Kristus kaikissa kirjoituksissa
Uskon, että Jumala haluaa voimakkaasti puhua meille Emmauksen tien tapahtumien kautta, kuten Hän koko Raamatulla haluaa tehdä. Se, mitä Jeesus tiellä sanoi Kleopakselle ja tämän ystäville, puhutelkoon myös meitä! He olivat lopultakin ymmärtämättömiä ja hitaita uskomaan, vaikka aineistoa heiltä ei puuttunut. Heillä oli Kirjoitukset, eli tuttavallisemmin meidän Vanha Testamenttimme. Mutta miten on oma laitamme? Mitä uskoisimme itse Kristuksesta, jos meillä ei olisi Uutta Testamenttia kirjallisena itsellämme? Luemmeko edes Uutta?
Mutta jos meillä olisi vain Vanha Testamentti, niin ymmärtäisimmekö sieltä, että "Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Osaammeko me alkaa "Mooseksesta ja kaikista profeetoista" ja "Psalmeista" (Luuk 24:26,27,44)--tyypillinen juutalainen koko heidän Raamattunsa kolmia jako--ja selittää, mitä "Jeesuksesta on kaikissa kirjoituksissa sanottu" (Luuk 24:27)?
Kun nyt käymme tarkastelemaan tätä aihetta, niin rukoillaan ensin, että Pyhä Henki kirkastaisi meille Kristuksen, ja voisimme kokea jotain samaa, kuin Kleopas ja hänen ystävänsä tiellä Emmaukseen. Kokemustaan muistellen he sanoivat: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun Hän puhui meille tiellä ja selitti meille Kirjoitukset" (Luuk 24:32)?
Joten, jos aloitamme ihan alusta, Jeesus oli se Aadamille ja Eevalle luvattu vaimon siemen, joka ristillä polki rikki käärmeen pään, vaikka käärme siinä pistikin Häntä kantapäähän (1Moos 3:15). Jeesus on se Aabrahamille luvattu siemen, jossa kaikki kansakunnat maan päällä tulevat siunatuiksi (1Moos 22:18), mutta kuten Jeesus itse opetti, niin vehnänjyvän piti pudota maahan ja kuolla, että se voisi tuottaa runsaan sadon. Samoin piti Jeesuksen Aabrahamin siemenenä ristillä pudota maahan eli kuolla, jotta tuo luvattu siunaus sitten voisi toteutua. Aabrahamin vaiheista löytyy myös varjon ja aavistuksen kaltainen kuva siitä, miten Jumala tulevaisuudessa tulisi menettelemään, ensin Vanhan Liiton uhritoimituksissa, mutta myöhemmin näiden kaikkien täyttymyksessä ristillä; Oinas, joka oli sarvistaan tarttunut pensaikkoon kiinni, otti Iisakin paikan alttarilla. Oinas kuoli, jotta Iisak sai elää.
Jeesus oli se, kenen tulosta Mooses oli sanonut: "Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta Herra, Sinun Jumalasi herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni, häntä kuulkaa" (5Moos 18:15). Yleisesti oli alettu ajatella, että Israelin erämaavaelluksen aikana Mooses omalla vanhurskaudellaan avasi taivaan manna aarreaitan. Tämän käsityksen Jeesus korjasi sanoessaan, että "ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan Minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän" (Joh 6:32). Jeesuksen samankaltaisuus Mooseksen kanssa ei ollut vain yli 5000 ruokkiminen viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Hänen erinomaisuutensa Moosekseen nähden oli myös siinä, että Hänen vanhurskautensa todella ylsi taivaaseen ja sen siunauksiin. Jeesus ei myöskään antanut kansalle sellaista leipää, josta tulisi nälkä uudelleen. Hän itse oli taivaasta alas tullut manna ja leipä, joka sitten ristillä murrettiin meille elämäksi ja ravinnoksi.
