Suuri vapaus olla tuomittuna vanhurskaaksi
Tämä on vain lyhyt ajatus Sanasta, joten en kirjoita sen enempää johdantoa, enkä juuri puutu kontekstiin, jonka kuitenkin tunnen. Paavali kirjoittaa ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä näin:
"Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra" (1Kor 3:3-4).
Merkittävää on se, ettei Paavali meidän aikamme ihmisten tavoin sano, että ihan sama mitä sä ajattelet--tiedän mitä mieltä itse olen ja vain se ratkaisee! Tälläisellä on tosin vapauden nimi, mutta se ei ole kristillistä vapautta. Kristittynä ek uskalla luottaa omaan tuomiooni ja arviooni asiasta; minulla on kestävämpi perustus.
Totta kuitenkin on, että Paavali sanoo olevansa piittaamaton muiden mielipiteistä; hän hyvin vähän välittää, että korinttolaiset häntä tuomitsevat. Mutta sitten, ja ehkä yllättäen, hän jatkaa, ettei välitä omasta tuomiostakaan; "En minä itsekään tuomitse itseäni." Hän välittää ainoastaan siitä, mikä on Herran tuomio asiasta. Hänen omatuntonsa ei siis ole sidottu toisten mielipiteeseen, saati sitten hänen omaan mielipiteeseensä; se on sidottu siihen, mitä Herra sanoo.
Lähtökohtana tässä vapaudessa elämiselle on se, että on tunnustanut syntinsä ja vaeltaa valkeudessa. "Sillä ei minulla ole mitään tunnollani.." Mutta, vaikka minulla ei olisikaan tunnustamattomia syntejä mielessäni ja vaikka omatuntoni ei minua mistään soimaisikaan, niin luottamukseni tulla Jumalan kasvojen eteen rukouksessa ei voi perustua tähän. Miksi? Koska vajavainen ja erehtyvä ymmärrykseni ei mitenkään voi olla tietoinen kaikista tekemistäni synneistä tai tekemättä jättämisen synneistäni. En siis ole oman parannuksen teon varassa, vaan Jeesuksen sovintoveren varassa; veren, joka on vuotanut myös tahattomien ja tiedostamattomien syntieni tähden, ollen näin esikuvaansa vikauhria parempi uhri. Kaikki syntini on sovitettu ja saan koko ihmiseni puolesta ripustautua tähän todellisuuteen! Jos siis Herra sanoo minusta jotain, niin kuuntelen Häntä, enkä toisia ihmisiä saati itseäni. Se, mitä Herra sanoo, se ratkaisee, ja Hän on julistanut minut syyttömäksi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella. Kaikille syyttäville äänille sisälläni voin sanoa, että kuka lienetkin, ken minua syytät, olet vajavainen, etkä edes tiedä miten syyllinen olisin; Jeesus osaisi syyttää minua sivua paremmin, mutta Hän, Minun puolustajani valitsikin itse tulla kirotuksi syyllisyyteni tähden ja minä olen nyt vapaa! Aamen.