Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Laista ja armosta

Armo, Vanhan Testamentin esikuvat, Aabraham, Erämaa, Israel, Laki, Lakihenkisyys, Orjuudesta vapautuminen

”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte (Gal 3:1-3)?

Galatalaiskirjeen kohta on suoraan verrannollinen Israelin kansan vaiheisiin. Varsinkin Egyptin orjuudesta vapautuminen, ja sen jälkeinen erämaavaellus puhuu meille paljon aiheesta. Kolme kuukautta Egyptistä lähdön jälkeen Jumala puhui kansalleen seuraavasti: ”Te olette nähneet, mitä MINÄ OLEN TEHNYT egyptiläisille ja kuinka MINÄ OLEN KANTANUT teitä kotkan siivillä ja TUONUT teidät luokseni” (2Moos 19:4). Perustuiko siis Israelin vapautuminen Egyptistä heidän omiin tekoihinsa; taistelivatko he tiensä vapauteen? Eivät, sillä kaikki perustui siihen, mitä Jumala teki oman lupauksensa tähden. Kyse oli liitosta, jonka Jumala oli 430-vuotta sitten tehnyt Israelin kantaisän, Aabrahamin kanssa. Tätä miestä ei syyttä kutsuta uskon isäksi, sillä hän ”uskoi Jumalaan ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Gal 3:6). Tehdessään liittoa Aabrahamin kanssa, oli Jumala sanonut hänelle: ”Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, Minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. Neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi” (1Moos 15:13,14,16). Tässä näemme, kuinka kaikki perustuu Jumalaan ja Hänen armoonsa.

Jumala oli näet valinnut Aabrahamin, jonka Hän käski lähteä omasta maastaan kohti sitä, mitä hän ei tosin vielä nähnyt, mutta minkä Jumala oli hänelle luvannut. Uskossa Jumalaan Aabraham jätti synnyinmaansa ja isänsä kodin. Myöhemmin hänelle syntyi poika, vaikka hänen vaimonsa Saara oli jo käynyt hedelmättömäksi; poika syntyi lupauksen voimasta, ja taas Aabrahamista todetaan, että Hän uskoi Jumalaan. Iisakille syntyi Rebekasta Eesau ja Jaakob, joista Jumala valitsi vähäisemmän, Jaakobin. Rebekalle Jumala sanoi: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa” (Room 9:12). Jumala siis valitsi miehen, jonka nimi merkitsee pettäjää; mammanpojan, eikä ylvästä metsämiestä. Jumala siis valitsi sen, jolla ei ollut mitään omia ansioita. Kovan koulun jälkeen Jaakob sai nimen Israel Jumalalta. Jumala pelasti koko Jaakobin suvun tämän pojan Joosefin kautta, joka myytiin orjaksi Egyptiin. Egyptiin myös päätyi Jaakob perheineen, ja siellä he myöhemmin joutuivat Faaraon orjiksi rakentamaan hänen valtakuntaansa. Kaikki tämä oli osa Jumalan suurta suunnitelmaa.

