Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Todellinen rikkaus ajallisen köyhyyden ja rikkauden keskellä (Jaak 1:9-12)

Jaakobin kirje · Inkarnaatio, Köyhyys, Kristuksen kaltaisuus, Rikkaus

Hluan kysyä: Mikä tulisi miun sydämen asenne ja suhtautuminen olla siinä, jos Jumala vie ahtaalle tai jos Jumala vie avaralle--maallisessa mielessä? Jos miulla ajallisessa mielessä ei ole mitään, kehottaa Jaakob: katso Kristukseen. Jos miulla ajallisessa mielessä on paljon, kehottaa Jaakob: Katso Kristukseen. Laita mielestäsi pois ajallinen, sillä se on vain sinulle lainattu, ja katso Kristukseen--olitpa alhaisissa tai ylhäisissä oloissa, katso Kristukseen, sillä Hän on kaikki mitä sinulla on!

“Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään, mutta rikas alhaisuudestaan, sillä hän on katoava kuin ruohon kukka” (Jaak 1:9-10).

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja osaltaan se tarkoittaa, että meidät on luotu ylistämään. Emmekä me voi auttaa itseämme; ylistämme jatkuvasti jotakin ja kerskaamme jatkuvasti jostakin. Mistä siis sinä kerskaat? Kun suusi puhuu, mitä se ylistää? Kerskaatko suosikki joukkueesi menestyksestä? Kerskaatko urheilusuorituksistasi? Ylistätkö kokemuksiasi? Ylistätkö kenties säätä? Ehkä ruokaa? Ehkä uusia vaatteitasi ja kenkiäsi? Ehkä varallisuuttasi? Ehkä autoasi? Ehkä asemaasi tai mainettasi? Kerskaaminen merkitsee myös iloitsemista, ja se, mistä kerskaat, on luultavasti sitä, mikä on tuottanut elämääsi iloa tai onnea. Mutta jotakin siis ylistät suullasi, ja Raamatun mukaan taas suu puhuu sydämen kyllyydestä. En nyt sano, että ajallisesta kerskaaminen olisi vain huonoa eikä sitä ole hyvä tehdä. Sanon kuitenkin, että kerskaaminen ja ylistäminen ovat asioita, mitkä väkisinkin paljastavat sen, mitä sinun sydämessäsi on. Ja sydän nimenomaan tuntuu olevan asia, joka on Jaakobin kirjeessä perin tärkeä. Tähän mennessähän kirjeessä on käsitelty jo asenteita, suhtautumista, asioiden arvottamista, iloa, luottamusta, uskoa, epäilystä, ja tämä sydäntämme ja sisintämme kosketteleva teema jatkuu nyt suhteessa rikkauteen ja köyhyyteen. Ja lopultakin ratkaisevaksi tekijäksi ei muodostu ulkoinen, vaan se, mitä on sisimmässämme.

Mutta olivatpa olomme alhaiset tai ylhäiset, paljastaa tekomme ja puheemme niiden keskellä suuresti sitä, mitä sydämessämme on. Niin haluan siis nyt kehottaa sinua erityisesti pysähtymään ja tutkimaan sydäntäsi tämän aiheen äärellä. Kehottaahan Raamattu: yli kaiken varjeltavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.

Mutta kun puhe on kerskaamisesta, niin aloitetaan katsomalla hieman, mitä Raamattu siitä sanoo. Päästyään Roomalaiskirjeessä siihen pisteeseen, että vanhurskaus on jotakin, minkä ihminen voi saada vain lahjana Jumalalta, uskon kautta, Jumalan armon tähden, “sen lunastuksen kautta joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 3:24), toteaa Paavali, että “kerskaus on suljettu pois”; kukaan ei voi kerskata, kehua tai iloita Jumalan edessä omista ansioistaan, suoriutumisesta saati omasta riittävyydestä. Sensijaan meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo (Room 5:2), koska Kristus on miun ansio, Hän peittää epätäydelliset tekoni ja Hänessä riitän täysin! Ja kuten Jeremian kirjassa sanotaan: “Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköönkä väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee Minut” (Jer 9:23-24). Lisäksi Paavali kertoo kerskaavansa heikkoudestaan (2Kor 12:9) kontrastina Korinton valheapostolien toiminnalle, he kun kerskasivat omasta erinomaisuudestaan. Paavali kerskaa myös toisten uskosta ja vaelluksesta, eli Jumalan työstä toisissa uskovissa (2Kor 7:4). Mutta sensijaan evankeliumin julistamisesta ei tule kerskata (1Kor 9:16), eikä ylipäätään mistään, mitä itse on tehnyt.

