Evankeliumista
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden Hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska Hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen” (Room 3:23-26).
”Me vaelsimme kaikki eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme” (Jes 53:6).
”Ja Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla Hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa—armosta te olette pelastetut” (Ef 2:1-5).
”Sen, joka ei synnistä tiennyt, Hän meidän tähtemme teki synniksi, että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2Kor 5:21).
”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän edestämme—sillä kirjoitettu on: ’Kirottu olkoon jokainen, joka on puuhun ripustettu’”(Gal 3:13).
”Mutta Herra näki hyväksi runnella Häntä, lyödä Hänet sairaudella, jos sinä panet Hänen sielunsa vikauhriksi..” (Jes 53:10).
”Jos joku rikkoo jotakuta Herran käskyä vastaan ja tekee tietämättään sellaista, mitä ei saa tehdä, ja tulee vikapääksi ja joutuu syynalaiseksi, niin tuokoon papille vikauhriksi pikkukarjasta sinun arviosi mukaisen, virheettömän oinaan..” (3Moos 5:17-18).
”Kristus rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ’suloiseksi tuoksuksi’” (Ef 5:2).
”Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin Hän.. meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen.. Hän, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana (mikään muu kuin virheetön ei kelpaa Pyhälle Jumalalle) Jumalalle.. Eikä Hän mennyt uhrataksensa itseänsä monta kertaa, niin kuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin Hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt Hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä” (Hebr 9:11,12,14,25,26).
Mikä siis toi syntien sovituksen? Ei ruoskaniskut, ei pilkka, ei lyönnit, ei edes se, että Jeesus ristiinnaulittiin—vaikka kaiken tämän täytyikin tapahtua, ei se ollut asian ydin. Jeesus, Jumalan viaton uhrikaritsa uhrasi itsensä Jumalalle ja teki sen vapaasta tahdostaan; Hän itse antoi henkensä ja niin ”sai aikaan iankaikkisen lunastuksen”. Jeesus ei hikoillut Getsemanessa verta sen takia, mitä ihmiset tulisivat tekemään Hänelle.
Miksi me ihmiset tarvitsimme tätä? Me olimme kuolleet Aadamissa—nuoruudestamme asti meidän sydämemme ajatukset olivat vain pahat (1Moos 8:21), eikä ollut ketään, joka meistä olisi tehnyt sitä, mikä hyvää on—ei yhden yhtäkään (Room 3:12). Tässä puhutaan Jumalan standardeista, ei humanistin mittaustuloksista. Jumalan perspektiivistä me ”olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin—olimme kuolleet rikoksiimme” (Ef 2:3,4).
Miksei rakastava Jumala sitten vain pyyhkinyt pois kaikkia syntejämme? Onhan Hän myös kaikkivaltias! Kun tarkastelemme aihetta Jumalan koko luonteen näkökulmasta, huomaamme, että kysymys on järjetön. Mikäli Jumala olisi vain pyyhkinyt pois syntimme ja jättänyt rankaisematta niistä, olisi Hän silloin kieltänyt itsensä sekä luonteensa, ”itseään Hän ei kieltää saata” (2Tim 2:13). Jumala on kyllä rakkaus, mutta Hänen rakkautensa on pyhää ja puhdasta. Hän on myös vanhurskas ja oikeudenmukainen tuomari. Mikään, missä on vähääkään synnin saastaa, ei voi tulla Hänen valtakuntaansa; mikään epäpyhä tai saastainen ei voi periä Jumalan valtakuntaa. Tästä syystä uudestisyntymätöntä ihmistä kutsutaan Raamatussa ’vihan lapseksi.’ Olimme siis ennen Jumalan vihan alla. Ellei Jumala suuren armonsa tähden olisi antanut Jeesusta kuolemaan ristillä, olisimme auttamattomasti matkalla helvettiin, vailla toivoa.