Kertomuksella on toki myös varjopuolensa. Aabraham koetti päästä Jumalan lupaukseen sisälle turvaamalla siihen, mitä hän itse voi tehdä, eli lihaansa. Apostoli Paavali kysyy: ”Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan (Room 4:1)? Israel kulki esi-isänsä jälkiä, sillä kun he olivat Egyptistä päässeet Siinain vuoren juurelle, sanoivat he Jumalalle: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme” (2Moos 19:8). Heidän vastauksensa ei perustunut uskoon, vaan siihen, mitä he itse voivat tehdä. Hetkeä ennen tätä, oli Jumala puhunut kansalleen Mooseksen kautta, sanoen: ”Jos te nyt kuulette Minun ääntäni ja pidätte Minun liittoni, niin te olette Minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on Minun. Ja te olette Minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa” (2Moos 19:5-6). Ihmisillä on monesti se väärinkäsitys, että Vanhan Testamentin aikana Jumala olisi halunnut pelastaa ihmisiä lain kautta, ja vasta Uuden Testamentin aikana armon kautta. Liitto jonka pitämisen Jumala kansalleen asetti ehdoksi, oli Lupausten liitto; liitto, jonka Jumala oli solminut Aabrahamin kanssa, sanoen: ”Sinun jälkeläisillesi MINÄ ANNAN tämän maan..” (1Moos 15:18), ja ”Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä..” (1Moos 22:18). Se liitto, johon Jumala on kautta aikain halunnut ihmisten kanssa käydä, ei ole ikinä perustunut ihmisen omiin tekoihin tai ansioihin; siihen, mitä ihminen itse voi tehdä, vaan Jumalan armoon. Tätä israel ei valitettavasti käsittänyt. C.H. Mac Intosh on kirjoittanut osuvasti: ”Jos Israel olisi edelleen vaeltanut Jumalan yhteydessä sen armon perusteella, jonka voimalla Hän oli vienyt heidät ulos Egyptistä, olisivat he olleet Hänelle ”pappisvaltakunta ja pyhä kansa” (2Moos 19:6). Mutta sitä he eivät tehneet. He peräytyivät, vetäytyivät etemmäksi Hänestä. He menivät lain alle, eivätkä sitä kuitenkaan pitäneet. Sentähden täytyi Herran valita heistä erikoinen sukukunta, ja tästä sukukunnasta erityinen mies, ja hänelle sekä hänen perhelleen uskottiin tuo korkea etuoikeus: saada pappeina lähestyä Jumalaa.”  Sentähden, että israel sanoi: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme” (2Moos 19:8):

1. Jumala ilmestyi kansalleen välittömästi heidän vastauksensa jälkeen osoittaen sitä, että Hän on pyhä, ja ettei kansa, itsessään saastaisena ja epäpyhänä voi Häntä lähestyä omaan lihaansa turvaten kuolematta. Tällöin ”koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta” (2Moos 19:16).

2. Jumala antoi kansalleen lain, loppupeleissä vain osoittaakseen heille, että he eivät kykene itseänsä pelastamaan. Sillä vaikka laista sanotaankin, että joka sen täyttää, on siitä elävä, sanotaan myös, että ”kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ’Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee’. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta..” (Gal 3:10-11).

3.Jumala sääti kansalleen uhritoimitukset; uhrit, joita heidän tuli uhrata aina, kun he olivat rikkoneet Jumalaa vastaan jollakin tavalla. Nämä eläinuhrit eivät kuitenkaan voineet ”tehdä niiden tuojia täydelliseksi” (Hebr 10:1), ja ne olivatkin vain esikuvia siitä, mitä Jumala aikoi myöhemmin tehdä Pojassaan Jeesuksessa.

4.Lisäksi Jumala antoi kansalleen profeettojen välityksellä lupauksia tulevasta pelastuksesta ja armosta, esimerkiksi Jeremian kautta: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin Minä herätän Daavidille vanhurskaan vesen; Hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja Hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on Hänen nimensä, jolla Häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’” (Jer 23:5-6). Kaiken tämän Jumala teki, jotta Hänen kansansa voisi oppia turvaamaan yksin Häneen, eikä lainkaan itseensä.

”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan” (Gal 4:4-5). Jeesus on kaiken lain täyttäjä ja kaikkien uhritoimituksien täyttymys. Niinpä Paavali siis nuhtelee galatalaisia kirjeessään siitä, että nämä olivat luisuneet pois Jumalan armosta lain alle: ”Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta? Niinkö älyttömiä olette? Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte? Niin paljonko olette turhaan kärsineet?—jos se on turhaa ollut. Joka siis antaa teille Hengen ja tekee voimallisia tekoja teidän keskuudessanne, saako Hän sen aikaan lain tekojen, vai uskossa kuulemisen kautta, samalla tavalla kuin ’Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman:  ’Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi’. Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia; sillä kirjoitettu on: ’Kirottu olkoon jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen tekee’. Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska ’vanhurskas on elävä uskosta’. Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan ’Joka ne täyttää, on niistä elävä’. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme—sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’—että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen..” (Gal 3:1-14). Teet hyvin, jos luet koko luvun rauhassa mietiskellen loppuun saakka
.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).