Kateutta ja riitaa vastaan
Kirjoitin vasta evankeliumin totuuden mukaan vaeltamisesta, ja jollain lailla ollaan tässäkin tekstissä saman äärellä; ja tähän myös liittyy se, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi--se ylipäätään on sellanen teema, mikä on ihan kaikessa taustalla ja kehotan lukijaa uudelleen ja uudelleen muistelemaan sen merkitystä; mitä se merkitsee olla luotu Jumalan kuvaksi; kuvastamaan ja heijastamaan Häntä!
Aiheet, mitä tässä tulee esille: Älä kuuntele niitä vain irrallisina käskyinä tai kehotuksina, vaan näe niiden yhteys syvempään todellisuuteen. Näe, miten ajatukset, sanat ja teot eivät vain ole irrallisia, vaan ne kaikki julistavat jotakin! Ja anna kaiken esille tulevan olla viemässä sinua Jeesuksen luo! Tule tänään Jeesuksen luo! Äläkä lähde tämän ääreltä päättäen vain yrittää omassa voimassasi enemmän olla pyhä--ei tule onnistumaan! Älä lähde tämän ääreltä teeskennellen itsellesi tai toisille, ettei sinun armon tarpeesi olekaan niin suuri! Älä lähde, ennenkuin olet kohdannut Jeesuksen!
Tää aihe nousi rukouksessa esille ja kirjoitan tästä siksi, että pääsisimme eroon kaikesta turhasta painolastista ja että meidän elämään tulisi lisää tilaa Jumalalle ilmestyä ja että hankkiutuisimme ja pääsisimme eroon kaikesta siitä, mikä meitä sitoo ja kahlitsee ja hidastaa..
Olemme tänään ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä, sen kolmannessa luvussa, missä meillä on kuva seurakunnasta Jumalan viljelysmaana ja -rakennustyömaana. Esille nousee tarve tarkistaa, mitä siemeniä peltoon on kylvetty; mitä kasveja siinä nyt kasvaa; ja "tulee juurineen repiä irti ne istutukset, joita Taivaallinen Isä ei ole istuttanut." Esille nousee tarve tarkistaa, mistä materiaaleista itse kukin on rakentamassa--Kristus perustukselle--koska on tulossa päivä, joka tulessa ilmestyy ja koettelee sen, millanen kunkin rakentama juttu on!
Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille, vaan niinkuin lihallisille, niinkuin pienille lapsille Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nykyään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin" (1Kor 3:1-4)?
Paavali ei ollut voinut puhua korinttolaisille niinkuin olisi halunnut; hänen täytyi puhua heille aivan kuin he olisivat jopa kokonaan ulkopuolisia ja uskosta osattomia; kuin luonnollisia ihmisiä, jotka "ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti" (1Kor 2:14). Ne, kenelle Paavali nämä sanat kohdistaa, olivat tulleet tai joutuneet sellaiseen tilaan, etteivät he enää olleet opetettavia. Ja kuitenkin nämä korinttolaiset olivat uskoneet. He olivat ottaneet evankeliumin vastaan. He olivat syntyneet elämään, mutta he olivat jääneet taikka taantuneet vauvoiksi, ihan rinta-ruokinta asteelle, etteivät osanneet syödä kiinteää vahvaa ruokaa. He eivät olleet päässeet kasvamaan. Joku oli estänyt. Tämä ei nyt kosketa suoraan niitä, jotka ovat vasta uskoon tulleita ja siksi vielä vauvoja Kristuksessa, mutta vielä parempi on tästä vaarasta kuulla etukäteen, niin, että voisi sen välttää!
Mitä Paavali siis teki tullessaan Korinton seurakuntaan, jonka hengellinen tila oli tämä? Hän saarnasi Kristusta, evankeliumia ja ristiä ja melkein tahallaan niin, että korinttolaisilla oli saumaa arvostella Paavali "ei minkään arvoiseksi" ja näin he myöhemmin tulivatkin tekemään. Paavalin motiivina kuitenkin oli, ettei hän tarjoaisi kuulijoillensa omaa karismaansa, jotta nämä puoluehengessään eivät alkaisi väärällä tavalla seurata häntä, tai korottaa häntä. Paavali kirjoittaa: "minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan" (1Kor 2:4-5).