Ilman Jeesusta ihminen siis on täysin avuton auttamaan itseään pois vihan alta. Raamattu sanoo, että ihmisen parhaimmatkin teot ovat Jumalalle kuin likaisia kuukautisrättejä (Jes 64:6). Äärettömän Pyhän Jumalan rakkaus ei siis voisi ikinä tulla osaksemme sen perusteella, mitä me olemme tehneet, mitä meistä löytyy; itsessämme emme kelpaa vaan tarvitsemme jotakin. Tässä esitetty ajatus voi tuntua jopa loukkaavalta ensikuulemalta, mutta, jos syvennymme sitä miettimään, saatamme ymmärtää, kuinka ihanan rauhan se laskeekaan sydämeemme! Minun ei tarvitse nykyisyydessäkään kamppailla riittääkseni!
”Sillä meidän vielä ollessa heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut Hänen veressään, pelastumme Hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi Hänen kanssaan Hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme Hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut..” (Room 5:6-10).
Mistä, tai paremminkin, miltä Jeesus meidät oikeastaan pelastikaan? Jumalan vihalta. On harhaa ajatella, että helvetti olisi paikka jossa paholaiset kiduttavat ihmisiä, sillä nehän ovat itse kuilun syvimmän rotkon pohjalla! Haluan vielä korostaa sitä, ettei Jumalan viha kaikkea epäpyhää ja saastaista ja syntiä kohtaan tee tietenkään tyhjäksi sitä, että Hän on rakkaus! Emme saa ymmärtää rakkautta kuten tämä maailma, joka näkee sen pelkkänä sentimentaalisuutena! Jumala on rakkaus! Mutta me emme voineet tulla tuosta rakkaudesta osallisiksi ennen kuin meidät julistettiin syyttömiksi. Vain se ihminen, joka voi laillisesti puhtaaksi julistettuna seistä Jumalan edessä, voi olla osallinen Hänen rakkaudestaan! Kuinka siis voimme olla varmat ja omistaa sisimmissämme syvän rauhan siitä, että meillä on rauha tämän Pyhän Jumalan kanssa? Avainsana on ’samaistuminen.’
”Jos juutalainen teki syntiä ja jätti syntiuhrinsa uhraamatta, oli hänet ’hävitettävä kansastansa.’ Mutta kun hän alistui syntisen asemaan, laski kätensä syntiuhrin pään päälle, silloin uhri ’hävitettiin’ hänen sijansaan, ja hän itse oli vapaa. Uhrin osaksi tuli silloin se, minkä uhraaja (me) oli ansainnut” C.H Mac Intosh
Jo käsky rakastaa Jumalaa kaikesta mielestä, voimasta ja sydämestä, osoittaa minun olevan lainrikkoja, syyllinen. En ole rakastanut Jumalaa, kuten Häntä tulisi rakastaa. Kuitenkin, kun olen turvannut Jeesuksen sovitustyöhön ja saanut uudestisyntyä Jumalan lapseksi, ei Jumala enää katso minun riittämättömyyttäni, vaan Poikansa Jeesuksen täydellisyyttä—minusta itsestäni ei ole tullut täydellistä, mutta minun uhrini on täydellinen; ja jos tuo uhrini kelpaa Jumalalle, kelpaan minäkin, ’samaistuneena’ tuohon uhriin. Tätä tarkoittaa se, että olen vanhurskautettu; kätketty Kristukseen.
Miten tämän on mahdollista tapahtua? Koska Jeesus joi Jumalan vihan maljan, ettei minun tarvitsisi sitä juoda. Jumala ei ikinä jätä syntiä rankaisematta! ”Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: ’Herra, Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pysyy armollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta..” (2Moos 34:6,7). Näetkö ilmeistä ristiriitaa? Kuinka Jumala voi samaan aikaan olla armollinen, antaa anteeksi, ja rankaista synnistä? Ymmärrämme, että ainoa tapa, jolla saatoimme pelastua, oli se, että Jumala rankaisi Poikaansa meidän synneistämme, jotta meidän osaksemme tulisi armo ja rakkaus. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi” (Jes 53:5). Jumala ei siis jättänyt syntiä rankaisematta, mutta pelasti meidät, jotka nyt uskomme. Näin Hän siis ”osoittaa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen” (Room 3:26).
