Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Kristuksen voittosaatossa

2. Korinttilaiskirje · Kristuksen tuoksu, Kristuksen voittosaatto

Katseeni ei ollut itsessäni, en ajatellut itseäni.

Istuin ja luin Raamattua, kun jotakin tapahtui. Jae, jota juuri pähkäilin, kosketti jotakin syvällä hengessäni—ei järjessä, sillä yritin kyllä asiaa käsittää, mutta tuloksetta. Kuitenkin valtava ihanuus ja autuas olo valtasi minut. Tunsin oloni kevyeksi ja koin sisimmässäni riemullista vapautta ja onnea. Mieleni teki vain olla ja hengittää Jumalan kunniaksi.

Tutkimastani jakeesta ymmärsin, että minusta nousee jatkuvasti Kristuksen tuoksu Jumalalle. Jokainen henkäykseni—ne eivät Jumalan edessä tuoksu vanhalle Aatamille, ”sillä me olemme Kristuksen tuoksu (sweet fragrance of Christ) Jumalalle” (2Kor 2:15). Vain Kristuksen tähden minulla on lupa hengittää ja olla Jumalan luomassa maailmassa. Henkäyksenikin on Kristuksen vanhurskauden peittämä. Saan elää Jumalan täydellisessä hyväksynnässä ja mielisuosiossa. Tuoksun Hänen edessään Kristuksen sovitustyöltä! Mikä valtava vapaus ja avara tila sisimmälle!

”Heräjä, pohjatuuli, tule, etelätuuli; puhalla yrttitarhaani, että sen balsamituoksut tulvahtaisivat. Tulkoon puutarhaansa rakkaani ja syököön sen kalliita hedelmiä” (Laul. l 4:16). Kuinka ihanasti tämä puhuukaan Kristuksesta ja Hänen morsiamestaan, seurakunnasta!

Juuri tätä on elämä Kristuksen voittosaatossa, jonka Paavali ottaa esille seuraavassa jakeessa. Se on elämää merkkinä Jeesuksen voitosta ristillä. Jumala on se, joka omiansa näin kuljettaa. Hän, jokapaikassa—ahtaassa tai avarassa tilassa—tuo meidän kauttamme ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun. Se on Hänen meissä synnyttämän uuden elämän tuoksua, jota olosuhteet eivät saa sammuttaa. Onhan Hän luvannut, ”että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta” (2Kor 1:7). Hän joka tilanteessa kutsuu meitä kulkemaan kanssaan, sillä juuri siinä, Hänen yhteydessään on suurin lohdutuksemme.

Maailma rakastaa ja kuuntelee omiaan. Mutta jos joku tuoksuu Kristukselta, on hän uskosta osattomille ”kuoleman haju kuolemaksi” (2Kor 2:16), kuolettava haju ja tuomion löyhkä. Jeesuksen omille se taas on ”elämän tuoksu elämäksi” (2Kor 2:16), elämälle ominainen, elävä ja raikas, virvoittava tuulahdus ja tuoksu! Sille, joka pitää yötä päivänä, syntiä hyvänä, pimeyttä valona; sille päivä näyttäytyy yönä, hyvä orjuutena ja valo pimeytenä. Sille taas, joka elää Kristuksen valkeudessa, näyttäytyy kaikki oikeassa valossa; synti ei enää sokaise hänen silmiään.

Ja kuka on tällaiseen kelvollinen (Who is able for such a ministry? We?), kysyy Paavali seuraavaksi, ja vastaa: ”Sillä me emme ole niin kuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa” (2Kor 2:17). ”Nuo monet” Jumalan sanan kulkukauppiaat, jotka tekevät sillä kauppaa. He ovat kuitenkin petollisia, sillä he eivät anna, mitä lupaavat ja turmelevat sanaa lisäämällä siihen sopimattomia (adulterating the divine message=eivät ole uskollisia sanan terveille opeille). Nuo siis lupaavat jotakin, mitä Raamattu ei lupaa ja näin vääristelevät totuutta ja valheellisesti ovat edustavinaan Jumalan sanaa.

Sanaa ei kuitenkaan käy vääristeleminen niin, että sen tuoksu ei enää olisikaan kuoleman löyhkä kadotukseen joutuville, kuoleman löyhkä luonnolliselle ihmiselle. Jumalan sanan miekka aina pistää ihmistä omaantuntoon ja pyrkii kuolettamaan synnin, missä sitä esiintyykään. Jeesuksen oma sanoo: ”En enää elä minä, vaan Kristus minussa.”

Kristuksen tuoksu ei siis ole meidän omaa tuoksuamme; se on jotakin, mitä Jumala meidän kauttamme tuo ilmi joka paikassa. Emme siis ala suositella itseämme (2Kor 3:1). Kristuksen tuoksu ei ole persoonamme, luonnollisen ihmisemme tai esiintymisemme tuoksua, vaikka se tämän saviastian välityksellä ilmeneekin. ”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että Hän on Herra” (2Kor 4:5), vaikka saammekin iloita Hengen hedelmän kypsymisestä meissä, kun Jumalan työ etenee. Kristuksen tuntemisen tuoksu on meidän suosituskirjeemme, niin maailmalle, kuin uskovillekin! Annamme siis tunnustuksen ja kiitoksen ja kunnian kaikesta Kristukselle, itse suostuen ristin varjoon.

Meidät uskovat on kutsuttu ensin katselemaan Jeesuksen kirkkautta kuin kuvastimesta (Jumalan sana), siten muuttumaan Hänen kaltaisekseen ja sitten heijastamaan Hänen kirkkauttaan, evankeliumin valoa maailmaan (2Kor 3:18).

Meidät on siis kutsuttu olemaan Kristuksen tuoksu Jumalalle, ja tätä olemme vanhurskautettuina automaattisesti; se on meidän asemamme Kristuksessa Jumalan edessä. Lisäksi meidät on kutsuttu olemaan Kristuksen tuoksu kaikille ihmisille, ja tässä me voimme kasvaa.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).