Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Leimaamista, väärää varmuutta ja vihaa Lehtimajanjuhlilla

Johanneksen evankeliumi · Jumalan kaikkivaltius, Kiista, Usko, Vaino

Johanneksen evankeliumin parissa on hyvä muistaa, että prologin (johdannon) teemat toistuvat kerronnassa jatkuvasti. Niinpä sanat: "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt" tai "pimeys ei sitä saanut valtaansa" (Joh 1:5), näkyvät tilanteessa, jota me käymme nyt tutkimaan. Kun luet tekstiä, mieti myös, mitä yhtäläisyyksiä huomaat Jeesuksen, ja meidän aikamme välillä. Miten monessa kohtaa voimmekaan sanoa, ettei ole mitään uutta auringon alla..

Jeesus ei ollut halunnut mennä avoimesti Lehtimajanjuhlaan, jonka aikana kaupunki oli täynnä valoa, "koska juutalaiset tavoittelivat Häntä tappaaksensa" (Joh 7:1). Kun Jeesus haastoi kansan moraalisen ylemmyyden tunteen ja omavanhurskauden, oikeastaan jopa identiteetin, sanoen: "Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette Minua tappaaksenne?" niin kansa suuttui ja vastasi: "Sinussa on riivaaja, kuka Sinua tavoittelee tappaaksensa" (Joh 7:19-20). Sanan tuomitsemat tuomitsivat sanansaattajan.

Tästä voimme vetää kaksi johtopäätöstä. Ensin, ehkä kansan vanhimmat ja fariseukset vielä olivat kyenneet peittämään osalta ihmisiä sen, mihin heidän vihansa heitä vääjäämättä ajoi, eikä heillä vielä ollut suunnitelmaa valmiina Jeesuksen surmaamiseksi; sen he laatisivat Lasaruksen herättämisen jälkeen. Kuitenkin konflikti heidän ja Jeesuksen välillä oli hyvin tunnettu asia.

Toiseksi, kansa, joka isolta osalta ei Jeesukseen uskonut, tuomitsi Jeesuksen tai syytti häntä riivatuksi. Tälläisen leiman lyöminen Jeesukseen, teki oletettavasti heidän mielissään tietysti tarpeettomaksi Jeesuksen sanojen kuuntelemisen, sekä itsetutkistelun niiden valossa. He ehkä eivät ymmärtäneet, mihin Jeesuksen vastustaminen heitä ajoi, tai jos ymmärsivät, niin he kiistivät sen. Sitä he tosin eivät tienneet, mihin Jeesuksen hylkääminen heidän kansansa veisi v. 70. Vastustus ei nyt kuitenkaan ollut sen suunnitelmallisempaa; se pikemmin nousi aina vasta reaktiona sille, mitä Jeesus sanoi tai teki.

Sitten luemme: "Niin muutamat Jerusalemilaisista sanoivat: 'Eikö tämä ole se, jota he tavoittelevat tappaaksensa? Ja katso, Hän puhuu vapaasti, eivätkä he sano Hänelle mitään. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, että tämä on Kristus'" (Joh 7:25-26)? Jeesus siis haluttiin tappaa, mutta sitä ei myönnetty, ja lopulta ihmetellään, miksi Häntä ei sitten oteta kiinni ja tapeta. Jotenkin tämä tuntuu sekavalta.

Mikä pidätti fariseuksia ja kansan johtomiehiä etenemästä tässä asiassa? Miksi he joutuivat vaan vihaamaan, vatvomaan, peittelemään ja salailemaan, eikä voineet muuta? Tämä oli niin suuri ihme joidenkin mielestä, että he jopa arvelivat hallitusmiesten alkaneen uskoa Jeesukseen Messiaana. Kuitenkin he itse ajattelivat tietävänsä paremmin: "Me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on" (Joh 7:27). Se, että Jeesus oli asunut Nasaretissa, oli suuri kompastuskivi; eihän Messias vain voi tulla halveksitulta maaseudulta! Sitä he kaiketi eivät tienneet, että Jeesus oli syntynyt Betlehemissä, kuten oli ennustettukin. Omilla sanoillaan he nyt tuomitsivat itsensä, sillä vaikka he tiesivätkin Jeesuksen kotipaikan, he eivät tunteneet Häntä, tai sitä, mistä Hän todella oli tullut. Kristus oli tullut Isän luota, ja oli heidän edessään, ja he eivät tunteneet Häntä. He vain luulivat tuntevansa ja tämä on totta aivan liian monen sellaisen kohdalla, joka ei avoimen vihamielisesti suhtaudu Jeesukseen.