Mitä Jaakob siis tarkoittaa kehoittaessaan alhaista veljeä kerskaamaan ylhäisyydestään? Konteksti antaa ymmärtää alhaisen tarkoittavan nimenomaan vastakohtaa rikkaalle; ihmistä, jolla maallisessa mielessä on vähän, joka elää nöyryyttävissä olosuhteissa. Alhainen veli tarkoittaa niitä, joista Jaakob myöhemmin kirjoittaa: “Kuulkaa rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat” (Jaak 2:5). Aivan kuten kehotus iloita kiusauksissa, piti sisällään enemmän kuin vain sen, että kiusauksissa itsessään olisi jotakin hauskaa, niin samoin on asian laita tässäkin. Kyse on siitä, miten jatkuvasti eläisimme uskomme mukaisesti; millaisena konkretiana uskomme tulisi ilmetä eri tilanteissa ja olosuhteissa; miten eläisimme siten, että hengellinen näkymätön todellisuus saisi määritellä meille kaiken näkyväisen; miten tulkitsisimme kaiken elämässämme Raamatun linssien lävitse?

Alhaisen veljen siis tulisi kerskata ylhäisyydestään. Mitä siis on tuo ylhäisyys? Tarkoittaako se, että köyhyys ja kurjuus on hyve? Onko siis hyvä asia olla köyhä? Huomaa, ettei köyhää kehoiteta kerskaamaan köyhyydestään. Jos siis olet köyhä (mitä et ole koska asut Suomessa), mutta jos luulet olevasi köyhä, niin pitäisikö sinun aina kanssakäymisissä muiden kanssa kerskailla ja ylpeillä omasta köyhyydestäsi, vai onko kyse jostakin muusta? Luetaan vielä uudelleen sanat Jaakobin kirjeen toisesta luvusta: “Kuulkaa rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka MAAILMAN SILMISSÄ ovat köyhiä, olemaan RIKKAITA uskossa, ja sen valtakunnan perillisiä, jotka Hän on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat” (j.5). Se mistä alhaista veljeä kehotetaan kerskaamaan, ovat siis ne katoamattomat ja todelliset rikkauden Kristuksessa, jotka hänelle Jumalan lapsena kuuluvat. Köyhä on kutsuttu kerskaamaan siitä, mitä on Jumalan kirkkauden toivo; kerskaamaan siitä aarteestaan, mitä ei koi voi syödä tai ruoste raiskata; mitä varas ei voi tulla varastamaan.

Tässä on meille kutsu mielen uudistukseen, ettemme antaisi sen, mitä maailma määrittelee köyhyydeksi, olla todellista köyhyyttä meille. Osattomuus pelastuksesta, osattomuus sovituksesta on todellista köyhyyttä. Ja jos sinulla mielestäsi on vähän maallisessa mielessä, niin ei siuta silti ole kutsuttu häpeämään sitä siuta varakkaamman edessä, eikä nöyristelemään tai pitämään itseäsi huonompana tai halvempana. Se, mitä ajallista siulle on annettu, se ei saisi määrittää sitä, kuka sie mielestäsi olet. On vaarallista määritellä itsensä ajallisen omaisuuden, rikkauden, maineen ja aseman perustalle. Raamattu kertoo meille miehestä, joka toimi näin, ja arvaatteko, mikä sen miehen nimi oli? Raamattu ei kerro. Kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta rikkaalla ei tosiaan ole nimeä, mikä oli sokeeraavaa tuon ajan kuulijoiden mielestä. Mutta tämä korostaa sitä näkökulmaa, että tuonelaan jouduttuaan, rikkaalla ei ollut enää mitään. Kaiken sen, mitä hänellä oli ollut, oli hän joutunut jättämään taakseen, mutta, mikä kauheinta, hänellä ei ollut nyt edes nimeä. Hänellä ei ollut nimeä, koska hän oli rakentanut koko identiteettinsä sen varaan, mitä omisti maallisessa mielessä--eikä se kestänyt, eikä hän saanut sitä omanansa pitää.

