Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Suosituskirje hengellisille työmarkkinoille

2. Korinttilaiskirje · Kristillinen maailmankuva, Arvosana, Arvostelu, Hengellinen työ, Kyky, Suosituskirje, Todistus, Työ

Paavali kirjoittaa korinttolaisille kolmannessa kirjeessään heille seuraavaa: "Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin"
(2. Kor 3:1‭-‬3).

En sen tarkemmin tässä pureudu siihen, miksi Paavali tähän suosittelu aiheeseen tarttuu, mutta juuri ennen aiheeseen sukeltamista, hän oli kirjoittanut näin: "Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan Sanaa (haluten itselleen hyötyä epäpuhtain motiivein); vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksesta puhumme" (2Kor 2:17). Alkaako Paavali nyt siis näin kirjoittaessaan ja omaa työtänsä valheapostolien työhön verratessaan suositella itseään? Hän ei vastaa suoraan tähän kuvittelemaansa syytökseen.

Mutta mitä tulee suosituksiin ja suositteluun, niin ei ole olemassa parempaa suositusta kuin se, että 'te olette sydämessämme.' Kun pysähdyn miettimään asiaa, niin onhan se niin, että jos joku on nähnyt valtavasti vaivaa ja rakkaudella tehnyt työtä minun hyväkseni, niin voin siitä tietää, että olen hänen sydämellä, enkä tosiaan tarvitse nähtäväkseni hänen kouluarvosanoja tai mitään muutakaan suositus-pätevyys asianhaaroja cum laudeja ja laudatureja tai bacheloreja. Ja sitten käänteisesti; jos minulla ei ole pienintäkään kokemusta siitä, että olen ko. henkilön sydämessä, ei millään papereilla ja tutkinnoilla ole mitään merkitystä! Todellisuus ratkaisee!

Merkityksellistä on tässä kohtaa poimia tekstistä myös se, että Paavalin mukaan tämä sydämeen kirjoitettu kirje on kaikkien luettavissa. Olemmehan tottuneet ajattelemaan, että jos joku on sydämessä, on se kätkössä ja piilossa siellä. Emme näe toistemme sydämiin. Olemme ehkä myös kuulleet jonkun perustelevan uskon asioista vaikenemista sillä, että usko on hänelle sydämen asia ja siksi jotenkin yksityinen asia. Mutta tässä Paavali yhdistää sydämen ja teot ("palvelustyön") katkeamattomasti toisiinsa; näiden välillä on suora yhteys. Toisin sanoen: mitä sydämessä, sellainen työnjälki; millainen työnjälki, sitä sydämessä. Muualla Raamattu vahvistaa, että sydämen kyllyydestä suu puhuu, ja että niinkuin ihminen mielessään eli sydämessään ajattelee, niin hän tekee. Sanat ja teot, tai kääntäen niiden puute, siis kertovat ja ilmaisevat sitä, mitä sydämessä on. Hedelmistään puu tunnetaan, ja tämä "hedelmän" todistus on vähintään ylivertainen siihen nähden, mitä jossain CV:ssä tai tutkinnossa arvioidaan.

Ja mitä suosituskirjeen sisältöön tulee, niin kysymys kuuluu: mikä on sanomamme, Minä vai Kristus? Päättelen näin: jos on kirje–olipa se paperille tai sydämeen kirjoitettu–on sillä kuitenkin oltava aihe. Paavali kirjoittaa, että korinttolaiset itse ovat kirje hänestä ja hänen työtovereistaan. Ei salattu kirje, vaan avoin ja julkinen kirje. Ja jos on kirje, on se myös kirjoitettu jotenkin. Mutta tätä kirjettäpä ei olekaan kirjoitettu musteella paperille vaan Jumalan Hengellä korinttolaisten sydämiin. Ja tuon kirjeen aihe ei ole se, että katsokaa miten hyviä työntekijöitä me olemme! Aihe sensijaan on Kristus; kirje on sanoma Kristuksesta! Ja näinhän me olemme oppineet arvioimaan: onko se Kristuskeskeistä ja korottaako se Kristusta?

