Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Evankeliumin totuuden mukaan vaeltamisesta

Galatalaiskirje · Pietari, Tekopyhyys, Ulkokultaisuus

”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista” (Gal 2:11). Tässä tapauksessa Paavali toimi ensimmäisessä luvussa esitetyn periaatteen mukaan, että ei tule katsoa henkilöön, vaan sanomaan jota tämä pitää esillä. Vaikka enkeli taivaasta julistaisi ”evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu” (Gal 1:8). Pietari oli yksi kahdestatoista apostolista ja vieläpä hän oli kuulunut Jeesuksen lähipiiriin yhdessä Johanneksen ja Jaakobin kanssa. Pietari oli ”arvossa pidetty” ja häntä pidettiin, yhdessä Jaakobin ja Johanneksen kanssa ”pylväänä” Jerusalemin seurakunnassa. Mutta kuitenkin sattui niin, että Paavalin oli nuhdeltava häntä vasten kasvoja. Pitkäänkin uskossa ollut voi hairahtua.

”Sillä ennen kuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja” (Gal 2:12). Pietari syyllistyi syntiin asettuessaan niiden kannalle, joiden hän kyllä tiesi olevan väärässä ja aiheuttaessaan vetäytymisellään vahinkoa ja hämmennystä pakanakristityille. ”Jaakobin luota” viittaa, että nuo, joita Paavali samassa yhteydessä kutsuu ”valheveljiksi” olivat tulleet Jerusalemista. He saattoivat jopa väittää olevansa Jerusalemin seurakunnan lähettämät, mutta siitä teksti ei tarkemmin kerro. Näistä kerrotaan Apostolien tekojen viidennessätoista luvussa: ”Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: ’Ellette ympärileikkauta itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua” (Apt 15:1).

Helluntain jälkeen, ennen kuin Pietari vieraili Korneliuksen luona, oli hän viipynyt Joppen kaupungissa. Siellä Jumala näytti hänelle näyn: ”Ja hän näki taivaan avoinna ja tulevan alas astian, ikään kuin suuren liinavaatteen, joka neljästä kulmastaan laskettiin maahan. Ja siinä oli kaikkinaisia maan nelijalkaisia ja matelijoita ja taivaan lintuja. Ja tuli ääni, joka sanoi hänelle: ’Nouse, Pietari, teurasta ja syö.’ Mutta Pietari sanoi: ’En suinkaan, Herra; sillä en minä ole ikinä syönyt mitään epäpyhää enkä saastaista.’ Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: ’Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi” (Apt 10:11-15). Näky valmisteli Pietarin tulevalle matkalle, sillä Korneliuksen palvelijat olivat aivan pian asunnon ovella pyytämässä häntä mukaansa. Saavuttuaan Korneliuksen taloon Pietari puhui seuraavaa: ”Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi” (Apt 10:28).

Jumalan pelastussuunnitelma ei koskettanut vain juutalaisia, eikä ole ikinä koskenut vain heitä. Vanhan Liiton säädös juutalaisten seurustelusta vierasheimoisten kanssa ei ollut tämän kanssa ristiriidassa, vaan se pikemminkin esikuvallisesti todisti siitä, kuinka Jumalan lapsi on kutsuttu erottumaan maailmasta pyhään elämään. Apostolien tekojen alusta luemme, kuinka Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Pyhä Henki vuodatettiin ensin juutalaisten-, sitten jumalaapelkääväisten-, samarialaisten-, ja vielä pakanauskovien päälle, eli kaikkiin tunnettuihin ihmisryhmiin juutalaisen perspektiivistä katsoen. Ja niin kaikki uskovat ovat ”yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä” (1Kor 12:13). Tässä jakeessa kaste Hengessä yhdeksi ruumiiksi viittaa uudestisyntymiseen, jossa uskoontullut on automaattisesti tullut osaksi Kristuksen ruumista. Eri asia sitten on juoda Henkeä eli toisin sanoen täyttyä Hengellä. Mutta uuden liiton seurakunnan tuli siis koostua kaikista kielistä ja kansanheimoista. Tätä tosiasiaahan julisti myös profeetta Joelin sanan täyttyminen helluntaipäivänä, ja sen seurauksena tapahtunut kielilläpuhuminen. Yksinkertaiset kalastajat julistivat Jumalan suuria tekoja parttilaisten, meedialaisten, eelamilaisten, mesopotamialaisten, juudealaisten, kappadokialaisten, pontolaisten, aasialaisten, frygialaisten, pamfylialaisten, egyptiläisten, Kyrenen puoleisen Liibyan asukkaiden, roomalaisten, kreetalaisten ja arabialaisten kielellä. Hyvä sanoma ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille, niin kuin jotkut heistä olivat ehkä virheellisesti olettaneet. Kaiken  kokemansa perusteella Pietarin olisi siis tullut olla selvillä vesillä tässä asiassa.