Lasaruksella, paiseisella kerjäläisellä, vaikka hän olikin todellinen alhainen veli; hänellä oli jotakin todellista ja katoamatonta rikkautta. Hänellä oli nimi, minkä hän säilytti kuoltuaankin. Jumalan lapsena siullakin on tällainen todellinen rikkaus: nimi joka ei katoa; nimi joka kestää ja jonka varaan siun tulisi perustaa ja rakentaa identiteettisi. Tuo nimi on: rakastettu, lunastettu, sovitettu, armahdettu, valittu, hyväksytty jne. Osaatko sinä jo oikein kerskata siitä, myös rikkaan uskosta osattoman läsnäollessa? Osaatko jo kerskata siitä, että siun nimi on elämän kirjassa, vai vieläkö kerskaat opetuslasten tavoin siitä mitä olet saanut aikaan? Oikea, Jumalan mielen mukainen kerskaus ei ole itsekorostusta--että köyhyytesi tähden olisit jotenkin erinomainen--vaan, oikea kerskaus on köyhänä Jumalan erinomaisuuden esiintuomista, Jumalan erinomaisuudesta ja teoista kerskaamista; se on rikkautta, mikä ei kerro sinun omasta kyvystäsi tai ansioitumisestasi, eli se on rikkautta, josta sinulla ei ole varaa kehua itseäsi. Sinulla on Jumalan lapsena rikkautta, mikä ei katoa!

Mutta rikas kerskatkoon alhaisuudestaan. Miksi? Sillä hän on katoava kuin ruohon kukka. Kysymys tässä on sydämen asenteesta ja suhtautumisesta. Mitä vähemmän miulla on maallisessa mielessä, sitä helpompi miun on periaatteessa nähdä se, että Kristus on kaikki, mitä miulla todella on. Köyhää ei tässä muistuteta siitä, että hän on katoava kuin ruohon kukka, mutta miten helposti rikas luottaisi ja turvaisi rikkauteensa, eli siihen, mitä omistaa, mitä on saavuttanut; miten helposti rikas rakentaisikaan tuon kertomuksen rikkaan miehen tavoin identiteettinsä ajallisen varaan! Miten vaikeaa onkaan rikkaan päästä sisälle Jumalan valtakuntaan? Tämän takia rikasta kehotetaan kerskaamaan alhaisuudestaan, eli siitä, että kaikki se mitä hänellä on, on vain katoavaa; on vain tomua, jota hän ei saa omanaan pitää. Ymmärrä siis sydämessäsi, että se, mitä sinulla on, ei ole sinun. Kotisi ei ole sinun. Autosi ei ole sinun. Rahasi eivät ole sinun. Vaatteesi eivät ole sinun. Ruokasi ei ole sinun. Tämä kaikki on vain haltuusi väliaikaisesti uskottu. Etsi siis Jumalan edessä tervettä näkökykyä, että näkisit, että kaikki mitä sinulla todella on, on Kristus, ja ainoa mistä voit loputtomasti kerskata ja iloita ja ylpeillä on Kristus! JA kun puhut rikkaudesta, niin älä anna maailman määritellä mitä sillä sanalla tarkoitat. Muista aina mitä todellinen rikkaus on! Muistuta itseäsi siitä, kun luet uutisotsikoita tai kuljet lööppiotsikkoja pursuavan hyllyn ohi. Muistuta itseäsi siitä, kun kateus naapuria kohtaan kolkuttelee sydämesi ovella. Muistuta itseäsi siitä, kun mieleesi tulee ajatus siitä, että jos minulla olisi tämä ja tämä ja tuo, tai jos asuisin tuolla jne niin silloin olisin todella rikas ja eläisin yltäkylläistä elämää. Todellinen yltäkylläisyys ja onni löytyy vain todellisesta rikkaudesta--Kristuksesta.

“Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä” (Jaak 1:11). Miten vehreältä ja elinvoimaiseltä tänäkin kesänä näytti ruoho, mutta niin vain kävi, ettei sen kukoistus kestänyt; helle kuivatti sen keltaiseksi. Samoin on sen turvallisuuden, tyytyväisyyden ja onnen laita, joka perustetaan ajallisiin rikkauksiin; sen kukoistus voi näyttää hyvin vehreältä, muttei se kestä vaan katoaa ja kellastuu aivan kohta. Tämä näkökulma pätee koko ihmiselämään, niinkuin Job sanoi: "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy" (Job 14:1-2), tai kuten Psalmissa sanotaan: "Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne" (Ps 103: 15-16). Saako oma nimesi ja maineesi kadota, kunhan Kristuksen nimi loistaisi kirkkaana, ja kunhan nimesi on elämän kirjassa? Vielä Jesaja kirjoittaa: "Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme Sana pysyy iankaikkisesti" (Jes 40:6-7).