Kuningas Daavidille Jumala oli profeetta Naatanin välityksellä luvannut seuraavaa: "Minä korotan sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja Minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.. Ja sinun kuninkuutesi on pysyvä sinun edessäsi iäti ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva" (2Sam 7:12,16). Jeesus oli Messias kuningas joka tuli pystyttämään valtakuntansa, mutta "se ei ollut tästä maailmasta." Ennustusten mukaisesti Hän, kuningas, ratsasti Jerusalemiin aasilla (Sak 9:9), eikä sotaratsulla. Sillä, miten kuningas saapui, oli suuri symbolinen ja viestivä merkitys. Jeesus ei siis tullut sotimaan Roomaa vastaan, mutta Hän meni uskonnollisen Israelin ytimeen ja puhdisti temppelin. Jeesus oli se oman vertauksensa kuningas, joka on nyt matkustaneena kaukaiselle maalle (taivaaseen). Vielä kerran Hän palaa, eikä silloin Hänen kirkkautensa, valtansa ja majesteettisuutensa enää ole kätkettynä
Ilmestysmaja, ja myöhemmin Jerusalemiin Salomon johdolla rakennettu temppeli, olivat voimakkaita merkkejä siitä, että Jumala itse halusi asua kansansa keskellä; olla läheisesti tekemisissä ihmisten kanssa. Tämän toteuttamiseksi tarvittiin ihmisten puolelta papit, uhrit sekä tietyt jumalanpalvelus menot, jotta ihmiset saattoivat synnit peitettyinä lähestyä Pyhää Jumalaa. Temppelin esirippu kuitenkin muistutti siitä, että tässä tilassa kansalla ei ollut pääsyä Jumalan välittömään yhteyteen; paikkaan, jossa Hänen kirkkautensa lepäsi. Vain ylimmäinen pappi, kerran vuodessa suurena sovituspäivänä sai mennä kaikkeinpyhimpään "vierasta verta mukanaan" (Hepr 9:25).
Johanneksen evankeliumissa sanotaan kirjaimellisesti, että Sana tuli lihaksi ja levitti telttamajansa keskellemme (Joh 1:14). Jeesus, lihaksi tullut Jumalan Sana itse oli temppeli ja paikka Jumalalle ja ihmiselle kohdata, Hänessä jumaluuden koko täyteys asui ja asuu ruumiillisesti (Kol 2:9) ja joka on nähnyt Hänet on nähnyt Isän (Joh 14:9). Jeesuksen aikaansaama Ikuinen sovitus repäisi vanhan temppelin esiripun ylhäältä alas, näin vanha järjestys oli kumottu ja uusi asetettu. Jeesuksen liha oli todellinen esirippu, joka ristillä rikki reväistiin ja Hänessä meille avautui tie kaikkeinpyhimpään. Hän oli myös se, kenestä vanhan liiton ylimmäinen pappi oli ollut kuva. Suurena sovituspäivänä ylimmäinen pappi meni kaikkein pyhimpään pirskottamaan armoistuimelle kansan edestä uhratun eläimen verta (Roomalaiskirjeessä Paavali opettaa että nyt Jeesus on tuo armoistuin!). Veren pirskottamisen jälkeen ylimmäinen pappi sitten viipyi kaikkein pyhimmässä rukoillakseen kansansa edestä, kansan odottaessa ulkopuolella. Kun ylimmäinen pappi lopulta palasi, tiesi kansa uhrin kelvanneen. Rukoukset oli kuultu myös.
Hepr. 8:1-2 täsmentää, miten Jeesus tälläkin hetkellä on tämän viran täyttymys. Edellinen kuva käy tälläkin hetkellä toteen: "meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaassa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen." Jeesus siis ylimmäisenä pappinamme on uhrannut edestämme, rukoilee nyt puolestamme ja tulee vielä takaisin luoksemme; silloin saamme täyden vahvistuksen sille, mihin nyt uskomme. Ja onhan meillä Hengen ensi hedelmä sen merkkinä, että Jeesuksen uhri todella sai aikaan asioita ja kelpasi Jumalalle (Room 8:23)! Jeesus siis on Vanhan Testamentin profeetan, papin sekä myös kuninkaan viran täyttymys. Hän on näitä kaikkia.