Kuitenkin luemme, että Pietari vetäytyi pois ateriayhteydestä, jota hän oli viettänyt pakanuudesta kristityiksi kääntyneiden kanssa. Tuo ateriayhteys Antiokian kristittyjen kanssa, ja oletettavasti siihen liittynyt ehtoollisen vietto, merkitsi ja julisti uskovien tasavertaisuutta; sitä, ettei ole olemassa ensimmäisen luokan, ja toisen luokan kristittyjä, vaan kaikki me olemme ”yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” Pelastus on yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ristintyön ja ylösnousemuksen tähden. Evankeliumista ei saa ottaa mitään pois, eikä siihen saa myöskään mitään lisätä.

Tässä käytetty Kreikan sana vetäytymiselle on armeija sana, joka tarkoittaa strategista vetäytymistä. Se on siis tietoista ja johonkin tiettyyn päämäärään pyrkivää. Surullista oli se, että Pietari ei vetäytynyt voittaakseen taistelun evankeliumin vääristäjiä vastaan, vaan Pietari vetäytyi pois taistelemasta evankeliumin totuuden puolesta. Tekstin mukaan Pietari nimenomaan lankesi ulkokultaisuuteen. Kreikan sana ulkokultaisuudelle tarkoitti näyttelijää, joka laittaa tietyn tunteen tai ilmeen muotoisen naamarin kasvoilleen ja siten peittää oikeat kasvonsa, jotain tarkoitusta varten. Teatterissa tuo tarkoitus tietenkin oli näytteleminen, mutta Pietarin lankeemuksessa ihmisten suosion etsiminen, niin, etteivät Pietari ja muut hänen kanssaan langenneet “vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan” (Gal 2:14). Asia ei ollut vähäpätöinen, ja meitä saattaa yllättää, miten suuresti meidän käytännön teoilla on merkitystä.

Galatalaiskirjeen kirjoittaja siis oli Paavali, ja tämän Antiokiassa sattuneen tapauksen esille nostaminen on ikään kuin jatkumoa sille, mitä Paavali ensimmäisessä luvussa kirjotti: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte Hänestä..” (Gal 1:6). Teollaan Pietari ei ainoastaan kieltänyt Jumalan lakkauttaneen Vanhan Testamentin ruokasäädöksiä, vaan ikään kuin kiisti myös sen, että Jeesus oli opettanut kaikkien Hänen omiensa olevan yhtä Hänen kanssaan ja siten myös yhtä toistensa kanssa (Joh 17:21-23).

