Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Terveen uskon tunnusmerkki: se ei katso henkilöön (Jaak 2:1-12)

Jaakobin kirje · Evankeliumin totuuden mukaan vaeltaminen, Henkilöön katsominen, Jaak 2, Kristuksen kaltaisuus, Usko ja teot, Väärämielisyys

“Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön” (Jaak 2:1).

Millainen sitten on meidän kirkastettu Herramme, johon meidän tulisi ensin luoda katseemme, ennenkuin syvemmälle etenemme tähän aiheeseen? Hänen kirkkautensa Isän luona oli sanoinkuvaamaton, mutta mitä Hän tekikään rakkaudessaan? “Vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen hamaan kuolemaan saakka, hamaan ristin kuolemaan saakka” (Fil 2:6-8). Yleensä erilaiset tuhkimotarinat, joissa joku nousee ryysyistä rikkauksiin, ovat hyvin suosittuja maailman parissa. Mutta miten päälaelleen asia kääntyykään Kristuksen kohdalla! Hän tuli alas maan päälle. Hän vaihtoi rikkautensa ryysyihin; Hän, maailmankaikkeuden kuningas valitsi syntyä pieneen karjasuojaan, köyhän puusepän perheeseen. Hän ei valinnut varttua palatseissa eikä temppeleissä. Hän varttui puusepän Poikana tehden työtä käsillään! Hän ei elänyt 30 vuotta elämästään Jerusalemissa, vaan Nasaretissa, ylenkatsotulla maaseudulla, josta sanottiin, että voiko sieltä tulla mitään hyvää. Hän meni köyhien ja syntisten luo. Hän korotti ylenkatsotut. Sellainen on meidän kirkastettu Herramme!

Henkilöön katsominen on hyvin tyypillistä meille kaikille, mutta mahdotonta meidän Herrallemme, joka näkee lävitsemme. Sanaa, joka tässä on käännetty henkilöön katsomiseksi, on alunperin käytetty tarkoittamaan, jonkun kasvojen nostamista tai koko henkilön nostamista. Mutta sittemmin sana tuli merkitsemään jonkun korottamista toisten yli puhtaasti ulkokohtaisin perustein, eli ulkonäön, aseman tai varakkuuden perusteella.

Myös profeetta Samuel aikanaan koki kiusausta katsoa henkilöön, eli pitää toista ulkoisen tähden toista parempana. Samuel oli lähetetty voitelemaan Iisakin pojasta Israelille kuningasta. Kun hänen eteensä ensin tuotiin Daavidin isoveli ja perheen esikoinen, ajatteli hän mielessään “varmaan on nyt tässä Herran edessä hänen voideltunsa” (1Sam 16:6). Mutta Jumala vastasi Samuelille: “Älä katso hänen näköänsä äläkä hänen kookasta vartalonsa, sillä Minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen” (1Sam 16:7).

“Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ‘Istu sinä tähän mukavasti’, ja köyhälle sanotte: ‘Seiso sinä tuossa’, tahi: ‘Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita” (Jaak 2:2-4)?

Jos sinä saisit valita, niin viettäisitkö 30min aikaa kahvilassa kadunmiehen, vai jonkin nimeltä mainitsemattoman julkimon kanssa? Majoittaisitko luoksesi köyhän Kristukseen turvaavan pakolaisen, vai mieluummin kotikaupunkiisi keikkailemaan tulleen tunnetun artistin? Istuisitko mielummin seurakunnan kokouksessa rikkaan ja tunnetun, vai köyhän ja kenties haisevankin vieressä? Vai olisitko sinä, kuten eräs antiikin filosofi, jolta kuningas pyysi audienssia, mutta jota filosofi pyysi vain siirtymään syrjään auringon edestä. En sano, että tämäkään oli hyvä. Yksi kuitenkin on selvää: Miten vaikeata meidän onkaan olla katsomatta henkilöön! Miten vaikeaa onkaan olla olematta puolueellinen! Tämä on erityisen totta etenkin maineen ja aseman edessä--ja toisaalta meidän myös tulee kunnioittaa ihmisiä oikein heidän asemansa tähden, mitä tulee esimerkiksi maan hallitsijoihin.

