Polulla kulkeminen
Ajattelen, että Raamattu on kuin valtava kartano, ja Raamatun opettaminen vähän kuin liikkuisi tuolla kartanossa, käytävillä, huoneissa jne. Itse ainakin, opetusta kuunnellessani, mietin eri polkuja, mihin puhuja voisi tästä aiheesta opetusta johtaa; mitkä ovat viereisiä huoneita ja missä tulee seinä vastaan. Nyt kun opetan, en voi sanoa kaikkea, en poiketa kaikkiin huoneisiin, mutta kehotan sinua, että jos Pyhä Henki tämän opetuksen aikana haluaisi viedä sinut huoneeseen, jonne minä tällä opetuksella en suoranaisesti sinua veisi, niin kuuntele ja mene! Pyhä Henki ottaa Kristuksen omasta ja murtaa meille elämän leipää!
Monesti esitetään kysymys siitä, mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle, ja kysymyksellä tarkoitetaan jotakin sinun itsesi ulkopuolista. Mielestäni paljon oleellisempi olisi se kysymys, että mitä sinulla on itsessäsi mukana, millaisiin olosuhteisiin sitten joudutkaan. Ja haluan esittää vakavasti tämän kysymyksen, ja haluan, että vakavasti myös kysyt sitä itseltäsi: miten voisit selvitä, jos joutuisit vankilaan Jeesuksen tähden? Oikea vastaus on tietysti, että Jumalan armon avulla. Mutta kysyn, mitä näkymätöntä pääomaa, harjaantumista ja taidollisuutta ja jumalisuutta sinulla itsessäsi olisi mukanasi? Jos esimerkiksi et saisikaan Raamattua mukaasi.. Asuuko esimerkiksi Jumalan Sana sinussa jo valmiiksi niin runsaasti, niin että veisit Sanan vankilaan itsessäsi; että Jumalan lupaukset olisivat siellä seuranasi?
Näiden kysymysten äärelle johdatuin seuraavasti. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti metsäpoluilla rukouskävelyllä, ja välillä myös juoksemassa. Monesti minua on puhutellut nimenomaan polulla kulkeminen ja polulla pysyminen. Raamatussa on esillä ensinnäkin kaksi täysin päinvastaista polkua: elämän tie ja kuoleman tie; kaita tie, joka vie elämään, ja lavea tie, joka vie helvettiin. Kaidalle tielle pääsee ahtaan portin ja ristin kautta, mutta kun olet tällä elämän tiellä, niin on tärkeää vielä kysyä, miten sillä kuljet? Millainen kulkija olet? Millainen opetuslapsi olet?
Kaidasta tiestä on mainittava John Bunyanin kirja Kristityn vaellus, joka havainnollistaa monin tavoin näitä totuuksia. Kristityn pitää pysyä tiellä, veipä se sitten epäilyksen suolle, turhuuden markkinoille, vaikeuden kukkulalle, suloisille vuorille, pimeään laaksoon, epätoivon maan rajoille tai Immanuelin maalle. Oikea tie on suora ja maisemat vaihtuvat; välillä askel on kevyt, välillä hyvin raskas, välillä on taisteluita ja koettelemuksia, välillä lepoa ja varustautumista–mutta millaisella luonteella kulkija on varustettu? Mitä eväitä hän kantaa mukanaan matkalla itsessään? Monesti vastaan tulee risteyksiä ja oikealta polulta erkanee helppokulkuisemman näköisiä teitä. Sananlaskujen kirja varoittaa: "Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie" (Snl 14:12).
Kuten kaikessa elämässä, on tämänkin aiheen äärellä totta se, että kaikessa on kyse Jeesuksesta. Polulla kulkeminen on vertaus hengellisestä elämästä ja myös Jeesus on täällä vaeltanut. Hän tuli meidän kaltaiseksemme. "Hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu" ja "Hän voi kiusattuja auttaa" (Hepr 2:17-18). Hän on, kuten Heprealaiskirje sanoo: edellä juoksija, joka on jo kulkenut koko matkamme (Hepr 6:20)! Tämän aiheemme äärellä Hän kutsuu sinua turvaamaan siihen, että sinun epätäydellinen vaellus on vaatetettu ja peitetty Hänen vanhurskaudellaan; Hänen kuolemansa, mutta myös Hänen elämänsä on luettu sinun hyväksesi! Mutta Hän kutsuu sinua nyt myös tulemaan, ja katsomaan Hänen elämäänsä; tule ja katsele kuinka Hän vaelsi ja tartu lupaukseen: "Me kaikki, jotka peittämättämin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme kaikki saman kuvan kaltaisuuteen, kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2Kor 3:18). Ota tavaksesi uudelleen ja uudelleen tulla evankeliumin äärelle! Kuten Filippus sanoi Natanaelille: 'Tule ja katso!' Tule, ja tule myös nyt katselemaan Jeesusta!