Aivan kuten fariseuksilla ja joillakin ihmisillä syy olla kuuntelematta Jeesusta, oli se leima, jonka he löivät Jeesuksen päälle, niin nyt tällä joukolla syy olla kuuntelematta Jeesusta, on se, että he ajattelevat tietävänsä tarkasti kuka Jeesus on. Sitten on vielä kolmas ryhmä, ja heistä sanotaan: "Mutta monet kansasta uskoivat Häneen ja sanoivat: 'Kun Kristus tulee, tehneekö Hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt'" (Joh 7:31)? Toisaalta on ihmeteltävä, mitä on se usko Kristukseen, joka ei pidä Häntä Kristuksena? Mutta jotka näin Häneen uskoivat, ne pitivät Häntä Mooseksen ennustuksen täyttävänä profeettana ja Jumalan lähettämänä. Heidän uskonsa kohde oli kyllä oikea, mutta heidän käsityksensä uskonsa kohteesta hyvin hatara ja vajaa. Neljäs ryhmä, joka vielä oli Lehtimajan juhlissa paikalla, olivat Jeesuksen opetuslapset, mutta heistä ei tässä puhuta. Kokonaisuuden tiivistää hyvin seuraava jae: "Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän Hänestä" ja ilman sen tarkempaa suunnitelmaa, oli heidän reaktionsa lähetää palvelijoita ottamaan Jeesusta kiinni. Heidän vihansa, kateutensa ja halunsa ottaa Jeesus kiinni, törmäsi kuitenkin Jumalan suunnitelmaan: Jeesuksen hetki ei vielä ollut tullut.

Ehkä tämä tilanne toimii myös jonkinlaisena esinäytöksenä sille, mitä myöhemmin tapahtuisi Getsemanessa. Myös Getsemanessa Jeesusta tultaisiin ottamaan kiinni, ja sielläkin kävisi, kuten tässä: Jeesuksen sanat pysäyttäisivät ne, jotka olivat tulleet ottamaan Häntä kiinni. Getsemanessa kiinniottajat jopa kaatuisivat maahan selälleen Jeesuksen sanojen voimasta.

Nyt palvelijat tulivat paikalle, ja Jeesuksen hetki ei vielä ollut tullut. He häkeltyivät, hämmästyivät ja jäivät voimakkaan tunteen naulitsemina paikoilleen. He luultavasti olivat odottaneet Jeesukselta toisenlaista reaktiota, ja olivat myös olettaneet itse toimivansa eri tavoin, kun etukäteen olivat mielessään valmistautuneet ottamaan Jeesusta kiinni. Seuraavat Jesajan sanat toteutuivat tässä:
"Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra"
(Jes 54:17). Tähän Sanaan on meidänkin hyvä nojautua.

Kun palvelijat lopulta palasivat fariseusten luo tyhjin käsin, ei heillä ollut muuta sanottavaa, kuin: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu" (Joh 7:46). He olivat huomanneet olevansa tekemisissä sellaisen kanssa, johon heillä ei ollut valtaa, eikä oikeutta pidättää Häntä. Tätä myös se vastaus, jonka Jeesus oli heille antanut, ilmentää: "Mutta Jeesus sanoi: 'Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten Minä menen pois Hänen tykönsä, joka on Minut lähettänyt. Silloin te etsitte Minua, mutta ette löydä; ja missä Minä olen, sinne te ette voi tulla'" (Joh 7:33,34). Jeesus ei mukautunut ihmisten aikatauluihin tai suunnitelmiin; Hän menisi, kun olisi Hänen aikansa mennä, mutta vain siten, kuin Hänelle ja Isälle sopisi, ja sinne, minne Hän sekä Isä tahtoivat. Fariseukset kyllä halusivat päästä Hänestä eroon. He halusivat saada Hänet hautaan. Sen pahempaan he eivät pystyisikään. Mutta ei Jeesus menisi hautaan, vaan haudan kautta Isän tykö omaan kirkkauteensa, ja se ihmisten viha, joka työnsi Jeesusta kohti hautaa, työnsi myös heitä etäämmäs Jeesuksesta ja Hänen kirkkaudestaan, siihen asti, kunnes "Te etsitte Minua, mutta ette löydä; ja missä Minä olen, sinne te ette voi tulla" saisivat lopullisen täyttymyksensä helvetissä. Tätä Jeesus vielä myöhemminkin tähdentää sanoessaan: "Minä menen pois, ja te etsitte Minua, ja te kuolette syntiinne" (Joh 8:21).

