Jerobeamin synti

Luin juuri kuningasten kirjaa Jeehusta, joka hävitti baalin palvonnan Israelista, surmasi baalin papit sekä jumalattomat kuninkaatkin. Jeehusta sanotaan, että hän kiivaili Herran puolesta. Mutta, kun Jeehu oli nämä taistelut taistellut, sanotaan hänestä näin: "Mutta Jerobeamin, Nebatin pojan synneistä, joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä, Beetelistä ja Daanista olevista kultavasikoista, Jeehu ei luopunut" (2Kun 10:29). Jeehu oli Israelin kuningasten joukossa kuitenkin harvinaisuus, sillä hän halusi palvella Herraa ja Hänen asiaansa. Kuitenkin Jeehusta sanotaan, että "Hän ei vaeltanut tarkoin, kaikesta sydämestänsä, Herran, Israelin Jumalan lain mukaan" (2Kun 10:31). Kuten edeltäjänsä ja jälkeensä tulevat, hän ei luopunut Jerobeamin synneistä, vaikkei tosin niissä vaeltanut, kuten miltei kaikista muista sanotaan. Lopputulos oli tämä: "Niin Herra hylkäsi koko Israelin heimon, nöyryytti heitä ja antoi heidät ryöstäjien käsiin ja heitti viimein heidät pois kasvojensa edestä. Sillä kun Hän oli reväissyt Israelin Daavidin suvulta ja he olivat tehneet kuninkaaksi Jerobeamin, Nebatin pojan, käänsi Jerobeam Israelin pois Herrasta j saattoi heidät tekemään suuren synnin. Ja israelilaiset vaelsivat kaikissa synneissä, joita Jerobeam oli tehnyt; he eivät luopuneet niistä. Ja niin Herra viimein poisti Israelin kasvojensa edestä, niinkuin Hän oli puhunut kaikkien palvelijansa, profeettain, kautta. Ja Israel vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin, jossa he ovat tänäkin päivänä" (2Kun 17:20-23). Mikään muu synti, ei samoin siirtänyt sukupolvelta toiselle, tai ollut niin hallitsevana pahana israelilaisilla kuin nimenomaan Jerobeamin synti. Mikä siis se on? Mikä on Jerobeamin synti?
Israel oli katsonut Herran halvaksi olemaan heidän kuninkaanaan; he olivat halunneet oll kuten naapuri kansat. Saul oli olut ensimmäinen kuningas, sitten Daavid ja kolmantena Salomo. Vanhalla iällään Salomo, temppelin rakennuttaja, oli vaimojensa viettelemänä luopunut Herrasta ja luisunut epäjumalanpalvelukseen. Salomon jälkeen hallitsijaksi nousi hänen poikansa Rehabeam, mutta Salomon syntien tähden Herra oli sanonut, että valtakunta jakautuu kahtia. Rehabeamille jäi vain Juudan heimo, kun taas muun Israelin hallitsijaksi nousi Jerobeam--kansa aika yksimielisesti halusi hänet. Siaällissodalta vältyttiin vain täpärästi tässä yhteydessä. Ja tässä kontekstissa luemme Jerobeamista seuraavaa:
"Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: "Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo." Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: "Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä" (1. Kun 12:26-31).
Jerobeamin syntiin liittyy siis poliittinen peli, oma asema ja jumalanpalvelus. Jerobeam oli huolissaan omasta asemastaan kuninkaana ja halusi sitä lujittaa; hänen asemansa ei ollut varma, mitä siis tehdä? Jerobeam ei tässä luottanut lainkaan Jumalaan tai siihen, että jos Hänen asemansa tulee Jumalalta, niin Jumala kyllä pitää hänet sillä paikalla. Sensijaan Jerobeam antoi kansalle oopiumia, kuten Marx sanoisi, ja väänsi jumalanpalveluksen kieroon pystyttämällä kultaisia vasikoita--näin oli tehty jo erämaavaelluksella Aaronin johdolla aikanaan.
Onko Jerobeamin syntiä enää nykyisin, jos mietitään seurakunta kontekstia? Jumala antaa omilleen erilaisia kutsuja ja virkoja, Hän varustaa ja valtuuttaa tehtäviin Hänen valtakunnassaan. Tässä yhteydessä voisi sanoa paljon siitäkin, mikä ero on sillä, että ihmiset kutsuu tehtävään ja sillä, että Herra kutsuu. Mutta kysymys kuuluu, voiko joku näkyvällä tai isolla paikalla oleva nykyäänkin langeta tähän Jerobeamin syntiin, tai sen kaltaiseen syntiin? Vastaus on, että kyllä voi. Motiivina taustalla on aina se, että kokee jonkun mahdollisesti uhkaavan omaa asemaansa, josta ei tietenkään ole siis valmis luopumaan. Omasta asemasta, siihen liittyvästä huomiosta, esillä olosta, mahdollisesta kiitoksesta mitä saa, kokemuksesta että on tärkeä, on siis tullut epäjumala; se on Jumalan tahdon etsimistä tärkeämpi asia. Mutta ei siinä kaikki. Jerobeamin synti johtaa peukaloimaan jumalanpalvelusta niin, että oma asema ei joutuisi uhatuksi. Tämä voisi esimerkiksi olla sitä, että pyrkii vaikuttamaan kokonaisuudessa niin, ettei Hengen vapauden ilmapiiriä pääse syntymään. Hengen vapaus ja rukouksen sekä palvonnan ilmapiirihän voisi hyvinkin johtaa Sananlaskun toteutumiseen: "Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu" (Snl 26:26).
Eikä tämä ole leikinlaskun asia. Jerobeamin synnillä oli muinoin vakavat seuraukset, ja niin sillä aivan varmasti on tänäkin päivänä. Siitä pitää tehdä parannus ja hylätä se Jeesuksen nimessä ja nöyrtyä Herran väkevän käden alle ja suostua siihen, mitä Herra haluaa minun omalle kohdalleni.