Jeesus varttui yhteisön keskellä, joka piti Häntä apärä lapsena. Joosef oli puuseppä, ja puusepäksi Jeesuskin kasvoi. Jeesuksen lapsuudesta kerrotaan, että Jeesus oli hyvin tietoinen kutsumuksestaan jo 12 vuotiaana, ja tästä syystä Hän katosi vanhemmiltaan, löydettiin temppelialueelta, mutta "Hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen.. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä" (Luuk 2:51,52).
Hurskaina juutalaisina Joosef ja Maria varmasti opettivat Jeesusta "Shema Israelin" mukaan, tuntemaan Pyhät Kirjoitukset. Kun Hänen vanhempansa löysivät Hänet temppelialueelta opettajien keskeltä kuuntelemasta ja kyselemästä, Luukas kertoo, että: "kaikki, jotka Häntä kuulivat, ihmettelivät Hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa" (Luuk 2:47). Kun Jeesus sittemmin aikuisena oli Lehtimajanjuhlilla, tivattiin Häneltä Hänen oppinsa alkuperää, ikäänkuin kysyen, missä Raamattukoulussa; minkä rabbin alaisuudessa olet opiskellut? Ja tähän Jeesus vastasi kutakuinkin, että Hän on opiskellut Isän jalkojen juuressa taivaassa (Isä-Poika suhde!)..
Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja Hänen opettamistaan opetuksista muistatte varmasti joitakuita, ja kaikesta voimme havaita, että Jumalan Sana asui Hänessä runsaana. Mutta mitä voimme nähdä Hänen elämästään niissä hetkissä, kun Hän ei ollut ihmisten keskellä? Millaista oli Hänen salainen elämänsä? Luemme:
"Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili"
(Mark 1:35).
"Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan" (Mark 6:46).
"Mutta sanoma hänestä levisi vielä enemmän; ja paljon kansaa kokoontui kuulemaan häntä ja parantuakseen vaivoistansa. Mutta hän vetäytyi pois ja oleskeli erämaassa ja rukoili"
(Luuk 5:15-16).
"Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa"
(Luuk 6:12).
Jeesus "meni autioon paikkaan", "vetäytyi pois", "meni pois" ja "lähti vuorelle rukoilemaan." Tämä synnytti oman rytminsä Jeesuksen elämään, joka muuten oli täynnä hälyä, vaatimuksia ja tungosta. Kysyn, toimiko Jeesus näin olosuhteiden pakottamana, ollessaan lähes katkeamispisteessä, vai toimiko Hän näin siksi, että Hän oli sellainen? Hän rakasti Taivaallista Isää ja janosi Hänen läheisyyttään, ja ilman tätä rytmiä elämässään, ei Hän olisi päässyt Isänsä kasvojen eteen viipymään. Työ ja rukous olivat Jeesuksen elämässä täydellisessä harmoniassa keskenään.
Tässä eteemme on nyt asetettuna malli ja esikuva. Mielessäni on ennenkaikkea tämä: Pyri synnyttämään elämääsi Jeesuksen elämän kaltaista rytmiä, ja tee se siksi, että elämäsi olisi rytmikäs rakkaudentunnustuksesi Jumalalle.
Totuta itsesi kulkemaan oikeita ja hyviä polkuja päivänvalossa, niin, että poluista tulee sinulle tuttuja; että tunnet ne, kuin ne olisivat sinun ystäviäsi. Totuta itsesi kulkemaan polulla kesän lämmössä. Miksikö? Siksi, että voisit horjumatta kulkea sillä myös yön pimeydessä tai talvella lumien sitä peittäessä, jalkasi tottumuksesta astuen oikeille sijoille, niin että pysyt pystyssä horjumatta ja kompastumatta.
Miettikää Joosefia, joka hyvien vuosien aikana kartutti varastot, ja niin pimeistäkin vuosista selvittiin! Menkää laiskat katsomaan muurahaisia, jotka tekevät metsiin jopa valtatiet, tallatut ja tutut polut itselleen, jotta kesän valossa tallettaisivat itselleen hyvää talven pimeyden varalle. Älä anna sen Sananlaskun toteutua itsesi kohdalla, että hyvät ajat synnyttävät heikkoja miehiä, mutta ole myös rehellinen itsellesi, ja rehellinen tässä toisten edessä sen suhteen, mikä on sinun lähtökohtasi. Vain valkeudessa, rehellisyydessä ja tunnustamisessa on armo, ja vain armon kautta Jumalan voima sinua kasvattaa ja vie eteenpäin. Jumala ei halua sinusta passiivista, ja itseasiassa Hän on luonut meistä miehistä sellaisia, että haluamme hallita ja valloittaa. Jumala haluaa tehdä sinusta aseen valtakuntaansa. Hän haluaa ensin kasvattaa sinua.