Palvelijat, jotka sitten palasivat Jeesusta kiinni ottamasta tyhjin käsin, saivat haukut fariseuksilta. Heidän näkemyksensä mukaan kansa, joka on kirottu, ei tiedä mitään, mutta he fariseukset--eihän kukaan heistä tai hallitusmiehistä ole uskonut Jeesukseen, ja kansan tulisi seurata ja kuunnella johtajiaan! Sivuhuomiona, miten suuri vaikutus sillä onkaan, jos joku näyttävässä asemassa oleva, vaikutusvaltainen henkilö tulee uskoon. Ja nyt keskiöön astuu Nikodeemus, mies, joka yöllä ja salaa oli aiemmin käynyt Jeesuksen kanssa keskustelun uudestisyntymisestä. Mistään ei käy ilmi, että hänestä olisi tässä kohden jo ollut Jeesuksen opetuslapsi. Mutta hän oli hyvä ja rehellinen mies.

"Niin Nikodeemus, joka ennen oli käynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heistä, sanoi heille: "Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?" He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa." Ja he menivät kukin kotiinsa" (Joh 7:50‭-‬53). Toisinsanoen, 'te syytätte kansaa siitä, ettei se lakia tunne ja siksi eksyy. Kuitenkin te aiotte itse toimia lain vastaisesti, sillä se ankarasti kieltää syyttömän tekemisen syylliseksi, saati sitten tämän tappamisen'. Tämä oli Nikodeemuksen tarkkanäköinen analyysi fariseusten tekopyhyydestä. Tämä kuitenkin enteili sitä, mitä tulisi tapahtumaan. Jeesus pidätettäisiin syyttä suotta, järjestettäisiin yöllinen pikaoikeudenkäynti ylipapin edessä--ilman lain vaatimia järjestelyjä--ja sitten Hänet Pilatuksen edessä huutoäänestettäisiin ristille; "heidän huutonsa pääsivät voitolle." Tässä yöllisessä oikeudenkäynnissä Jeesus, joka tunsi lain, näpäyttää ylipappi Hannasta, kun tämä Häntä kuulustelee. Jeesus sanoo: "Miksi Minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä Minä heille puhunut; katso, he tietävät, mitä Minä olen sanonut" (Joh 18:21). Oikeudenkäynti oli vain kulissia tai teatteria, jotta kaikki pintapuolisesti näyttäisi menevän lain mukaan. Jeesuksella ei ollut lain vaatimia todistajia.

Vastaus, jonka Nikodeemus fariseuksilta sai, osoittaa, ettei Häntä kuunneltu. Fariseukset, jotka olivat aloittaneet pyhitys liikkeenä, joka pyrki, että Jumalan lakia noudatettaisiin kaikessa, olivat tulleet siihen pisteeseen, etteivät he enää olleet alamaisia laille ja sen käskyille. He olivat ilmeisesti korottaneet itsensä lain yläpuolelle sen tuomareiksi. He eivät enää palvelleet lakia, kuten heidän olisi tullut, vaan he tekivät laista palvelijan omille tarkoituksilleen. Näin tapahtuu myös silloin, kun valtio lähtee luisumaan kohti totalitarismia.

