Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Kristus ja seurakunta ja avioliitto kuvastamassa tätä salaisuutta

Avioliitto, Ef 5, Evankeliumi, Kristuksen morsian, Seurakunta

Lukiessani taannoin Efesolaiskirjeen viidennen luvun loppu osaa, pysähdyin hämmästelemään, kuinka teksti osoittaa niin silmiinpistävällä tavalla sen, että kaikessa on kyse Kristuksesta. Luemme myös Roomalaiskirjeestä, että ”Hänestä, Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki, Hänelle kunnia iankaikkisesti” (Room 11:36), sekä Kolossalaiskirjeestä, että Jumala loi kaiken ”Häneen” eli Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Sana ilmoittaa meille myös, että Jumala ei ainoastaan luonut kaikkea Sanallaan, vaan myös kannattelee kaikkea olevaista Hänellä, sillä: ”Hänessä kaikki pysyy voimassa.”

Kun siis luin Efesolaiskirjeen viidettä lukua, jakeesta 22 eteenpäin, kiinnitin huomioni ihmeissäni seuraaviin sanoihin. Jae 22: ”niin kuin Herralle.” Jae 23: ”niin kuin Kristus.” Jae 24: ”niin kuin Kristukselle.” Jae 25: ”niin kuin Kristuskin.” Jae 26: ”sanan kautta.” Jae 29: ”niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” Jae 32: ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” On myös syytä pysähtyä hetkeksi pohtimaan sanaa ’niin kuin’, sillä se toistuu tarkasteltavina olevissa jakeissa niin monesti. Mitkä olisivat hyviä synonyymejä sille? Samoin kuin, samalla tapaa ja samassa suhteessa. Etenkin sana ’samassa suhteessa’ avannee sanan ’niin kuin’ merkitystä meille tässä asiayhteydessä. Huomaamme tämän kohta.

”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle” (Ef 5:22). Ennen kuin tarkastelemme syvemmin jakeen merkitystä, on meidän kysyttävä itseltämme, olemmeko me alamaiset Herralle? Olemmeko me antautuneet Hänelle; antaneet itsemme ja kaikkemme Hänelle rukoillen sydämestämme: ”tapahtukoon Sinun tahtosi.”

Ihmeellisessä viisaudessaan Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen, sääti heille avioliiton yhteisen elämän puitteiksi ja asetti heille erilaiset roolit ja tehtävät avioliittoon. Mielenkiintoista on, että kirjoitettuaan ensin avioliitosta, toteaa Paavali, että ”tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef 5:32). Jumala siis teki avioliitonkin kuvastamaan oman Poikansa kirkkautta ja ihmeellisyyttä. Tästä syystä tarkastelemissamme jakeissa toistuu niin usein sanat ”niin kuin Herralle, niin kuin Kristus.”

Jakeessa 22 vaimoja siis kehotetaan olemaan omille miehillensä alamaisia samalla tavoin, kuin Herralle. Vaimo on jakeessa myös vertauskuva seurakunnasta, sillä jae 24 sanoo: ”Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” Niin kuin seurakunta siis on hengellisessä todellisuudessa alamainen Kristukselle, niin myös vaimon tulisi samalla tapaa olla alamainen omalle miehellensä. Tämä ei ole sana ainoastaan jo naimisissa oleville, vaan myös niille, jotka eivät seurustele. Jos anot Jumalalta Hänen mielensä mukaista miestä, ja haluat myös uskossa ojentautua sitä kohti, että Jumalalla on sellainen sinulle varattuna, niin kuinka voisit jakeen 22 valossa tehdä tämän? Olemalla alamainen Herralle!