Pietarin kompurointi tässä ei johtunut siitä, etteikö hän olisi tiennyt totuutta. Galatalaiset olivat eksyneet opissakin, mutta Pietari vetäytyi pois ateria yhteydestä ”peläten ympärileikattuja.” Syynä oli ihmispelko ja se sai hänet toimimaan vastoin sitä, minkä sydämessään tiesi oikeaksi. Olipa sitten kyse pelosta menettää oma suosio ympärileikkausta kannattavien parissa, vai pelko tulla tuomituksi harhaoppiseksi näiden toimesta, Pietari joka tapauksessa pelkäsi. Itse koen monesti kiusausta peittää oman sisimpäni heikkouden ja epävarmuuden, jotta toiset saisivat vakaamman ja ehkä kypsemmänkin kuvan minusta. Ei ole helppoa olla täydellisen rehellinen ja nöyrä, mutta sekin on naamarin vetämistä kasvoille. Viime syksyllä kokemani ahdistus ja sen esiin tuominen itkien ja parkuen erään ystäväni luona sai aikaan sen, että eräs ystävä tuli miun luokse saunomaan ja tunnusti syntinsä johon oli langennut. Miten paljon hyvää Jumala voikaan saada aikaan sen kautta, että ollaan avoimia ja vaelletaan valkeudessa keskenämme!

Kerrotaan Pietarin pelänneen ennenkin, silloin kun hän kolmesti kielsi Jeesuksen, ensin palvelijattaren, sitten toisen naisen, ja lopuksi kaikkien esipihassa olleiden, nuotion ääressä lämmitelleiden edessä ja heti lauloi kukko, kuten Jeesus oli ennalta ilmoittanut tapahtuvan. Kyseessä oli Pietarin heikko kohta ja meillä jokaisella on omamme. Kenellä ihmispelko, kenellä ahneus, kenellä taipumus valehdella, kenellä varastaa. Joku meinaa jatkuvasti hukkua maailman murheisiin ja toinen taas haikailee suuren omaisuuden perään. Joku kamppailee itsetunnon kanssa, toinen ylpeyden. Joku on altis seksuaalisille kiusauksille, joku taas alkoholille tai tupakalle. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin, mutta kaikki edellä mainittu on tietenkin vahingollista terveelle hengellisyydelle. Tarkastelemiemme jakeiden kontekstissa kyseessä olisi jokin sellainen ulkonainen tekijä, jokin hyöty ja ehkä jopa itsessään hyvä asia, jonka saavuttamiseksi hiljennämme totuuden äänen sisimmästämme ja kuten Pietari, laitamme naamarin kasvoillemme. Kaikki naamarit kuitenkin tuhoavat mahdollisuuden kokea todellista yhteyttä uskovien kesken.

Pietari oli kamppaillut heikkoutensa kanssa pitkään. Jeesuksen kieltämisestä oli jo kulunut aikaa, ja Jumalan ihmeellisen armon vaikutuksesta hän oli saanut palata takaisin. Hän oli itkenyt katkerasti tekoaan. Sitten oli helluntaipäivä koittanut ja hän oli täyttynyt Pyhällä Hengellä, jonka jälkeen Jumala oli käyttänyt häntä valtavasti. Olisihan saattanut luulla, että ihmispelkokin olisi siinä kadonnut sen sileän tien. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Pietari lankesi pelkonsa tähden ulkokultaisuuteen.

”Ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ’Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja’” (Gal 2:14)? Meille ei kerrota, kuinka Pietari suhtautui tähän nuhteeseen. Riitoja tapaus aiheutti: ”ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä (ympärileikkaus puolueen edustajia) vastaan, niin päätettiin, että Paavalin ja Barnabaan ja muutamien muiden heistä tuli mennä tämän riitakysymyksen tähden apostolien ja vanhinten tykö Jerusalemiin”, jossa järjestettiin kokous aiheen tiimoilta, ja siellä todettiin perättömäksi opetus siitä, että pakanuudesta kristinuskoon kääntyneiden tulisi myös ympärileikkauttaa itsensä ja pitää Mooseksen laki pelastuakseen.

