Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Elämä ilmestyi, jotta meillä olisi yhteys ja ilon yltäkylläisyys

Emme olleet elossa; ainoastaan olimme olemassa, mutta kohtasimme Hänet, joka eli Sanan täydessä merkityksessä. Hän oi elämä itse, ihmiseksi tulleena, mutta ei Hänen elämänsä ulkoisesti näyttänyt siltä, mistä sanoisimme 'täyttä elämää.' Me emme olisi Häntä tunteneet tai käsittäneet. Hän oli iankaikkinen elämä seisomassa edessämme. Hän, joka on kaiken elämän luomaton Luoja, syy ja tarkoitus olemassaolomme taustalla. Hän sanoi meille: 'Tule ja seuraa Minua.' Hän oli täynnä, ja paljastui, että me olemme niin tyhjät. Hän oli pyhä, ja kävi ilmi, että me syntisiä. Hänelle Pietari sanoi: 'Mene pois minun luotani sillä olen syntinen', mutta Hän tahraton, otti kantaakseen kaikki tahramme ja sanoi, ettei ikinä jätä meitä, Hänen omiaan. Hän kuoli, ei siksi, että voisimme vain jatkaa olemassaoloa syyllisyydestä vapaana, vaan Hän kuoli, jotta me eläisimme, eläisimme Jumalalle. 

"Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta" (1Joh 1:1).

Nämä neljä sanaa, joilla Johannes aloittaa kirjeensä, kurottavat luodun olemassaolon alkuun saakka, jopa sen tuolle puolen. "Aluss loi Jumala taivaan ja maan.." (1Moos 1:1). "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala.. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan.." (Joh 1:1,3). Mutta sitten näitä sanoja seuraavat sanat, tuovat kaukaa aikojen alkuhämäristä Hänet, joka kaiken loi, aivan meitä lähelle. Sillä ketä tai mitä muuta nuo sanat voisivatkaan tarkoittaa kuin Jumalaa; Hän yksin oli, ikuisena ja muuttumattomana, kunnes Hän loi kaikkeuden. Ihme jota nyt lähestymme on se, ettei Hän kuitenkaan jäänyt maailmastaan etäälle. Hän tuli niin lähelle, että Johannes nyt voi kuvata Hänen ja toisten opetuslasten kokemusta mainitsemalla kolme eri aistia: kuulon, näön ja tuntoaistin. "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme Häne kirkkauttansa.." (Joh 1:14). Kuten kirjoittamassaan evankeliumissa, tässäkin Johannes painottaa näkemistä, ei vain fyysisillä silmillä näkemistä, vaan sydämen silmillä uskossa näkemistä. Ei nähdä vain ohimennen ja vilaukselta, vaan jäädä Hänen seuraansa, viipyä Hänen kanssaan ja katsella, tarkkailla Häntä. Kokemus oli niin järisyttävä, ettei sitä mikään kieli voi täysin ja tyhjentävästi kuvailla. Mitä ja millaista oli katsoa elämää silmästä silmään? Ja kuitenkin: "siitä me puhumme." Jos olemme saaneet vähänkään, edes aavistuksen verran tästä kokea, niin miten edes voisimme olla puhumatta? Tämä oli Apostolien puolustustodistus; "Emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet" (Apt 4:20).

"ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille" (1Joh 1:2).

Kaiken maailman rikkinäisyyden ja sairauden takana, siinä, kun tiedämme, että asiat voisivat olla paremmin, on taustalla kaipuumme takaisin paratiisiin, kaipuumme iankaikkiseen elämään. Puhutaan elämän janosta, jota potien niin monet koettivat itseään lääkitä juomalla kuravettä tämän maailman lätäköistä. "Ja elämä ilmestyi." Miten kauas olivatkaan ihmiset Hänestä vieraantuneet. Miten kauas siitä elämästä olimme joutuneet, jota meidät luotiin elämään. Elämä itse seisoi ihmisten keskellä, ja "me näimme Hänet, mutta ei ollut Hänellä muotoa, johon olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä.." (Jes 53:2-3). Hänessä elämä ilmestyi keskellä kuolemaa, maailman hengellistä kuolemaa. Hänessä valo ilmestyi pimeyden keskellä, ja ihmiset hieroivat silmiään koska se valo poltti. "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt" (Joh 1:5). "Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät ottaneet Häntä vastaan" (Joh 1:9-11). Voiko olla suurempaa tragediaa kuin tämä! 

Mutta annammeko näiden sanojen lävistää itsemme ja elämämme: "ja elämä ilmestyi" ja "iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille." Välillä nimittäin tuntuu, että meissä on niin vähän Hänen elämäänsä, ja, että kaikkein kipein tarpeemme olisi juuri tuo, että elämä ilmestyisi meille. Niin helposti tyydymme olemassaoloon, etenkin kun se on helppoa. Niin monesti olemme täyttäneet vatsamme kaikella muulla, niin ettemme enää janoakaan Häntä. 

"minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa" (1Joh 1:3).

Lyhyesti sanottuna, elämä on mahdollista vain yhteydessä. Me emme ole itseolevaisia kuten Jumala on. Jo olemassaolomme on täysin riippuvainen itsemme ulkopuolisista lähteistä kuten vedestä ja ruuasta. Tämä on täysin totta myös hengellisen elämämme kannalta; se ei voi kukoistaa muutoin kuin yhteydessä Jumalaan. Oikeastaan, se näivettyy ja kuolee ilman yhteyttä. Ja kuten jakeessa näemme, yhteys Jumalaan liittyy läheisesti yhteyteen toisten uskovien kanssa. 

Jeesus siis tuli, että me voisimme päästä osallisiksi siitä yhteydestä eli elämästä, mikä Hänellä Isän ja Pyhän Hengen kanssa on ollut ikuisesti. Hän tuli meidän luoksemme, että me voisimme yhdessä Hänen kanssaan mennä sinne, mistä Hän lähti. "Isä, Minä tahdon, että missä Minä olen, siellä nekin, jotka Sinä olet Minulle antanut, olisivat Minun kanssani ja näkisivät Minun kirkkauteni.." (Joh 17:24). Tätä samaa kaavaa mallintaa tässä kuvattu julistaminen; kun me ensin itse olemme eläviksi tulleet, voimme lähteä ja kurkottaa kohti niitä, jotka eivät vielä Jeesusta tunne, että hekin saisivat kuulla, pelastua ja herätä eloon! 

" Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen" (1Joh 1:4).

Mielestäni huomionarvoista on se, ettei Johannes sano: että teidän ilonne olisi täydellinen, vaan: että meidän ilomme olisi täydellinen. Oma kokemukseni yhtyy tähän. Harvoin olen saanut kokea sellaista pulppuavaa riemua, kuin silloin, kun olen todistanut ihmisille Jeesuksesta. Nimenomaan todistamista ja julistamista Johannes tässä painottaa, mutta elämä ylipäätänsä ei ole tehty peitettäväksi ja piilotettavaksi. Tälläinen sitä tukahduttaa. Joten kysymys kuuluu, miten nyt täyttyä Hänen elämällään, ja sitten päästä siihen, että nuo elämän virrat pääsisivät ulos pulppuamaan meistä? Katselemamme neljä jaetta taitavat antaa vain yhden vastauksen: yhteys. Ilman yhteyttä ja siinä pysymistä kaikki tämä on mahdotonta! Kotiläksynsä on miettiä, mitä tämä tarkoittaa oman rukouskammion kohdalla ja seurakuntayhteyden kohdalla. 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).