjestykselle. Käärme vihaa Jumalan asettamaa järjestystä ja haluaa turmella sen. Lankeemuksessa ei siis rikkoutunut ainoastaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde, vaan rikkoutui myös ihmisen ja ihmisen välinen suhde. Mutta tämän Kristus haluaa jälleenrakentaa ja eheyttää meissä.

Myös se, mitä Jumala Aadamille ja Eevalle puhui lankeemuksen jälkeen, vahvistaa tätä. "Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva" (1Moos 3:16). "Hän on sinua vallitseva" ei siis ollut osa syntiinlankeemuksen kirousta, vaan Jumalan Sana joka pyrki palauttamaan Eevan takaisin siihen, mistä hän oli pois poikennut; Jumalan asettamaan perhejärjestykseen. "Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi" (1Moos 3:17). "Koska kuulit vaimoasi" vahvistaa sen, että vaimon olisi pitänyt kuulla miestänsä eikä päinvastoin, ja "josta Minä kielsin sinua" taas vahvistaa sen, että Jumala oli nimenomaan antanut käskyn Aadamille, ja siksi Aadam oli myös suuremmassa vastuussa kuin Eeva. Itseasiassa, tekstistä käy selväksi, että Jumala piti Aadamia vastuullisena koko perheestään.

Luemme, mitä lankeemuksen jälkeen tapahtui: "Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: 'Missä olet?'" (1Moos 3:8-9). Jumala puhutteli ensin miestä, joka oli Jumalan edessä vastuussa perheestään eli vaimosta, ja vasta sitten vaimoa, jonka olisi yhdessä miehensä kanssa tullut hallita maa, ja tehdä se eläimineen itselleen alamaiseksi. Jumalan järjestys siis oli se, että mies, vaimo, eläimet. Mutta nyt eläinkuntaan kuuluva käärme johtikin vaimoa joka johti miestään. Näin saatana haluaa kääntää ylösalaisin Jumalan asettaman hyvän järjestyksen. Roomalaiskirjeen viidennestä luvusta, jakeesta 12 eteenpäin löytyy vielä lisää todisteita sille, että mies oli pää ja mies oli vastuussa, mutta emme mene sinne nyt sen tarkemmin. Todisteita on esitetty jo riittämiin. Lyhyesti sanoen, se, missä ensimmäinen Aadam, meidän kaikkien isä epäonnistui, siihen toinen Aadam, Kristus, Uudistettavan ihmiskunnan pää haluaa meidät nyt seurakunnassa johtaa! Ensimmäinen Aadam ei totellut Jumalan Sanaa puusta, ja hän ei vain itse kuollut, vaan toi kuoleman kaikille jälkeläisilleen perinnöksi. Toinen Aadam, Kristus, totteli Jumalan Sanaa puusta, ollen kuuliainen loppuun saakka kuolemallaan ristin puulla. Hän kuoli mutta nousi kuolleista kolmantena päivänä ja toi elämän, iankaikkisen elämän lahjan perinnöksi kaikille jotka uskon kautta Häneen ovat nyt Hänen jälkeläisiään.

Ja nämä kysymykset eivät ole sivuseikka, vaan niillä on valtava merkitys. Oma rukoukseni on se, että miehet todella nousisivat omalla paikalleen Herrassa ja Kristuksen kaltaisuudessa johtaisivat heille uskottuja niin pienemmässä perhepiirissä kuin myös Jumalan perheessä, seurakunnassa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).