Joku ehkä kysyy närkästyneenä: ”tuleeko vaimon muka olla siinäkin ja tuossakin kohtaa miehellensä alamainen?” Löydämme vastauksen helpoiten tarkastelemalla jaetta 24: ”Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” Kysymme: onko seurakunnan oltava kaikessa Kristukselle alamainen? Vastauksemme on kyllä. Samalla tapaa, kuin päätön ruumis ei toimi, ei myöskään Jumalan tahto voi toteutua avioliitossa, jossa nainen ei ole suostunut miehensä johtajuuteen. Mies on perheen pää, kuten Kristus on seurakunnan pää kuten jae 23 sanoo. Naisen asema siis on olla alamainen suhteessa mieheensä, ja jos nainen ei ole alamainen miehellensä, ei hän ole sitä myöskään Herralle, sillä Herran tahto on ilmoitettu jakeessa 22.

”Sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, Hän, ruumiin vapahtaja” (Ef 5:23). Niin pitkälle emme voi mennä, että sanoisimme miehen olevan vaimonsa ruumiin vapahtaja! Näin ei voi olla sillä Jeesus Kristus on meidän Pelastajamme ja Vapahtajamme! Jae 23 enteilee jo jotakin miehen vastuullisesta asemasta, mutta puhuu myös vahvaa kieltä luomisjärjestyksestä. Niin kuin Jumala näki hyväksi, että Hänen Pojallaan olisi morsian ja että Hänen Poikansa olisi tuon seurakunnan pää, samoin Hän myös näki hyväksi asettaa miehen perheen pääksi. Tässä kohtaa kenelläkään miehellä ei ole varaa hymyyn!

Vaimo siis kuvastaa tarkastelemissamme jakeissa seurakuntaa ja seurakunta vaimoa, ja jae 24 osoittaa, että vaimon tulee olla kaikessa alamainen miehelleen, kuten seurakunnankin tulee kaikessa olla alamainen Kristukselle. Meistä jokainen luultavasti käy jossakin paikallisessa seurakunnassa, ja olemme ehkä miettineet, onko seurakunta todella kaikessa Kristukselle alamainen? Sen tulisi olla sitä, mutta joskus tuntuu, että Kristuksen ruumis puuhastelee hieman Pään tahdon laitamilla tai sen ulkopuolella. Kysymys kuuluu: oletko sinä kiivaillut sen puolesta, että seurakunta olisi kaikessa Kristukselle alamainen? Entä haluaisitko sinä opettaa muita, mutta opetatko itseäsi, on myös asiallinen kysymys. Oletko itse alistunut Herran tahtoon tarkastelemiemme jakeiden mukaisesti? Pyritkö noudattamaan sitä vahvaa opetusta omassa elämässäsi, mihin Jumalan viisaus sinua näiden jakeiden kautta haluaa ohjata? Jumala odottaa omiltaan aina uskollisuutta ensin vähässä. Suostutko siis ensin kilvoittelemaan, että Herran tahto tapahtuisi avioliitossasi, ja vasta sitten, että se toteutuisi laajemmassa mittakaavassa eli seurakunta kontekstissa?

Millainen on se mies, jolle vaimon olisi helppo olla alamainen? Ensinnäkin uskovainen. Jumala oli hyvin selkeä puhuessaan israelilaisille ennen luvatun maan valloittamista. Avioliitot pakanoiden kanssa kiellettiin (5Moos 7:3,4). Myös Paavali kirjoittaa painokkaasti siitä, mitä yhteyttä voisikaan olla pimeydellä ja valkeudella? Mitä osaa voisi uskovalla olla yhdessä uskottoman kanssa? Miten sopisivatkaan yhteen Kristus ja Beliar? Kun mietimme vastausta kysymykseen, millaiselle miehelle olisi helppo olla alamainen, voimme kysyä, miksi seurakunnan on helppo olla Kristukselle alamainen? Millainen on Kristus? Vastaamme siis ensimmäiseen kysymykseemme, että mies, jolle on helppo olla alamainen, on Kristuksen kaltainen.