Joten, jos ja kun olet rikas; jos ja kun ihmiset ihmettelevät tai ihailevat jotakin ajallista hyvää, mitä siulla on, niin anna vain se vastaus, mikä saa ihmiset ajattelemaan että olet iloton ja lakihenkinen; sano: se ei ole yhtään mitään; se on vain kuin ruohon kukka joka ihan kohta jo kuivuu, enkä saa sitä omanani pitää. Mutta sano sitten vielä, KERSKAA siitä, ettei ruoho voisikaan sielusi nälkää ja tyhjyyttä täyttää ja että olet vapaa siitä epätoivosta, vimmasta ja masennuksesta, minkä kourissa olisit, jos koettaisit ruohoa syömällä täyttää sielusi nälän ja janon. KERSKAA siitä, että sinulla on jotain paljon paljon parempaa, ja että sentähden pystyt paljon täydemmin iloitsemaan myös Jumalan ajallisista lahjoista. Kaikki luodun kirkkaus on vain varjo siitä todellisesta kirkkaudesta, mikä on Jumalassa. Miksi siis yrittäisit sammuttaa janoasi juomalla tämän maailman kuralätäköistä, kun elämän veden virta on vettä täynnä?

Mutta tämä on hyvä testi. Miten sydämesi reagoi, kun luet vastaavaa kuin: "Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti" (1Joh 2:17), tai: "Mutta sen minä sanon veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa" (1Kor 7:29-31). Mieti: ajalliset huolet ja murheet tulevat katoamaan—en tule enää itkemään niitä. Ajalliset ilot tulevat katoamaan, enkö jo nyt ennemin iloitsisi katoamattomasta? Tavara, mitä minulla on, ei edes ole minun ja se katoaa—enkö kiinnittäisi sydäntäni todelliseen aarteeseeni taivaassa? Ajallinen hyöty on katoavaa—enkö ennemmin etsisi iankaikkista hyötyä ja voittoa? Vieläpä on avioliittokin katoavaa—emmekö siis aviopareina vaeltaisi yhdessä tämän katoavan maailman halki, katse ikuisuudessa, katoamatonta kirkkautta etsien, iankaikkisille asioille eläen!?

Siteeraan Matthew Henryä: "Mikään elämän olosuhde ei ole sellainen, että sen tulisi voida haitata Jumalassa iloitsemista. Ne, jotka ovat alhaisissa olosuhteissa, voivat iloita, jos heidät korotetaan olemaan rikkaita uskossa ja Jumalan valtakunnan perillisiä; ja rikkaat voivat iloita nöyryyttävissä kaitselmuksissa, jotka johtavat nöyrään ja alhaiseen mielenlaatuun. Maallinen rikkaus on kuituva asia. Niinpä, iloitkoon hän, joka on rikas, Jumalan armosta, joka tekee nöyräksi ja pitää nöyränä, sekä vaikeuksissa ja koettelemuksissa, jotka opettavat häntä etsimään onnellisuutta Jumalassa ja Jumalalta, eikä katoavaisista nautinnoista."

"Autuas se mies, joka koetuksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat" (Jaak 1:12).