On mielenkiintoista tutkia Jeesuksen elämää siinä valossa, miten se mallintaa käskyä kunnioittaa esivaltaa, kun Hänen tilanteessaan ei toteutunut sana: "Hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää." Kunnioittaminen ja totteleminen eivät aina mene käsi kädessä. Jeesus oli hyvyyden ruumiillistuma ja Häntä he vainosivat ja lopulta vaihtoivat Hänet, hyvän pahaan; he vaihtoivat Jeesuksen Barabbaaseen. On väistämätöntä, että jokainen yhteiskunta, joka tuomitsee Jeesuksen, toivottaa siinä samassa murhamiehet tervetulleiksi, ja kaukaa kaikuu korviimme Jesajan huuto: "voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi" (Jes 5:20). Juuri näin on käynyt meidänkin aikanamme. Meidänkin aikanamme hallitusmiehet ovat niiden pelkona, jotka haluavat pitää kiinni perusoikeuksistaan. Meidänkin aikana kristillisen totuuden puolestapuhujia vainotaan, samalla, kun yhteiskunta kerskailee synneistään.

Johanneksen 18 luku kertoo sitten Jeesuksen kiinniottamisesta ja kuulustelusta. Vaikka Hän oli syytön tuomittiin Hänet syylliseksi, vaikka Sananlasku sanoo: "syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus" (Snl 17:15). Siispä, koko tuo yöllinen teatteri oikeuden käynti ja Pilatuksen edessä tapahtunut huutolynkkaus, oli Jumalalle kauhistus; oli kauhistus oikeudenmukaiselle Jumalalle, että syytön Jeesus vaihdettiin syylliseen Barabbaaseen. Se oli ihmiskunnan viesti Hänelle, että me hylkäämme Jumalan ja valitsemme synnin. Likinäköisyytemme on melko pahanlaatuista, ellemme näe kuinka totta kaikki tämä on myös meidän aikanamme. Ja Jumalan suhtautuminen siihen ei ole muuttunut.

Mutta tästä Jeesuksen vaihtamisesta Barabbaaseen pääsemme evankeliumin ytimeen. Vaikka se mitä ihminen tässä teki, oli Jumalalle kauhistus, oli se, mitä Jumala siinä teki, rakkaus. "Hänet (Kristuksen Jeesuksen), joka ei synnistä tiennyt, Hän (Jumala) meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi" (2Kor 5:21). Jeesuksen tuomitseminen antaa kasvot langenneelle maailmalle, sillä se edustaa synnin koko olemusta--se on kauhistus Jumalalle. Mutta kaiken tuon synnin otti Jeesus ristillä kannettavakseen ja Hän tuli synninkantajana kauhistukseksi, niin että Isä Jumala käänsi kasvonsa Hänestä pois, kaiken synnin rangaistuksen ja kirouksen Häntä kohdatessa. Isä hylkäsi kauhistukseksi tulleen, ikuisen mielisuosionsa kohteen, että me, jotka synneissämme olimme Hänelle kauhistus, voisimme tulla sisälle Hänen mielisuosioonsa. Jeesus, syytön otti syyllisyytemme, että Jumala voisi toivottaa murhamiehetkin tervetulleiksi. Ja rakkauden ihme on tämä: Jeesus ei kuollut edestämme, jotta Isä Jumala alkaisi rakastaa meitä vihaamisen sijaan. Jeesus kuoli vuoksemme, koska Isä rakasti meitä iankaikkisella ja muuttumattomalla rakkaudella. "Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme" (Room 5:8).

Miten ihanasti myös se, kuinka evankeliumin kertomus tästä jatkuu, aviorikoksesta kiinni saadun naisen tapaukseen, havainnollistaa tätä totuutta. Vaikka naisen koko elämä ja syntinen teko pitää sisällään paljon tuomittavaa, ei Kristus häntä tuomitse, vaan aikoo itse tulla tuomituksi ja kirotuksi naisen edestä, että nainen pääsisi vapauteen. Jeesus ristillä tulee kauhistukseksi ja niin syyllinen Häneen turvaava ihminen tehdään Jumalan edessä syyttömäksi ja puetaan Kristuksen täydellisyyteen. "Että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." Näin armo vapauttaa elämään, sanoen: "Mene, äläkä enää syntiä tee" (Joh 8:11). Vaikka Kristuksen seuraajina meille ei olekaan luvattu muuta, kuin samanlainen osa Hänen kanssa, niin kaikista vastuksista ja ahdistuksistakin huolimatta saamme olla vapaita sekä omistaa todellisen elämän! Aamen.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).