Ei ole syytä olettaa, etteikö Pietari olisi nähnyt virhettään ja sitä katunut. Ei meille ainankaan kerrota, että hän olisi käynyt syyttämään Jumalaa omista heikkouksistaan. Ei sanota, että hän olisi valittanut, että Jumalan olisi pitänyt varjella hänet tuolta kompastumiselta. Voitaisiinhan näet ajatella, että Pietari, omine heikkouksineen ja vajavaisuuksineen, siinä pyhityksen vaiheessa, johon asti Herra oli hänet vienyt, ei saattanut muuta kuin langeta, kun tapaus Antiokia kohtasi häntä. Tai miksi Pietari lankesi aiemmin, silloin kun hän kielsi Jeesuksen kolmesti? Ennen tapahtunutta Jeesus oli sanonut hänelle: ”Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niin kuin nisuja; mutta Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei Sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi” (Luuk 22:31,32). Eikai Pietari olisi langennut, ellei Jeesus olisi sallinut hänen langeta. Ei Pietari myöskään olisi voinut ”palata”, ellei Jeesus olisi rukoillut hänen edestään. Jos Jeesus ei olisi pitänyt hänestä kiinni, hänen uskonsa todella olisi rauennut tyhjiin.

Pietarin lankeamuksessa Jumala ikään kuin paljasti hänelle sen, mitä hän itsessään on; mikä on hänen oma voimansa ja uskonsa ja tämän ilmitulo oli Pietarin hengelliseksi rakennukseksi. Hengellisesti köyhät ovat autuaita ja heidän on taivasten valtakunta. Ei Pietari käynyt syyttämään Jumalaa, ei saatanaa, eikä olosuhteita, vaan hän suostui Jumalan väkevän käden alle ja niin meidänkin tulisi toimia, mikä sitten onkaan heikkoutemme ja mitä kompurointimme. Ei mikään tapahdu Jumalan sitä sallimatta, ja meille Hänen omilleen, on kaikella hyvä tarkoitus. Kaikki palvelee Jumalan päämääriä ja kun olemme Kristuksessa, on Jumalan päämäärä saattaa työnsä meissä päätökseen.

Kukko oli laulanut, Pietari itkenyt katkerasti, Jeesus oli kuollut ja ylösnoussut. Sitten tapahtunut Pietarin ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen järven rannalla on ihmeellinen. Pietari kohtasi kolmesti Jeesuksen läpitunkevan kysymyksen siitä, rakastaako hän tätä todella. ”Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ’Simon, Johanneksen poika, olenko Minä sinulle rakas?’ Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ’Olenko Minä sinulle rakas?’ ja vastasi hänelle: ’Herra, Sinä tiedät kaikki; Sinä tiedät, että olet minulle rakas’” (Joh 21:17). Miten katkeraa onkaan kohdata synnin todellisuus itsessä ja huomata, että taas vanha naamari meinasi lipsahtaa päälle. Mutta mitä muuta voimme kuin nöyrinä tunnustaa, että ”Sinä tiedät kaikki”, tiedät millaista tekoa olen, ja sitten kohdata Jeesuksen armahtava ja rakastava katse. Miten ihmeellistä onkaan olla armahdettu ja sanoa yhdessä Paavalin kanssa: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia” (Room 7:25). “Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Hän tietää kuka olen minä, ja mitä on rakkauteni, ja Hän katsoo minuun rakastaen ja armahtaen. Miten ihmeellistä onkaan se, että saan tulla Hänen kasvojensa eteen; en itseni tai suoritukseni perusteella, vaan yksin Hänen suuren armonsa tähden. Oman vanhurskauteni saastaiseen vaatteeseen verhottuna en voisi tulla, mutta saan tulla Kristuksen vanhurskauden valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja mikä onkaan kamppailuni, niin tiedän sen, että Kristus on Isän oikealla puolella, ja rukoilee minun edestäni aivan kuten Hän rukoili Pietarinkin edestä, ettei uskoni raukeaisi tyhjiin. Hän rukoilee ja Hän tekee minussa työtä ja Hänen rakastava katseensa auttaa minua jättämään kaikki naamarit ja olemaan rehellisesti sitä, mitä olen. Kun Hän on minuun tarttunut, ei Hän laske minusta irti. Jos Hänen lampaansa eksyy, hakee Hän sen takaisin. Kun Hän on työnsä aloittanut, ei minun myöskään tarvitse masentua siitä, millainen nyt olen, sillä Hän kasvattaa minua Poikansa Kristuksen kaltaisuuteen.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).