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää.. Amplified Biblen määritelmä autuaasta on kuvaava: "Siunattu (onnellinen, kadehdittava ja hengellisesti kukoistava—elämän, ilon ja tyydytyksen Jumalan mielisuosiosta pelastuksessa löytävä, huolimatta ja riippumatta elämän ulkoisista olosuhteista). Kuka tai millainen henkilö siis on autuas, siunattu, ja kadehdittava jopa? Millainen on tämä todellinen hengellisen kukoistuksen tila? Se on tila, jossa löydät elämän, ilon ja tyydytyksen Jumalan mielisuosiosta, siitä, että olet pelastettu, Hänen lapsensa, ja että tämä tila on sinun omasi huolimatta ja riippumatta elämän ulkoisista olosuhteista. Autuas siis se, kenen onnea ajalliset muutosten tuulet, vahingot, onnettomuuden, ahdistukset jne, eivät voi viedä pois, ja miksi? Koska se on katoamattoman päälle perustettu, se on kalliolle viisaan miehen tavoin rakennettu. Autuas siis se, joka nyt omistaa sen sisäisen tilan—tasapainon ja asenteen; mielenlaadun, jolla voi taidollisesti ja viisaasti suhtautua niin köyhyyteen kuin rikkauteenkin. Mutta huomaa erityisesti tämä: se joka kestää kiusauksen, saa elämän kruunun, ja, elämän kruunu on luvattu niille, jotka Herraa rakastavat. Joten, mikä siis on avain tähän autuuteen? Mikä on tie kestää kiusauksissa? Rakkaus Jumalaan! Jos rakastat Jumalaa, niin olitpa miten köyhä tahansa, voit iloita siitä valtavasta todellisuudesta, että Jumala rakastaa sinua. Ja jos oletkin rikas, voit hyvin todeta kaiken omaisuutesi olevan vain tomua ja roskaa Jumalan rakkauden ja Hänen tuntemisensa rinnalla. Ja jos rakastat Jumalaa paljon, ei sydämeesi mahdu vääränlaista rakkautta katoavaiseen. Ja muista, todellinen ilo Jumalassa, olosuhteista huolimatta, on kuitenkin iloa jota sinä koet oman elämäsi olosuhteissa. Tämä ei siis ole tie ilottomuuteen, vaan suurempaan, kestävämpään, täyttävämpään iloon!

Palataan vielä miettimään sitä, mistä lähdimme liikkeelle. Jaakob kirjoitti, että: "Alhainen veli kerskatkoon ylhäisyydestään, mutta rikas alhaisuudestaan." Sanoisin, että tämä on vallankumouksellista ja järkyttävää maailman silmissä. Sanoisin, että maailma ei hyväksy eikä voi ymmärtää tätä oppia. Pikemmin jakeiden tulisi sen mukaan kuulostaa tältä: Alhainen veli valittakoon alhaisuuttaan ja rikas kerskatkoon ylhäisyydestään. Tämä sentään olisi yhdenmukaista sen kanssa kuinka olemme tottuneet ajattelemaan. Miten helposti katseemme onkaan siinä, mitä meillä ei tässä maailmassa ole! Miten helposti valitammekaan sitä, miten huonosti asiamme ovat ja olemme SOKEITA sille, kuinka hyvin ne todella ovat! Miten helposti sydämemme täyttyykään maailman murheesta aivan huomaamattamme ja niin me murehdimme sitä, mitä meillä ei ole taikka sen menettämistä, mitä meillä on. Tai sitten murehdimme sitä, että jollakin toisella on, mutta meillä ei, ja niin tämän murheen salakavala kuolettava vaikutus jäytää sisintämme.

Mutta mikä olikaan Jaakobin mukaan pelastus tästä? Rakkaus Jumalaan! "Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmasta" (1Joh 2:16), ja tämä kaikki on katoavaa—ja se joka rakastaa katoavaa ja asettaa toivonsa sen varaan saavuttaaksensa onnellisuuden, tyytyväisyyden, rauhan, kestävän ilon ja turvallisuuden, tulee pettymään; hän on köyhä eikä omista katoamatonta aarretta.

Miettikää Jeesusta! Hän oli köyhä, köyhän puusepän perheen lapsi maaseudulta. Jeesuksella ei ollut paikkaa minne mennä, ja kuitenkin, vaikka Hän oli köyhä—alhainen veli—oli kaikki Hänen. Hän oli ja on koko luomakunnan perillinen. Kaikki taivaan rikkaudet olivat Hänen. Hänen kirkkautensa odotti Häntä taivaassa Isän tykönä. Mutta: "sillä te tunnette meidän herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että Hän, vaikka oli rikas, tuli tiedän tähtenne köyhäksi, että te Hänen köyhyydestään rikastuisitte" (2Kor 8:9).