Myös Aasaf aikoinaan koki kovia vaikeuksia koettaessaan löytää oikean suhtautumisen rikkaisiin ja menestyviin, etenkin oman kipunsa keskellä. Tästä kertoo Psalmi 73.

Mutta mitä tarkalleen on se itsensä kanssa--tai paremminkin uskonsa kanssa ristiriitaan joutuminen, jota Jaakob tässä haluaa käsitellä, ja jota Jumala meissä kaikissa haluaa käsitellä? Kyse on ristiriidasta omien tekojen ja sanojen välillä. Kyse on siitä ristiriidasta, mikä väistämättä syntyy, ellei elä todeksi omaa uskoaan myös käytännön tilanteissa; jos ei “vaella suoraan evankeliumin totuuden mukaan” (Gal 2:14).

Jaakobin kirjeen vastaanottajilla oli siis vaikeuksia siinä, että he luokittelivat ihmisiä ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Korintossa oli hieman samankaltainen tilanne--sillä erotuksella, että uskovia luokiteltiin hengellisiksi ja vähemmän hengellisiksi heidän lahjojensa näyttävyyden perusteella. Mutta eikö kaikissa uskovissa olekin sama elävä ja voimallinen Pyhä Henki, joka jakaa itse kullekin kuten haluaa? Ja eivätkö kaikki myös ole Jumalan edessä samalla viivalla--armoa tarvitsevia? Eikö kaikki ole armoa? Eikö kaikki ole lahjaa? Eikö niin, et ansaitsisi Jumalalta mitään hyvää syntiesi tähden?

Ei ole sellaista, joka tarvitsisi syntien sovitusta vähemmän kuin toinen tai enemmän kuin toinen! Ei ole sellaista kristittyä, joka olisi Jumalan edessä toista ansioituneempi, vaan jokainen riippuu yksin Kristuksen ansioiden varassa. Eikä ole sellaista kristittyä, jolla olisi oikeus korottaa itsensä toisten yli, tai joka voisi kerskailla muusta kuin omasta heikkoudestaan ja siitä, että tuntee Jumalan. Jumala ei katso henkilöön, eikä mittaa tai arvostele meitä ulkoisin perustein, eikä meidänkään tulisi niin toimia suhteessa toisiimme.

“Ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa,” kysyy Jaakob. Eikö se olekin ilmiselvää? Eikö vastaava toiminta olekin kaikkea muuta kuin sitä, kuinka Jumala on toiminut suhteessa meihin? Kysymys ohjaa meitä miettimään, että millaisen todistuksen Kristuksen edustajina annamme Hänestä teoillamme. Vaellammeko evankeliumin totuuden mukaan?

“Kuulkaa rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut niille, jotka Häntä rakastavat” (Jaak 2:5)? Sanoihan Jeesuskin, fariseusten ulkokultaisuudesta puhuessaan, että “mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus” (Luuk 16:15). Paavali taas kirjoittaa: “Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan--ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: ‘Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen Minä teen mitättömäksi’. Missä ovat viisaat? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. Sillä katsokaa veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.. että kävisi niinkuin kirjoitettu on: ‘Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra’ “ (1Kor 1:17-21, 25-29,31).

“Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne” (Jaak 2:6-7).

Tässä kirjeen alkuperäisten vastaanottajien toimet asetetaan oikeaan valoon, eli räikeäksi vastakohdaksi sille, kuinka Jumala toimii. “Jumala on valinnut sen, mikä ei maailman silmissä mitään ole, mutta te olette sitä ylen katsoneet ja syrjineet. Ja toisaalta, kun Jumala ei suosi ketään minkään ulkoisen perusteella, niin te olette toimineet juuri päinvastoin.”

“Vaan jos te täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’, niin te hyvin teette; mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia. Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. Sillä Hän, joka on sanonut: ‘Älä tee huorin’, on myös sanonut: ‘Älä tapa’; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja” (Jaak 2:8-11).