Paavalin piti puhua korinttolaiselle niinkuin lihallisille. Mutta mitä se tarkoittaa, että uskova on "lihallinen?" Raamattu kuitenkin sanoo toisaalla, että jos Jumalan Henki asuu ihmisessä, ei tämä enää ole lihan vallassa vaan Hengen; valta sydämen valtaistuimella on vaihtunut--sinä itse et enää istu sillä vaan Jeesus! Vertauskuvallisesti: luvattu maa on valloitettu. Mutta vaikka Kristus Henkensä kautta nyt asuisi sydämessäsi, niin jos et sinä tuomitse lihaasi ristille; jos et tuomitse itsessäsi kaikkea synnillistä, kuten kateutta ja riitaa, tai vielä ennemmin sitä, mitä näiden takaa paljastuu, vaan jos annat niiden olla rauhassa, niin Sana sanoo: "jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman" ja "joka lihaan kylvää, se lihasta turmeluksen niittää." Nämä ovat uskoville kirjoitettuja varoituksia! Jos siis et Hengellä kuoleta näitä ruumiin tai lihan tekoja, ovat ne esteenä kasvullesi sekä Jumalan Hengen suuremmalle ilmestymiselle sinun elämässäsi. Se on kuin sitä, että luvatusta maasta ei karkoitetakaan kaikkia kanaanilaisia ja niin nämä vähä vähältä saavat israelilaiset luisumaan epäjumalanpalvelukseen.
Mitä sitten on lihallinen? Sana kuvaa käytöstä ja toimintaa, mikä on syntiinlangenneelle ihmisluonnolle hyvin tyypillistä, ja merkitys keskittyy etenkin ala-arvoisiin ja turhamaisiin haluihin. Jaakob kysyy: "mistä tulevat riidat ja mistä taistelut teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne jotka sotivat jäsenissänne" (Jaak 4:1)? Kreikan kielessä sana himo, syntyy, kun halu sanan eteen laitetaan etuliite "epi" mikä tarkoittaa "yli-halua" ; liian suureksi kasvanutta, liialliset mittasuhteet saanutta ja paisunutta halua. Taustallahan voi olla ihan luonnollinenkin tarve, minkä täyttymystä alkaa himoita ja näin asiat vääristyvät. Himot eli paisuneet halut synnyttävät riitoja.
Kiinnitämme nyt huomiota niihin, mitkä Paavalikin nostaa esille: kateuteen ja riitaan ja päämääränämme on, että Jumalan Henki tässä osoittaa meille, jos meillä on jotakin irti revittävää elämässämme; jos meillä on lihan elämää ristiinnaulittavana tällä hetkellä. Ja miksikö haluamme tämän tehdä? Että pääsisimme tuntemaan paremmin Kristuksen elämän! Emmekö haluakin vaihtaa kaikki lihamme teot Hänen elämäänsä?
Kateus tulee kreikan sanasta "zelos", jonka merkitys on oikeastaan kuin kuva. Se merkitsee vettä, jonka kuumuus saa kiehumaan ja kuplimaan--kateus on tätä kuplimista.. Sama sana "zelos" merkitsee myös kiivautta. Kateellisuus on vääristynyttä kiivautta, koska kun kohde on oikea, on kiivaus hyvä. Laodikean seurakuntaa Jeesus nuhtelee Ilmestyskirjassa mm. siitä, että sillä ei ollut lainkaan kiivautta; se oli penseä. Toisessa Korinttolaiskirjeessä Paavali kirjottaa: "Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa."
Kiivaus on sitä, että sinun rakkautesi on sellaisella intensiviteetillä kohdistunut yhteen asiaan, että tuo asia valtaa sinut! Mille sinä siis kuplit tai mille palat? Herralle Jeesukselle vai omalle itsellesi? Jos sinä itse olet rakkautesi kohde, tulet aina olemaan kateellinen toisille, sillä kateus on itserakkauden oire. Mutta jos rakastat Jeesusta, rakastat myös sitä, joka on Hänestä syntynyt eli uskovaa veljeäsi ja sisartasi ja tällöin myös iloitset siitä, kun Herra häntä siunaa! Evankeliumi myös vapauttaa sinut pitämästä siunauksia Jumalan rakkauden mittarina ja ohjaa katseesi ristille! Muuta perustusta ei ole tai voi olla! Näin vapaudut kateuden vallassa hautomasta ajatuksia siitä, että sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti eikä arvosi mukaan; vapaudut mielessäsi painamasta toisia alas, vähättelemästä toisia, sillä vapaudut itserakkaudestasi. Evankeliumi vapauttaa sinut ymmärtämään, että kaikki on yksin armoa ja että mitään et sinä, eikä kukaan muukaan ansaitsisi ja jos kaikki kerran on armoa, niin kaikki on epäoikeudenmukaista sinänsä. Emme uskaltaisi vaatia Jumalalta oikeutta, sillä se perustuu ansioihin. Iloitsemme armosta joka käy oikeudesta!