Psalmien kirjassa on monia viittauksia ja ennustuksia Jeesuksesta. Näistä merkittävin lienee Psalmi 22. Tätä Psalmia Jeesus ristillä siteerasi, huutaessaan: "Jumalani, Jumalani, miksi Minut hylkäsit." Muutamaa jaetta myöhemmin sanotaan: "Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat Minua ilkkuen; he jakavat keskenänsä Minun vaatteeni ja heittävät Minun puvustani arpaa." Tämä toteutui ristillä myös.
Daniel taas ennusti sekä ajan Messiaan tuloon, että Messiaan kuoleman ja sitä seuraavan Jerusalemin hävityksen. "Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki..
(Dan 9:26). Jerusalem hävitettiin vuonna 70, ja silloin kävivät toteen Jeesuksen sanat siitä, "että tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti.." (Luuk 11:50).
Jesaja taas ihmeellisellä tarkkuudella kuvaa Messiaan kärsimystä, sekä hänen tehtäväänsä meidän rangaistuksemme, sekä syntivelkamme kantajana. "Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä — sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo — niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita. Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan? Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa. Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta" (Jes 53:1-15).
Juuri edelliseen Jesajan kirjan lukuun Jeesuksen sanat voimakkaimmin viittaavat Hänen sanoessaan: "niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä.." (Luuk 24:46a). Tämä varmasti osoittaa Häneen myös kaikkien Vanhan Liiton uhritoimitusten täyttymyksenä; Hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Mutta mihin viittaavat Jeesuksen sanojen jatko: ".. Ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista" (Luuk 24:46b). Missään kohden Vanhaa Testamenttia emme löydä kirjaimellista ennustusta, jossa näin sanottaisiin. Jeesus itse oli kuitenkin aiemmin sanonut: "Niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa (kirjaimellisesti maan sydämessä) kolme päivää ja kolme yötä" (Matt 12:40). Joona tosin oli "tuonelan kohdussa" omaa tottelemattomuuttaan; Jeesus taas oli "maan povessa" meidän tottelemattomuutemme tähden. Samoin kuin Joonan oksentaminen kuivalle maalle kalan toimesta johti parannuksen saarnaamiseen niiniveläisille, samoin Jeesuksen ylösnousemus johti ja yhä johtaa siihen, "että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava Hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista" (Luuk 24:47).
Oman ajantajumme ja puhetapamme mukaan Jeesus ei tosin ollut aivan kolmea päivää ja kolmea yötä haudassa, jos ensimmäinen päivä oli sapatin valmistelu päivä, toinen sapatti, ja kolmas, viikon ensimmäinen, oli ylösnousemus päivä. Tarkoitus lienee ennenkaikkea osoittaa samankaltaisuuteen näiden kertomusten analogioissa. Tuohon aikaan juutalaisessa puhetavassa yhteen ainoaan päivän tuntiin saatettiin viitata kokonaisena päivänä (vrt. 1Sam 30:12-13). Näin siis ymmärrämme tämän tarkoittavan, että Jeesus oli kolmen kokonaisen päivän aikana haudassa. Jeesuksen kuolleena olo aikaan Hooseakin viittaa, sanoessaan: "Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä Hän meidät herättää, ja me saamme elää Hänen edessään" (Hoos 6:2).
Mutta huomionarvoista mielestäni on se, että sapatinpäivä oli se, jonka Jeesus kokonaisuudessaan oli kuolleena. Israelille annettu laki sapatista opettaa meille levon ja priorisoinnin tärkeyttä. Lakina emme sitä kuitenkaan kyenneet pitämään, koska tässä tilassamme emme vielä pysty 100% omistautumaan Jumalalle ja pyhille asioille, edes päiväksi viikossa. Emme osaa lakata elämästä itsellemme kuin vasta kuolemassa. Koska Jeesus on meidän vanhurskautemme, vietti Hän sapattiakin meidän puolestamme, ja teki sen siis kuolleena; täydellisessä levossa. Ja nyt Jeesus vie meidät kuoleman läpi uuteen elämään, joka on elämää Hänessä leväten. Evankeliumin vapauttamina emme enää yritä löytää lepoa ja oikeutta olemassaolollemme omista suorituksistamme. Vaikka elämämme onkin epätäydellistä, olemme nyt vapaita iloitsemaan siitä ja kättemme teoista (kuten Jumala luomisviikon seitsemäntenä päivänä), koska Jumalan hyväksyntä on osanamme. Sanon vielä kerran: Jumalan hyväksyntä ei tullut eikä voinut tulla osaksemme oman elämämme perusteella, ja juuri siksi meillä voi nyt olla niin siunattu sapatinlepo joka hetki.