Jeesus siis tyynnytti uhrillansa Jumalan vihan, ja niin, me pääsemme kulkemaan kuivaa maata myöten vastarannalle, kuin Israel aikoinaan. Meidän synnit heitettiin meren syvyyteen, tai paremminkin; meidän syntimme olivat Hänen päällään ja Hänet heitettiin meren syvyyteen kuin Joona aikoinaan ja niin pakana merimiehet pelastuivat meren raivolta! Yhtäläisyys on hämmästyttävä: niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää, niin ihmisen Poika oli maan povessa kolme päivää. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat” (Room 8:1). Olla Kristuksessa tarkoittaa olla vanhurskautettu; kätketty Kristuksen täydellisyyteen. Siispä se, joka on nyt syyttömäksi julistettu, on astunut sisälle arkkiin, kuten Nooa aikanaan, ja tulee pelastumaan tulevalta tuhotulvalta. Ulkopuolelle jäävät eli ne, jotka eivät ole panneet toivoaan Jeesukseen, hukkuvat.
Mitä tarkoitti käsien laskeminen uhrieläimen päälle vanhan liiton uhritoimituksissa? Sitä, että Kristus on ”meidän edestämme tehty synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2Kor 5:21). Hän asettui meidän paikallemme, otti päälleen kaikki meidän asemastamme johtuvat seuraukset, jotta me pääsisimme Hänen asemaansa ja tulisimme osallisiksi kaikista sen seurauksista. Hän oli ristillä ’syntinä’, jotta me iäisen pyhyyden edessä saattaisimme seistä vanhurskaina. Hän oli Jumalan hylkäämä, sillä Hänen päällään oli synti, koskapa se luettiin Hänelle; mutta Jumalan hylkäämänä sitä varten, että meillä olisi vapaa pääsy Jumalan huoneeseen ja Isän sydämelle, koskapa meidät nyt Hänessä luetaan täysin vanhurskaiksi. Hänen tuli kärsiä sekin tuska, että Jumala kätki Häneltä kasvonsa, jotta me nyt saisimme riemuita näiden kasvojen kirkkaassa loisteessa. Hänen tuli kulkea pimeyden läpi, jotta me saisimme olla valossa iankaikkisesti. Hän oli hetkisen Jumalan hylkäämä, jotta me saisimme olla iäti Jumalan edessä. Kaikki mikä meitä painoi, tai oli painava, tuomittuja syntisiä kun olimme, kaikki se pantiin Hänen päälleen, jotta me saisimme kaiken sen, mikä oli Hänen omaansa lunastustyön täyttäjänä. Kaikki oli Häntä vastaan, kun Hän riippui kirouksen puussa, jottei meitä vastaan olisi mitään. Hän tuli yhdeksi meidän kanssamme kuolemassa ja tuomiossa, jotta me tulisimme yhdeksi Hänen kanssaan elämässä ja vanhurskaudessa. Hän joi vihan maljan, jotta me saisimme juoda pelastuksen ja iäisen autuuden maljasta. Hänen osakseen tuli kaikki, mitä me olimme ansainneet, jotta me saisimme kaiken, minkä Hän ansaitsi” C.H Mac Intosh
Kun olemme uudestisyntyneitä, on meillä voima vastustaa pahaa. Jeesuksessa meillä on se asema Jumalan edessä, että ollaan syyttömäksi julistettuja. Jumala myös tekee pyhittävää työtänsä meissä ja vanhurskauttaa meidän elämiämme. Jeesus ei tullut, jotta myö jäätäis mein synteihin, vaan Jeesuksessa meillä on voima yli kaiken synnin vallan. Jeesus tuli vapauttamaan meidät, jotta voisimme elää Jumalalle! Tunnustakaa syntinne! Eläkää vapaudessa ja vaeltakaa valkeudessa!
Tärkeää on myös muistaa oma heikkoutemme. Saamme tulla heikkoina Jumalan eteen, tunnustaa, jos on tunnustettavaa ja muussa tapauksessa vain kiittää Isäämme siitä, että Hän on kätkenyt meidät Jeesuksen täydellisyyteen. Tieto siitä, että saan olla heikko on lohdullinen, mutta vielä lohdullisempaa on tieto siitä, ettei Jumala aio jättää minua tällaiseksi. Hän aikoo pyhittää minut ja kasvattaa minua Poikansa Jeesuksen kaltaisuuteen.