Sana sanoo naisen olevan heikompi astia, ja niin myös on Kristuksen morsian heikko, mutta saa nojautua väkivahvaan Ylkäänsä, joka häntä rakastaa. Kaatuessamme ja kompastellessamme saamme me, miehet sekä naiset tulla morsiamena Ylkämme luo ja huokaista: ”Sinä muistat millaista tekoa olen, muistat minut tomuksi.” Kun käännämme katseemme Jumalan muuttumattomaan rakkauteen, jolla Hän rakasti omiaan jo ennen aikojen alkua valitessaan heidät olemaan pyhät ja nuhteettomat edessään, saamme olla suuresti lohdutetut. Olemme lohdutetut, sillä ymmärrämme, että Jumala jo ennen aikojen alkua tiesi kaiken heikkoutemme ja sen, kuinka tulisimme kaatumaan. Kaikesta tästä huolimatta Hän näki hyväksi valita meidät pelastukseen kuten Sana selkeästi ilmoittaa. Jos Jumalan rakkaus siis on muuttumatonta, ja Hän rakasti meitä jo silloin, kun meitä ei vielä ollutkaan, voiko Hänen rakkautensa pienintäkään piirtoa vähetä tai kasvaa meitä kohtaan nykyajassa? Vastaus on ei, sillä Hän, eikä Hänen rakkautensakaan muutu (Mal 3:6). Seurakuntana meidän on siis ihana olla Kristukselle alamaisia, vai sanoisiko morsian yhtäkkiä, ettei hän enää tahdokaan olla morsian?

”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” (Ef 5:25). Oletko sinä, mies, tässä kohden Kristuksen kaltainen? ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka Hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen (Isälle) kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti” (Fil 2:5-8). Oletko sinä mies ristiinnaulinnut lihasi himoineen ja haluineen? Onko sinulla nyt se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli? Kristus antoi itsensä morsiamensa edestä; Hän joi Jumalan vihan maljan pohjaan saakka, että Hän lunastaisi synnin kirouksesta itsellensä morsiamen. Syntejä et toki voi sovittaa, mutta oletko kuitenkin valmis suuriinkin uhrauksiin tarvittaessa, jotta vaimosi voisi voida hyvin niin hengellisesti kuin fyysisestikkin?

Evankeliumissa ei ole kyse ainoastaan siitä, että ihminen saa synnit anteeksi. Sana ’pelastus’ pitää sisällänsä paljon muutakin. Kristuksen morsiamena meidät on pelastettu tulevalta tuomiolta ja Jumalan palavalta vihalta, mutta meidät on pelastettu myös synnin vallasta. Kristuksen veressä todellakin on tänäkin päivänä voima kukistaa kaikki synti! Kristus antoi itsensä alttiiksi seurakunnan edestä ”että Hän sen pyhittäisi” (Ef 5:26). Vuorisaarnansa alussa Jeesus sanoi puhdassydämisten olevan autuaita. He saisivat nähdä Jumalan. Toisaalla lukee, että ilman pyhyyttä ei kukaan ole näkevä Herraa. Ymmärrämme siis, että pyhyys on välttämätön ominaisuus sille, joka tahtoo seurustella Jumalan läheisyydessä. Pyhän Jumalan kasvojen edessä ei kestä mikään muu kuin pyhä ja tahraton. Kiitämme Herraamme, että me Hänessä olemme tulleet Jumalan vanhurskaudeksi (2Kor 5:24).

Kuten tuhlaajapoika vertauksen isä puki kotiinsa palaavalle pojalleen valkoiset vaatteet, niin on myös nyt meidän taivaallinen Isämme pukenut meidän, Kristukseen uskovien ylle Poikansa Jeesuksen Kristuksen täydellisen vanhurskauden. Veriruskeat ja purppuranpunaiset riepumme ovat vaihtuneet villan ja lumen valkeuteen, ja kuten Jeesuksen ihokas oli saumaton, niin on meidänkin valkaistu vaatteeme; se peittää kaiken alleen! Vanhurskauttaminen tarkoittaa sitä, että meidät on Jumalan edessä julistettu syyttömiksi. Kyseessä on siis laillinen asema. Jeesus synninkantajana, ristinpuulla julistettiin syylliseksi, ja Hän kärsi rangaistuksen, että meillä rauha olisi. Meillä on siis nyt Jumalan edessä se asema, että meidät on julistettu syyttömiksi.

