Nenärenkaan kykenemättömyys

Näin sanotaan Raamatussa, Sananlaskujen kirjassa. Ja jos lukija ei heti provosoitunut ja poistunut sivustolta, niin saan avattua Sananlaskun syvällistä merkitystä. Ja heti alkuun: se ei opeta naisvihaa eikä sano, että kaikki naiset ovat sikoja.
Sananlasku puhuu kultaisesta renkaasta, ja kuten muinoin, niin nykyisinkin kulta on arvokas materiaali. Kulta on myös kaunista. Samalla tavalla inhimillinen kauneus voi olla hyvin hehkeää ja lumoavaa. Mutta kuitenkin, yhtä huonosti kuin tämä ulkonainen kaunistus sopii sialle, yhtä huonosti sopii kauneus tyhmälle. Yhtä vähän, kuin tuo ulkonainen kaunistus voi tehdä itse siasta kauniin, yhtä huonosti voi ulkoinen kauneus korvata sisäisen elämän puutetta.
Toiselta kantilta tarkasteltuna, jos sinulle on uskottu jotakin arvokasta, tulee sinun arvostaa ja vaalia sinulle uskottua niinkun sen arvo vaatii. Sinun tulee käyttäytyä sopivasti sen kanssa. Mutta miten toimiikaan sika? Se syö jätteitä tunkiolla, oli silöä kultarengas kärsässä tai ei. Jeesuksellakin oli Sanansa sanottavana sioista. Hän varoitti heittämästä helmiä sioille, koska siat ylenkatsovat helmien arvon ja tallaavat ne maahan. Evankeliumi on tälläinen kallistakin kalliimpi helmi. Raamatusta löytyy myös vahvana se ihanne, ettei ulkoisen ja sisäisen välillä olisi ristiriitaa; kuten on sian ja kultaisen nenärenkaan välillä.
Ulkoisen koristuksen tulisi aina ilmaista sitä, mitä sisimmässä on. Ulkoisen tulisi olla harmoniassa sisimmän kanssa. Siksi sialle ei sovi kultarengas, eikä tyhmälle kauneus. Sika siis kuvastaa tyhmää, ja tyhmä on se, joka rypee synnin rapakossa jätteitä syöden. Ilmaisu "älyä vailla" kuuluisi englanniksi "without taste or judgement." Kyseessä on siis harkintakyvyn ja maun puutos tai vääristymä, jonk taustalla on varmasti muutakin. Mutta miten mieletöntä onkaan elää ulkoiselle kauneudelle; parannella ja koristella ulkokuorta sisimmän jäädessä muuttumattomaksi. Se on kuin koettaisi parannella joen alajuoksun liejuisia ja haisevia rantoja, kun itse lähde on saastunut.
Ja mitä vielä tulee naiseuteen, niin ei tämä jae, eikä muukaan Raamattu sano, etteivätkö naiset voisi olla älykkäitä siinä missä miehetkin. Esimerkiksi sananlasku "pesty sika rypee rapakossa" koskee varoituksena niin miehiä kuin naisiakin. Mutta jae kuitenkin huomioi erään kiusauksen, jolla naiset ovat alttiimpia kuin miehet. Tarkennan vielä. "Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla" Sananlasku ei tarkoita sitä, että kauneus olisi jotenkin paha asia, tai sitä, että naisen ei pitäisi olla kaunis. Päinvastoin, Sananlasku pikemmin korostaa kauneuden herkkyyttä ja tirmeltumisen vaaraa. Kauneus on kuin kallis helmi, jota tulee vaalia ja arvostaa. Se tulee säilyttää puhtaana. Lisäksi Sananlasku opettaa, että kauneus ei selviä yksinään, vaan se tarvitsee rinnalleen kumppaniksi viisauden. Ulkoinen kauneus tarvitsee sisäisen kauneuden, mutta sisäinen kauneus ei tarvitse ulkoista.
Vielä jokunen ajatus nenärenkaasta. Sioilla nenärenkaita käytettiin ilmeisesti estämään niitä, etteivät ne tonkisi maasta juuria. Rengas siis esti sikoja itsenäisesti hankkimasta itselleen ravintoa. Ylpeilyn ja kerskailun esine--nenärengas eli kauneus--siis rampauttaa ja kaventaa sikojen elinpiiriä. Näin ne tulevat riippuvaisiksi muiden ruokinnasta ja niitä on helpompi hallita. Ja niinkuin tuosta renkaasta on helppo tarttua tai sitoa se liekaan; vetää siitä sika minne tahdotaan, niin samoin voi kauneudesta tulla elämää määräävä ja ohjaava tekijä. Mutta miten huonosti sopiikaan tuo koristus sellaiselle, joka syö jätteitä ja rypee rapakossa--sellaiselle, joka viettää sottaista ja likaista elämää! Kauniille naiselle ei siis sovi tyhmyys, ja sen, joka on kaunis, tulisi elää kiitollisena Jumalalle tuosta kauneudestaan ja sisäisellä kaunistuksella osoittaa olevan myös ulkoisen arvoinen.