Riita tulee kreikan sanasta, mikä merkitsee alttiutta ja valmiutta kiistellä ja riidellä; se merkitsee kuin hyökkäävää ja riidanhaluista henkeä tai mielentilaa, jonka valtaan saatat siis antautua. Ja kuten jo viittasimme Jaakobin kirjeeseen: Jaakob kirjoittaa riitojen syntyvän himoistamme, jotka sotivat jäsenissämme. Tätä halujen paisumista vastaan on lääkkeenä evankeliumi ja rakkaus Jeesukseen! Jeesus kutsuu meitä laskemaan nämä lihalliset sota-aseemme! Anna Hänelle ylin, arvokkain ja keskeisin paikka elämässäsi, niin kehälliset tarpeet ja halut asettuvat niille kuuluville paikoille! Suostu antautumaan ja nöyrtymään ilman ehtoja ja vaatimuksia riidan toista osapuolta kohtaan. Väisty pois tieltä että Herra pääsee tekemään työnsä!
Kateellisuus ja riita tosin ovat meille kaikille synnin tähden hyvin tyypillisiä taipumuksia, vaikka meissä onkin eroja; jonkun suurin taistelu on juuri kateutta vastaan, toisen taas ylpeyttä.. Mutta kasvimaa vertauksen mukaan: kitketään kaikki tämä juurineen irti elämästämme; nimenomaan juurineen: "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä" (Hepr 12:15). Emmehän me halua rikkaruohoja vaan jotain ihanaa ja kaunista elämäämme!
Paavali kirjoittaa, ettei ole muuta perustusta kuin Jeesus Kristus (1Kor 3:11). Mutta tälle ainoalle oikealle elämän perustukselle ei sovi kaikenlainen rakentaminen! Mitä tulee esimerkiksi riitaan tai loukkauksiin, niin jos en suostu antamaan anteeksi--katkeroidun jopa--niin on se sellainen rakennus, että se tulee palamaan. Kristus perustukselle eli evankeliumin perustukselle tulee rakentaa evankeliumin mukainen rakennus! Sitä on evankeliumin totuuden mukaan vaeltaminen ja Kristuksen opin kaunistaminen! Kristus on antanut minulle anteeksi--kuinka minä en nyt myös anteeksiantaisi sille, joka minua vastaan rikkoo? Kristus on anteeksiantanut tuolle veljelleni ja tälle siskolleni; julistaisinko nyt omalla anteeksiantamattomuudellani ylpeästi, että Kristus oli väärässä; ei hänelle olisikaan pitänyt anteeksi antaa!?
Voitettuaan synnin, lihan ja perkeleen; noustuaan ylös kuolleista nousi Jeesus ylös taivaisiin ja on siellä nytkin Isän oikealla puolella Välimiehenämme ja Ylipappinamme rukoilemassa puolestamme, mutta myös puhumassa omistaan pelkkää hyvää Isälle Jumalalle. Hän on edustajamme valtaistuimen edessä! Hän puhuu jokaisesta omastaan pelkkää hyvää, koska Hän armossaan ei katso rikoksiimme, ei vikoihimme! Hän kaikkitietävänä ne kyllä tuntee.. Hän kärsi niiden takia. Tohdimmeko me nyt pahanpuhumisellamme väittää, että Kristus on erehtynyt; pitäisikö Kristuksen mielestämme puhua vähän myös pahaa tuosta ärsyttävästä tyypistä vieressäni? Entä keskitytkö sinä toisissa näkemiisi vikoihin ja vihjaat, että Kristuksen fokus on väärä? Kristus katsoo armollisin silmin; katsotko sinä?
Entä ns. hengellinen kateellisuus? Pyhä Henki jakaa seurakunnalle lahjojaan, niinkuin Hän itse tahtoo (1Kor 12:11). Rupeanko arvostelemaan Hänen työtään ehkä jopa unohtaen että kaikki perustuu armoon! Hän toimii armon--ei ansion perusteella! Mutta asetatko sinä mielessäsi rimoja, jotka ihmisten pitäisi ylittää; lakeja, jotka näiden pitäisi täyttää, jotta he ansaitsisivat nuo lahjat tai siunaukset Jumalalta? Pitääkö sinun korjata Jumalan liian rakastavaa käytöstä kohtelemalla itse heitä huonosti; heillä kun on niin vähän ansioita? Jumala ei anna heille heidän ansionsa mukaa; annatko sinä? Entä nämä sinun ansiosi? Ja kehtaatko olla niin ylpeä, että vaadit Jumalalta, että Hän pyytäisi sinulta viisautta lahjojen jakamisen suhteen? Mitä sanot siitä, että Jumala on valinnut hulluuden, heikkouden ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, tehdäkseen mitättömäksi sen, mikä jotakin on! Onnistuminen elämässä maailman mittapuilla ei ole mikään mittari lahjojen saamiselle Jumalalta! Hän tekee niinkuin Hän tahtoo!
