Perspektiivi ilmaston muutokseen
Tämä ajatus on käynyt aina välistä kuluneen kesän aikana koputtelemassa mieleni kammioiden ovia, ja tänä aamuna sain sitä paidanhelmasta kiinni, ja koetin kysyä, mikä olet miehiäsi. Se aloitti vetoamalla tietämättömyyteen ja puolustellen sanoi, ettei muista, onko tänä kesänä satanut kahdesti vai kolmesti. Itse muistelin siinä sitten, että viimeksi sataessa oli kyllä myräkkää, muttei veden määrä mitenkään riittänyt virvoittamaan pihojen paahtunutta ruohoa, puiden kuivia lehtiä tai surkastuneeksi käynyttä mustikka satoa. Hellettä riittää enkä itse ainakaan ole kuullut, vaikuttaako tämä vuotuisen viljsadon onnistumiseen millä tavoin..
Ajatus jatkoi sitten avautumistaan: yleensä tälläisille ja vastaaville luonnon ilmiöille tarjotaan selitykseksi aikamme suurta kertomusta, ilmastonmuutosta. Ilmasto varmasti muuttuukin, enkä minä sitä aio nyt kyseenalaistaa. Maapallo on ihmisen toimesta paikoin hyvinkin saastunut, ja loppua tälle toiminnalle ei ole näköpiirissä. Seurasi pieni tauko, ennenkuin ajatus jatkoi taas avutumistaan: Vaikka nyt siis onkin niin, ettei asioiden selittäminen ilmastonmuutoksella anna meille rauhaa, vaan pikemmin ilmastoahdistusta, kätkeytyy tämän sisälle kuitenkin pieni valheellinen rauha. Tämä väärä rauha syntyy siitä, että kertomusta kerrottaessa se esitetään yleensä aina niin, että Jumala jätetään kokonaan pois kuviosta.
Israelia hallitsi kerran Ahab Omrin poika, joka "teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, enemmän kuin kaikki edeltäjänsä." Siitä, että valtakunnassa oli niin synnillinen ilmapiiri kuin oli, seurasi se, että taivas pidätti sateen profeetta Elian sanojen mukaisesti, "eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen" (Jaak 5:17). Mutta Ahab sanoi Elialle: 'Ei tämä kuivuus siitä johdu, että palvon baalia ja rukoilen astartea vaimoni Iisebelin kanssa; tämä johtuu ilmastonmuutoksesta.' Vai mitä Ahab sanoi? Oliko ilmaston muutos syy vai seuraus?
Entä mitä saatamme lukea Ilmestyskirjasta? "Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, Hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet Hänelle kunnian"
(Ilm 16:8-9). Ihmiset, ketä tämä sana koskee, mitä luultavimmin ajattelevat, että jos olisi hyvä ja rakastava Jumala, ei Hän antaisi tälläistä tapahtua. Synnin tähden tullutta vitsausta siis pidettäisiin todistuksena siitä, ettei vitsauksen lähettäjää ole olemassa; Häntä tulee siis pilkata tästä kärsimyksestä! Jotenkin tuo kova paahde pitäisi kuitenkin selittää, ja ehkä ilmastonmuutos ja muutokset ilmakehässä saatettaisivat sopia syyllisiksi. Mutta että syy olisi ihmisten synnissä ja siinä, etteivät he halua tehdä parannusta, olisi sentään äärettömän keskiaikaista ja sivistymätöntä ajatella niin. Ja mitä jos Jumala--kaikkialla läsnäoleva--toimii luomassaan maailmassa sen luonnollisten prosessien kautta? Jos Hän antaa tulla paahtavan vitsauksen maan päälle, niin miksi Hän ei tekisi sitä ottaen huomioon tekijät maan ilmakehässä? Näitä muutoksi tiede sitten voi havannoida ja tutkia, mutta onko sillä antaa lopullista selitystä suhteessa havaintoihin; miksi näin? Koska tehtaat, tankkerit ja teollisuus. Miksi näin? Kai me yhä rakennamme Baabelin tornia? Miksi näin? Koska ihminen on sellainen. Miksi? Koska syntiinlankeemus.
Edellä mainittu Ilmestyskirjan kohta astuu jo ruuhkaiseen todistajan aitioon ja liittyy mukaan voimakkaalla äänellä lausumaan sitä, ettei näkeminen voi synnyttää uskoa, sillä vain uskossa voi nähdä maailman ja asiat ja Jumalan, sellaisena kuin se, ne ja Hän on.
Entä me, jotka uskomme? Käsky viljellä ja varjella tätä planeettaa on edelleen meille voimassa. Ja meillä on toivo: "Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu" (2Piet 3:13).