Luemme Efesolaiskirjeestä: "kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään" (Ef 4:13). Uskon, että jokainen teistä haluaa tulla kutsutuksi mieheksi. Kukaan ei halua jäädä pojaksi. Mutta täyttä miehuutta ei ole muualla tai muuten kuin Kristuksen tuntemisessa, ja todellinen Jeesuksen kaltaisuuteen kasvaminen on todellista mieheksi tulemista, ja nyt heti paikalla hylkää sellainen populäärikulttuurin feminiininen kuva Jeesuksesta ja mene uudelleen evankeliumin äärelle! Mutta kysyn: pyritkö sinä tuntemaan Jeesusta? Onko pyrkimyksestä tullut osa luonnettasi ja siksi tapaasi elää? Vai etsitkö Herraa vain talousahdingossa ja sairaana?
Näimme Jeesuksen elämässä rukouksen ja Sanan käsikädessä, ja tätä toistaa myös se, mitä apostolit virastaan ja kutsustaan sanoivat: "Me tahdomme pysyä rukouksessa ja Sanan palveluksessa" (Apt 6:4). Ilman näitä, ei elämässäsi voi olla kestävää hengellistä voimaa. Leonard Ravenhill sanoi joskus, että "no man is bigger than his prayer life" eikä kukaan rukoillut kuin Jeesus, joka yhä itseasiassa rukoilee omiensa puolesta Isän oikealla puolella! Oletko sinä harjaantunut rukouksessa? Älä ota tätä kysymystä lakina joka lyö sinut maahan, vaan ota se Jumalan kutsuna täyteen elämään. Jumala haluaisi, että Jeesuksen jäljissä kulkien olisit täynnä elämää! Haluan myös terottaa vielä yhteyden merkitystä: "kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa" (Ef 4:13). Totuta ja harjaannuta itsesi vaeltamaan valkeudessa, yhdessä luotettavien uskon veljien kanssa! Tarvitset todella muita päästäksesi eteenpäin; tarvitset hengellistä yhteyttä, mutta myös yksinäisyyttä!
Haluan vielä nostaa totuttautumiseen, harjaantumiseen ja kasvuun liittyen yhden Raamatun kohdan. Paavali kirjoittaa Timoteukselle näin: "Epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen, että tulevaisen" (1Tim 4:7-8). Sana "harjoita" tulee kreikan sanasta gymnazo ja se merkitsee ruumiillista harjoittelua; harjoittelua täydellä fyysisellä sekä emotionaalisella ponnistuksella. Gymnazosta tulee tietysti meille tuttu sana gym, kuntosali. Ja tässä on tärkeä periaate. Et voi suoriltaan mennä nostamaan 120kg penkistä, et suoriltaan kyykätä 200kg. Siun pitää nöyrästi aloittaa sillä 40kg penkistä, vaikka mieli tekisi olla muiden silmissä jo enemmän. Sama koskee muuta ruumiillista harjotusta: jos haluat olla notkea, pitää siun aste asteelta venyttelyssä kurottaa pidemmäs; tai jos haluat juosta maratonin, täytyy siun alkaa juoksemalla ensin pikkulenkkejä.. Pätevyys ja voima tulee vain toistojen ja jatkuvan harjoittelun kautta! Sanoisin, että samankaltainen periaate on esillä, mitä tulee Jumalan koko sota-asuun. Jumalan koko sota-asun ei tule olla sinulla kaapissa pölyttymässä, niin että vaikeuksien koittaessa riennät sitä esille kaivamaan vain huomataksesi, että sitä ei ole öljytty ja että se on hieman ruostunut. Sana sanoo, että nyt kun voitte: "ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä" Sota-asun tulee olla jo valmiina päälläsi, että kun taistelu sinut yllättää, olekin siihen jo valmis, ja harjaantunut varusteiden käytössä, etkä kuten Daavid Saulin sotisovasta, kykenemätön sen kanssa taistelemaan..
Vielä yksi Sanankohta:
"Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi" (1. Kor 9:24-27).
Tuskin kukaan kilpaurheilija juoksee siksi, että saisi kahdeksannen sijan! Eivätköhän kaikki vähintään toivo ja haaveile voittopalkinnosta! Miksi sinä siis lähtisit rakentamaan urheilijamaista kurinalaisuutta elämääsi; miksi lähtisit tavoittelemaan Jeesuksen esimerkin kaltaista rytmiä? Älä tee sitä, koska minä sanon sitä hyväksi. Älä ryhdy siihen lainkaan, ellet ensin saa voittopalkintoa näköpiiriisi! Mikä on tuo voittopalkinto ja suurin aarre? Se on Isän Jumalan, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tunteminen. Tämä kirkastukoon sinulle ensin ja Jumalan rakkaus tulkoon sinuun motiiviksesi ja sitten lähde liikkeelle!