Kirjettä ei siis ole kirjoitettu kivitauluihin eikä sen aiheena ole laki. Kirje on kirjoitettu korinttolaisten sydämen lihatauluihin ja sen aihe on Kristus. Tämä mukailee sitä, mitä Jeremia ja Hesekiel profetoivat ja ennustivat Uudesta Liitosta. Kyse ei olekaan kirjaimesta vaan Hengestä! Ja täytyy sanoa, että ai että miten miuta siunaa se, miten Paavali veti kirjeen kirjoittamisesta aasinsillan näihin syvällisiin todellisuuksiin. Totta on se sana, että hengelliselle kaikki on hengellistä.

"Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi" (2. Kor 3:4‭-‬6).

Suosituskirjeen päämääränä on suosittelemalla osoittaa, että joku on luotettava valinta työhön. Mutta miten suositella itseään ja kertoa omista kyvyistään, kun kyse ei saakaan olla minun luotettavuudestani vaan luottamuksesta Kristuksen kautta Jumalaan. Mitä taas tulee ihmiseen, eli myös minun kykyihini, niin ei niihin voi ikinä täysin luottaa. Paavalihan toisaalla Filippiläisille kirjoittaa, että hänellä jos kellä olisi inhimillisesti ansioita mistä kerskata. Mutta Korinton seurakunnan ongelma nimenomaan oli valheapostolit, jotka kerskailivat itsestään ja itse suosittelivat itseään (kts. 2Kor 11). Nyt Paavali niputtaa kaikki ihmisen kyvyt ja osaamiset tähän: jos minulla on jotakin hyvää, ei se ole minusta itsestäni lähtöisin vaan tulee Jumalalta. Sellainen on todellisuus tässä syntiinlangenneessa maailmassa. Kaikki hyvä–jopa ajattelukykykin–siis on Jumalan armoa. "Se kyky mikä meillä on, on Jumalasta."

Tämän kaiken takaa löytyy voimakas kahtiajako Lakiin ja Henkeen. Laki vaatisi minua olemaan täydellinen ja samalla paljastaa sen, etten syntiin langennena sitä ole. Nyt maallinen suosituskirje kuuluu ikäänkuin Lain piiriin. Jotta kirje minusta itsestäni tai jostakusta toisesta voisi olla täydellinen, vaatii se joko valehtelua tai riman alentamista. Ja tätähän ovat työmarkkinat täynnä oletettavasti! Lähes jokainen kaunistelee itseään tai valheellisesti liioittelee jotakin puolia ja jättää vähemmän edulliset mainitsematta. Tätä kaikkea saa aikaan laki. Se myös orjuuttaa minut ponnistelemaan omassa voimassani ollakseni vaatimusten mukainen; yltääkseni valheellisen minäkuvan tasolle. Samalla tavalla myös Some vie lain alle.

Mutta on muukin vaihtoehto kuin pelkkä laki! Henki toimii armossa. Armossa ei voi olla mitään ansioita tai ansioitumisia ja siksipä täysi luuserikin kelpaa valtakunnan työhön! Siksi hylkään nyt omavoimaisen ponnistelun ja omien kykyjeni kalkkiseinän pystytyksen ja luotan sekä turvaan Jumalaan. Hän on tehnyt ja tekee minutkin kykeneväksi olemaan Uuden Liiton palvelija ja niin sanon, että "Se kyky, mikä minulla on, on Jumalasta."

Tämä ei ole sana vaik yksilöille, vaan myös seurakunnalle. Seurakunnassa tarvitaan työntekijöitä, mutta mitä on se palvelystyö, jolle haluamme tekijöitä ja mitä siis se kykeneväisyys, jota etsimme? Millä mitalla me mittaamme? Maallisella menestykselläkö? Arvosanoilla ja ihmisten todisteluillako? Olemmeko me itse maallisia vai hengellisiä? Parempaa suosituskirjettä ei ole olemassa, kuin oman työn hedelmä, eli Jumalan lahjaksi antaman elämän esiin tulo ja sen vaikutukset. Lähtökohdilla ei ole väliä, Jumalan armossa on kyllin. Jumalan armo ilmestyy kasvattavana voimana! Meidän ei tule luottaa itseemme vaan Jumalaan.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).