Käsiteltyään ensin henkilöön katsomista siitä näkökulmasta, kuinka se on pahasti ristiriidassa uskomme ytimen kanssa, siirtyy Jaakob käsittelemään sen synnillistä luonnetta vielä lain avulla. Ne, jotka väärämielisesti tuomitsivat toisia, joutuvatkin nyt itse lain tuomittavaksi. Kuten Paavali Timoteukselle kirjoitti: “me tiedämme että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään” (1Tim 1:8). Lain kautta tulee synnin tunto ja tässä lakia käytetään esimerkillisesti juuri tähän tarkoitukseen. Laki ei minua tietysti voi pelastaa tai sovittaa, mutta peilin tavoin se paljastaa minulle todelliset kasvoni. Laki kertoo minulle millainen minä olen, ja millaisena minun on mentävä Kristuksen luo. En voi turvata siihen, että olisin elänyt suhteellisen hyvin lain vaatimalla tavalla. Yhdenkin käskyn rikkoneena olen lainrikkoja ja minulle kuuluisi lain vaatima tuomio. Tähän sopisi vertauskuvaksi se, että vaikka rikkoisikin ikkunan vain yhdestä kohtaa, tulisi kuitenkin rikkoneeksi samalla koko ikkunan. Riippumatta siis siitä, millaisissa synneissä on elänyt, on yhtä kaikki lainrikkoja ja lain vaatiman kirouksen ja rangaistuksen alla. Mutta Kristuspa otti kirouksen kannettavakseen ristillä (Gal 3:13)! Mutta mitä Hän näki minussa, että Hän sen tähteni teki? Mitä Hän näki minussa, paitsi inhottavaa ja tuomittavaa syntiä? Mutta Hän rakasti minua ja valitsi ottaa kaikki syntini harteilleen. Hän meni niitä kantaen ristille ja sai siellä aikaan iankaikkisen lunastuksen.

Miten suuresti tämän tulisikaan puhutella meitä kaikissa ihmissuhteissamme! Meidän ei tule olla toisillemme hyviä vain silloin kun itse koemme hyvyyttä. Jeesuksen sanoin: mitä erinomaista siinä olisi? Meidät on kutsuttu rakastamaan sanoin ja teoin, vaikkemme näkisikään toisessa mitään rakastettavaa. Vaikka toinen ansaitsisi mielestämme kaikkea muuta kuin ystävällisyyttä ja hyvyyttä osakseen, on meidät silti kutsuttu olemaan ystävällisiä ja hyviä. Olisipa tämä totta ennen kaikkea avioliitoissamme! Niinä päivinä, kun toinen vain tuntuu ärsyttävältä ja kun vain muistamme toisen virheet--kun tuntuu siltä, ettei toinen ansaitsisi minulta rakkautta, on minun kysyttävä itseltäni, että kuka oikein luulen olevani? Rakkaus ei etsi omaansa, vaan uhrautuu Kristuksen tavoin. Joka Hänen nimeänsä tunnustaa, on tähän kutsuttu; vaeltamaan evankeliumin totuuden mukaan!

“Puhukaa niin, ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva” (Jaak 2:12). Ilmaisua “vapauden laki” on käytetty vain tässä ja kirjeen ensimmäisessä luvussa (Jaak 1:25). Käsittääkseni se pitää sisällään ajatuksen siitä, kuinka nyt Kristuksen rakkaus vaatii meitä. Samasta asiasta puhunee myös Paavali, kirjoittaessaan “elämän hengen laista Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:2). Vaikka siis olenkin koko lain ikkunan rikkonut, olen nyt lain tuomiosta vapaa. Mutta kuinka tämä vapauden laki sitten meitä tuomitsee? Uskon, että kyse on uskovan omastatunnosta, jota Pyhä Henki nyt ohjaa ja herättelee. Vai enkö tunnekkin pistoa sydämessäni, jos näen toimineeni jyrkässä ristiriidassa sille, kuinka Kristus toimi? Eikö Kristuksen katseleminen ja Hänen kirkkautensa loistaminen elämääni olekin saanut minua muuttaa? Eikö Hän olekin saanut minut haluamaan olla kuten Hän oli ihmisenä eläessään? Ei vapauteni Kristuksessa voi johtaa minua elämään miten tahansa synnissä leikitellen. Se joka vailla katumusta elää synnissä, on synnin orja, eikä ollenkaan tunne sitä vapautta Kristuksessa, josta tässä nyt puhutaan!

Älköön siis meidän uskomme kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön! Aamen

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).