Käydään vielä lyhyesti ja pintaa raapaisten läpi Vanha Testamentti. Jeesus on suurempi kuin Mooses, joka antoi lain kivitauluissa. Jeesus kirjoittaa lakinsa sydämiimme! Joosua on kuva Jeesuksesta, joka vie meidät todelliseen luvattuun maahan--siihen uuteen maahan, jonka Hän vielä luo. Jeesus on Tuomarien kirjan tuomarien viran täyttymys; Hän tuomitsee kansansa oikein ja vanhurskaasti. Sillä "meidän kaikkien (uskovien) pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen.." (2Kor 5:10), mutta ei saamaan kadotustuomiota (Room 8:1).
Jeesus on parempi Simson, joka tuli läheisen ystävänsä pettämäksi. Sekä Simson, että Jeesus saivat kumpikin suurimman voittonsa ollessaan suurimman heikkouden ja häväistyksen alaisina. Kumpikin voitti juuri sillä hetkellä suurimman voittonsa, kun näytti siltä, että vihollinen voittaa lopullisesti. Simson tosin vapautti kansansa vihollisistaan vain pieneksi ajaksi, kun Jeesus vapautti omansa ikuisiksi ajoiksi!
Me olimme joutuneet kauas vieraalle maalle ja siellä menettäneet kaiken. Mutta Jeesus lunasti meidät itselleen, kuten Ruutin kirjassa Booas lunasti Ruutin. Kuten jo totesimme, Jeesus oli se todellinen kuningas, johon kaikki kuninkojen virat, joista Samuelin-, Kuningasten-, sekä Aikakirjat kertovat. Jeesus myös oli todellinen oppinut. Hänen oppinsa ei ollut eikä ole ihmisiltä vaan Jumalalta (Joh 7:16). Hän opettaa meitä synnin pakkosiirtolaisuudesta palanneita, kuten Esra aikanaan kansaa. Hänen johdollaan meidät rakennetaan elävinä kivinä olemaan Herran huone Hengestä, kuten Esran ja Nehemian aikana rakennettiin sekä temppeli että muuri sen suojaksi. Jeesus on kuten Job, rikas mies, joka kärsimyksessään menetti kaiken, mutta jonka kärsimystä seurasi vielä aiempaakin suurempi loisto.
Jeesus on todellinen rukoilija, joka ihmisenä on ollut kaikin tavoin kiusattuna ja koeteltuna, ja siksi Hänen elämänsä edustaa ihmiselämän mahdollisten kokemusten ja tunteiden koko kirjoa, kuten Psalmien kirjakin tekee. Hän on Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjan viisaus persoonallisessa muodossa. Hänessä ovat kaikki tiedon ja viisauden aarteet (Kol 2:3)! Hän on myös vastaus siihen merkityksettömyyteen, jota Saarnaaja kirjassaan potee. Hän on se Herran viinitarhan lähetetty Jesaja, Jeremia, Hesekiel ynnä muut profeetat, ja Hän on se, joka Danieliakin tarkemmin puhuu kaiken lopusta ja lopullisesta kohtalosta. Hän itse on lihaksi tullut Sana, joka ilmoittaa Isän Jumalan (Joh 14:7-10), ja kuten ehkä olemme huomanneet, Hän on koko Raamatun punainen lanka; "Hänestä, Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki; Hänelle kunnia iankaikkisesti! Aamen (Room 11:36).