Meidän pitää tehdä parannus ja tulla hengellisesti köyhiksi; silloin Jumala alkaa uskoa meille asioitaan; silloin emme enää ole Hänen työnsä tiellä! Niin pitkään kuin toimit lihallisesti, rakennat vain ylpeitä Jumalaa vastustavia varustuksia--tee niistä parannus nyt! Me tarvitsemme uuden ilmestyksen Jeesuksesta! Ei auta omassa voimassaan alkaa itseään nyt parantelemaan! Ja kaikki puoluehenki.. Tee siitä parannus sillä Kristus ei ole jaettu! Minäkään en enää ole babtisti ja babtistina parempi, sen enempää kuin helluntailainenkaan, enkä myöskään ylpeänä ajattele olevani pelkkä Kristuslainen ja siksi helluntailaisia parempi! Muistatko miten seurakunta on kutsuttu--anteeksi, miten meidät seurakuntana on kutsuttu ilmentämään elämässämme evankeliumin todellisuutta! Kristuksessa on täydellinen anteeksianto. Rakennetaan siis sopua ja anteeksiantoa omassa elämässämme. Tehdään parannus kaikesta paremmuus yrityksistä ja ollaan rohkeasti yhtä huonoja kaikki; yhtä riippuvaisia armosta jokainen meistä! Ja eleteen myös tämän totuuden mukaisesti! Lakataan vaatimasta toisiltamme ansioita--tämä on erityisesti sana avioon aikoville ja aviossa oleville, mutta myös sana erityisesti teille kaikille muillekin! Jos vaadit toista tekemään aloitteen missä tahansa; jos vaadit toista mitenkään ansaitsemaan siulta siun anteeksiantoa tai palvelusta tai mitä ikinä, niin kysyn: kuka minä luulen olevani ja kuka sinä luulet olevasi näin toimiessasi!? Jos toimit näin, et enää vaella Jumalan evankeliumin mukaisesti etkä elää varjele sen puhtaana säilymistä seurakunnan keskellä, vaan anteeksiantamattomuudellasi ikäänkuin julistat väärää evankeliumia missä armo ja hyvyys pitää ansaita. Tämä on täysin anti-kristillistä! Jos näin on, tee parannus! Minä olen tehnyt ja yhä uudelleen joudun tekemään, etenkin kotonani. Hylkää kaikki väärät lihalliset rakennusaineet: puu, heinä ja oljet! On tulossa "päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on" (1Kor 3:13). Miten tarvitsemmekaan ilmestystä Jeesuksesta! Paavali kirjoittaa korinttolaisille: "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2. Kor 3:18). Tullaan siis tässä rukouksessa Jeesuksen eteen ja vaihdetaan kaikki maailman viisaus Jeesuksen viisauteen, kaikki omavanhurskauteen pakeneminen ja itsensä puolusteleminen Jeesuksen vanhurskauteen, kaikki omavoimainen yritys itse pyhittää omaa itseään siihen, että Jeesus saa saada muotoa meissä; ja annetaan Jeesuksen olla meille pelastaja, eli tuodaan kaikki epäonnistumisemme ja vajavaisuutemme ja syntimme Hänelle tässä ja nyt, jos Pyhä Henki on jotain sellaista esille nostanut!
Evankeliumin tie on aina se, mistä kasteelle menokin kertoo: kun myö haudataan vanha elämämme, tuomitaan se ja irtisanoudutaan siitä ja sen teoista; kun käännytään siitä Jeesuksen puoleen, saa Jumalan ylösnousemuselämä ilmestyä ja myö myös saadaan astua siihen sisälle! Niin että kateellisuuden sijaan saisi tulla rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen! Niin että anteeksiantamattomuuteen saisi tulla armo! Niin, että riitojen tilalle saisi tulla omista oikeuksista luopuminen ja lakkaaminen saataviensa perimisestä! Niin että Jeesus saisi saada meissä enemmän muotoa ja Jumalan työ meidän keskellä mennä eteenpäin! Aamen