Tärkeintä on se, mitä sydämessä on
Viime viikkojen aikana olen yhä uudelleen palannut Johanneksen ensimmäisen kirjeen pariin, lukien siitä lähinnä ensimmäisiä kolmea lukua uudelleen ja uudelleen. Luvut sisältävät hyvin selkeitä ja yksinkertaisia, mutta toisaalta taas vaikeita ja haastavia ajatuksia, jotka on mahdollista käsittää myös väärin. Erityisesti se, kuinka Johannes käyttää ’tehdä’ verbiä, saattaa kummaksuttaa joitakuita. Sanoma kuitenkin avautuu, kun sitä lähestyy Raamatun kokonaisilmoituksen kautta. Kolmas luku, josta tässä kirjoitan, aukeni minulle tällä kertaa sen seitsemännen jakeen kautta, joka minua puhutteli keskusteltuani uskosta erään tuttuni kanssa.
Johannes kirjoittaa: ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niin kuin Hän on vanhurskas” (1Joh 3:7). Joku ehkä sanoo uskovansa sydämessään, vaikka elääkin jatkuvassa synnissä. Juuri tällaista ”kuollutta uskoa” vastaan Johannes nyt kirjoittaa. Vastaavassa keskustelussa toki olisi mukava kuunnella sydäntään ja seurata tunteitaan, eli myötäilevästi todeta että tärkeintä onkin vain se, mitä sydämessä on. Toteamus on kaiken lisäksi tottakin, mutta viitekehyksestään irrotettuna se johtaa harhaan. Siksi Johannes varoittaa: ”älköön kukaan saako teitä eksyttää.”
Jo kolmannen luvun ensimmäinen jae sisältää viitteen siihen, että uskoon tuleminen, eli Jumalan lapseksi syntyminen on eroa tästä pahan vallassa olevasta maailmasta. Toinen jae esittää tästä maailmasta uloskutsumisen päämääräksi, eli Jumalan pyhittävän työn täyttymykseksi Kristuksen kaltaisuuden. Tätä hyvää työtä, jonka Jumala jokaisessa omassaan on aloittanut, tekee Hän myös uskollisesti lakkaamatta. Sen seurauksena uskovan elämässä hedelmänä näkyy halu ”puhdistaa itsensä, niin kuin Hän on puhdas.”
Ajatus siitä, että uskova voisi elää tietoisessa synninteossa sitä katumatta, jättää kokonaan huomiotta Kristuksen työn tarkoituksen. Se jopa ylenkatsoo, halveksuu ja häpäisee Golgatalla täytettyä työtä. Johannes muistuttaa, että ”joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus. Ja te tiedätte Hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja Hänessä ei ole syntiä.” Jeesus kuoli ristillä kärsiäkseen edestämme syntiemme rangaistuksen, eli seurauksen, mutta myös kukistaakseen meissä olevan synnin tekemisen syyn, näin tullakseen itse Herraksemme synnin sijaan. Roomalaiskirjeen kuudennella luvulla on tästä paljon sanottavaa. Hän siis ilmestyi ottaakseen pois synnit, eli tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Ne, jotka eivät ole pelastuneita, ovat perkeleen lapsia Jeesuksenkin mukaan, ja isänsä tekoja lapset tekevät (Joh 8:44). Ratkaisevaa on siis nimenomaan se, mitä sydämessä on. Se, joka Jeesuksen toisen vertauksen mukaan on uudestisyntymässä tehty Hänen ruumiinsa jäseneksi, eli oksastettu Totiseen Viinipuuhun, ja joka Jumalan vaikutuksesta Hänessä pysyy, ”hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole Häntä nähnyt, eikä Häntä tuntenut.”
Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Joku ehkä toistaa korinttolaisten hokeman ”kaikki on minulle luvallista” ollenkaan ymmärtämättä Paavalin kritiikkiä tuota lausahdusta kohtaan. Kysymys kuuluukin: kun Jumala on vapauttanut sinut synnin orjuudesta ja perkeleen vallasta, niin mitä tahtoisit tehdä? Unohtiko Jumala kenties uudistaa sydämesi ja antaa Henkensä sinulle voimaksi? ”Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt” (1Joh 3:8). Novum selittää yhdeksättä jaetta hyvin: ”Jumalasta syntyneen on mahdotonta elää synnissä. Tässä tarkoitetaan synnin tekemistä jatkuvana tapana. Synnissä elävä osoittaa, ettei hänessä ole Kristuksen elämää. Sanonta ’eikä hän saata syntiä tehdä’ ei tarkoita yksittäisiä tekoja, vaan synnissä elämistä. Sellainen ei ainoastaan ole moraalista järjettömyyttä, vaan sula mahdottomuus sen elämän vuoksi, joka on tullut uskovan osaksi. Jumalan siemen on Jumalan Henki, joka tekee Jumalan sanan kautta työtä ihmisessä.” –Novum 4, s.645.
Kyseinen aihe alkoi kehotuksella ”katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.” Jokaiselle Jumalan omalle, joka tätä aihetta tutkii, siis kuuluu kehotus ennen muuta katsoa, nähdä ja muistaa Jumalan suuria armotekoja omassa elämässä, ja ennen kaikkea sitä, miten Hän on meidät pimeydestä pelastanut ihmeelliseen valtakuntaansa. Jokaiselle, joka taas koki piston omassatunnossaan, on kehotus palata samaisen Johanneksen kirjeen ensimmäiseen lukuun, jakeeseen yhdeksän, joka kuuluu: ”Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas, niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” Sille taas, joka ei ikinä olekaan vielä Hänen omansa ollut, kuuluu kehotus: Käänny Hänen puoleensa syntejäsi katuen ja uskon lahjaa pyytäen, ”sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room 10:9).