Elämän leipä
Ruokittuaan pienen pojan eväillä viisituhatta miestä, ja lisäksi naiset sekä lapset, jotka olivat Häntä seuranneet autioon paikkaan, opetti Jeesus olevansa elämän leipä. Hän nuhteli väkijoukkoja siitä, että he riensivät Hänen jäljessään vain ajallisia tarpeitaan tyydyttääkseen.
Mutta Jeesus oli se leipä, joka tuli alas taivaasta. Hän on leipä, joka murrettiin ristillä, niinkuin ehtoollisen asetussanat meille kertovat: “Ottakaa ja syökää. Tämä on Minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.” Leipä kertoo tarpeesta, nälästä, ja on vastaus siihen. Leipä mahdollistaa elämän jatkumisen. Se ravitsee syöjäänsä aineksilla, joita elämän ylläpitämiseksi tarvitaan.
Mutta ei Jeesus ole kuin tavallinen leipä, joka voi ravita vain ajallisessa mielessä. Ei Jeesus toki ole välinpitämätön suhteessa ajallisiin tarpeisiimme, mutta Hän nuhteli kansanjoukkoja siitä, että nämä tulivat Hänen luoksensa saadakseen vain jotain katoavaista. Aivan kuin eteesi avattaisiin aarrearkku täynnä mittamaattomia aarteita, mutta ottaisit vain arvottomia kivenmurikoita. Nuo ihmiset katselivat Jeesusta, mutta kaikki mitä he näkivät, oli mahdollisuus saada vatsansa täyteen.
Jeesuksen ruokkimista ihmisistä suurin osa oli siis niin kiinni ajallisessa elämässä ja sen asioissa, etteivät he lainkaan tunteneet sielunsa todellista tarvetta ja nälkää, saatikka vastausta tuolle tarpeelle, sille se seisoi heidän edessään ruumiillisessa muodossa.
Nämä ihmiset olivat ehkä kuin v. 1996 Mount Everestillä menehtynyt vuorikiipeilijä. Varoituksista huolimatta hän viipyi huipulla liian pitkään, ja lähti laskeutumaan kärsien vakavasta hapenpuutteesta. Kipeästi lisähappea tarvitsevana hän saapui muiden jättämille varapulloille, mutta puutteensa sokeisemana luuli niitä tyhjiksi. Vaikka puhelimitse häntä vaadittiin niitä käyttämään, hän vain intti niiden olevan tyhjiä. Ongelmana oli se, että hänen haoenpuutteensa sai hänen mielensä niin sekavaksi, että hän yhä vain valitti puutettaan,vaikka oli keskellä elvyttävää varastoa.
Kaikki Jeesuksen tekemät ihmeet osoittivat Häneen itseensä; ne kertoivat jotakin Hänestä itsestään niille, jotka vain halusivat nähdä. Kun Jeesus viidellä leipäsellä ja kahdella kalalla ruokki väkijoukon, ei se ollut merkki siitä, että Jeesusta seuraamalla saattoi saada vatsansa täyteen. Oli kyse jostain paljon suuremmasta, aivan kuten ihmisellä on suurempiakin tarpeita kuin nälkä.
Moni kulkee halki elämän vailla päämäärää ja tarkoitusta. He ovat vain olemassa, ajallisia tarpeitaan tyydyttäen. Mutta Jumala ei luonut meitä vain siihen, ja siksi se ei voi sisintämme ikinä tyydyttää. Jumala loi meidät, että todella eläisimme. Mutta todellinen elämä on vain Hänen yhteydessään. Erossa Hänestä on vain merkityksetöntä olemassaoloa, ajallisten tarpeitten tyydyttämistä ajallisen elämämme hiljaa kadotessa. Tästä syystä ajallinen elämäkin, jos se kestäisi ikuisesti, muuttuisi helvetiksi.
Olisi helvettiä olla ikuisesti olemassa ilman merkitystä ja tarkoitusta. Me langenneena olentoina ole ma irti todellisesta elämästä. Olemme erossa Jumalasta, ja sitä langennut tahtomme haluaakin. Kuitenkin toisaalta haluaisimme myös elää sanan täydessä merkityksessä. Siksi uskonnollisella kiihkolla takerru me kaikkeen muuhun ja koetamme täyttää itsemme sillä. Kuka tekee jumalakseen urheilun, kuka työn, kuka maineensa, ja kuka nautinnot, niin mikään näistä ei voi sisimpämme todellista nälkää tyydyttää. Siihen kykenee ainoastaan Jeesus, joka itse on elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta, jotta maailma Hänestä löytäisi elämän.