Se rikkaus, minkä Jeesus jätti tullakseen köyhäksi, ei ollut jotain katoavaa ja vähäarvoista rikkautta, vaan todellista ja katoamatonta rikkautta ja kirkkautta. Hän tyhjensi kuitenkin itsensä, ja otti orjan muodon. Ei Hän tehnyt sitä itsekkäin motiivein, vaan Isän tahdosta ja meidän tähtemme. Hän alensi itsensä, eikä Hän luopunut vain taivaallisista rikkauksista, vaan tuli tässä maailmassa, maailman mittareilla mitattuna köyhääkin köyhemmäksi. Tämä on todellinen anti-tuhkimotarina, kertomus siitä, kuinka Hän matkusti rikkauksista ryysyihin. Mutta ei köyhyys Jeesuksen kohdalla ollut itsetarkoitus. Ei Hän kerskannut köyhyydestään. Hän teki mitä teki voittaakseen itselleen aarteen. Hänellä oli päämäärä ja tarkoitus: Hän halusi itselleen seurakunnan. Hän katsoi taivaan kirkkauden ja kunnian vähempi arvoiseksi; Hän luopui siitä hetkeksi, voittaaksensa itsellensä morsiamen, seurakunnan; Hän luopui kirkkaudestaan ja otti päälleen pimeytemme, jotta me voisimme kerran olla siellä, kirkkaudessa, ja jakaa Hänen kanssansa Hänen kirkkautensa ja rakkautensa ja ilonsa katoamattomuudessa! Hän astui alas, samaistuen meihin ihmisiin, jotta me voisimme samaistua Häneen!

Tämän ihmeellisen ajatuksen sovellus ei ole se, että köyhyys on hengellisempää ja että köyhä uskova voi nenänvarttansa pitkin katsella vauraampaa uskovaa. Sovellus on se, että koska elämämme puitteista huolimatta, pelastettuina, jo omistamme Kristuksessa kaiken—emmekä siis voi rikkaammiksi tulla—niin meitä Kristuksen tavoin kutsutaan niin iloitsemaan antamisesta, että ahdinkommekaan eivät meitä siitä pidättäisi; että omistaisimme Kristuksen mielenlaadun ja se saisi meidät iloiten luopumaan omastamme, toisille siunaukseksi, toisten ajalliseksi mutta ennenkaikkea iankaikkiseksi hyväksi! Aviomies onko vaimosi saanut kokea jotakin tämänkaltaista? Oletko sinä tullut köyhäksi jollakin tavalla, että vaimosi voisi rikastua? Isät; tietävätkö lapsenne mitään tästä? Oletko sinä Isänä luopunut jostakin rikkauksistasi, olkoonpa se sitten parempi työ, parempi eläke, ylimääräinen virka tai asema jne, ja oletko siten tullut lastesi luo, antanutkin aikasi heille, että he sinun "köyhyydestäsi" rikastuvat? Tai vaimot, oletteko te esimerkiksi luopuneet varhain aloitetusta urasta ja paremmasta eläkkeestä vuodattaaksenne itsenne perheenne kukoistukseksi? Äitiydessä ja raskaudessa on muuten luonnostaankin havaittavissa tämä kaava; äiti luopuu ravinteista, vitamiineista jne jotta vauva kasvaa ja menestyy kohdussa; äitin jalka voi kasvaa vauvan painosta ja muuta fyysistä vaivaa voi tulla, voi tulla raskausarpia ja pysyviä muutoksia kehoon, ja tämä kaikki vauvan takia--se on kaikki luopumista jostakin omasta, mitä saattaisi pitää aarteenaan ja se on luopumista, että toisella olisi elämä ja toinen kukoistaisi. Äitiys kuluttaa äitiä ja ryppyjäkin tulee. Maallinen kauneus katoaa. Mutta tiedättekö mitä? Tämä on sitä todellista kauneutta, sillä luopuminen toisen hyväksi on Kristuksen kaltaista ja ylintä kauneutta, mitä ihmisellä voi elämässään olla on Kristuksen kaltaisuus! Vielä kysyn; oletko sinä työntekijänä pidättäytynyt ottamasta ja etsimästä kunniaa itsellesi, ja pikemmin pyrkinyt nostamaan työkavereitasi? Oletko pikemmin suositellut ylennystä työkaverillesi kuin pyrkinyt korottamaan itseäsi? Tai ihan vain kristittynä; oletko oikeasti halunnut olla antelias "väärässä mammonassa" eli rahassa, koska siten elät todeksi Kristuksen kaltaisuutta? Jeesus, vaikka oli rikas, tuli meidän tähtemme köyhäksi, että me Hänen köyhyydestään rikastuisimme! Rukoillaan. 

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).