Tiedämme kuitenkin, että elämämme vanhurskautus eli pyhitys on vielä pahasti kesken. Tästä huolimatta, meillä on Jumalan lapsina jo nyt se asema, että saamme olla Hänen edessään puhtaat ja vanhurskaat. Jeesuksessa meillä on avoin tie Isän läsnäoloon eikä ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (Room 8:1). Uskon, että kuitenkin sillä on valtava merkitys, kuinka paljon Jumalan työ on saanut meissä edetä? Olemmeko antaneet Hänelle valtuudet tehdä pyhittävää työtänsä meissä? ”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta” (1Tess 4:3). Galatalaiskirjeen lopusta löytyvät paljon merkitsevät sanat: ”joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää” (Gal 6:8), ja ”tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat Sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh 17:3).

Se iankaikkinen elämä, jota morsian siis on kutsuttu niittämään ja elämään, on Jumalan tuntemista—siitä iankaikkisessa elämässä on kyse! Kuinka ihanalla tavalla myös avioliitto kuvastaa tätä! Kristuksen kaltaisuuteen kasvaminen ja pyhittyminen johtavat siihen, että kykenemme suuremmissa määrin nauttimaan yhteydestämme Häneen! Tavoitelkaamme sen vuoksi niitä ja etsikäämme niitä hartaassa rukouksessa!

Kristus siis tahtoo pyhittää morsiamensa, jotta tämä kykenisi enenevissä määrissä nauttimaan yhteydestään Häneen. Paljastavatko jakeemme meille, miten Kristus tähän päämäärään pyrkii? Kyllä, nimittäin ”puhdistaen sen, vedellä pesten, Sanan kautta” (Ef 5:26). Entä mitä tarkoittaa miehelle olla Kristuksen kaltainen tämän jakeen valossa? Hänen tulee pestä vaimoansa Sanan vedellä, ja tehdä se, kuten jae 29 kertoo, raviten ja vaalien häntä aivan kuten Kristuskin ravitsee ja vaalii seurakuntaansa! Perheen päänä ja pappina tulisi miehen siis elää lähellä Herraa, tuntea Hänen Sanansa, sekä olla kykeneväinen sanomaan: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Jobin kirjasta löydämme hienon kuvauksen tästä: Job ”nousi varhain aamulla (kun muut vielä nukkuivat) ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta, kuin heitä oli (hänen perheensä jäseniä)” (Job 1:5). Jos nyt näitä miettiessämme joudumme parannuksenteon paikalle, muistakaamme, kuinka saamme tulla heikkoina ja tarvitsevina väkivahvan ja rakastavan Herramme eteen! Hän muistaa kyllä millaista tekoa me olemme, mutta on myös kyllin vahva pyhittämään meitä ja kasvattamaan meitä! On ihana rukoilla Hänen tahtonsa tapahtumista elämiimme!

Jumalan tahto siis on pyhityksemme. Edellisessä kappaleessa tarkastelimme tätä varten asetettuja keinoja ja välineitä. Katsokaamme nyt vielä päämäärää. Kristus siis antoi itsensä alttiiksi edestämme (j.25), pyhittääksensä meidät (j.26), saadakseen asetetuksi meidät eteensä kirkastettuna, vailla tahraa tai ryppyä tai mitään muuta sellaista, että olisimme pyhät ja nuhteettomat (j.27). On asiallista huomauttaa, ettei seurakunta voisikaan tulla Mestarinsa eteen muutoin kuin kirkastettuna. Mitään epäpyhää tai saastaista ei tule pääsemään taivaan ihanuuteen. Karitsan hääateria tulee olemaan pyhyyttä tulvillaan, pyhyyttä, mikä tuhoaisi jokaisen, joka olisi paikalla ilman kirkastettua ruumista; taivaallista majaa; ylösnousemusruumista! Kuinka ihmeellinen onkaan Jumalan rakkaus! Hän ei ainoastaan sovittanut omiensa syntejä Jeesuksen täydellisen työn kautta ristillä, vaan myös lahjoittaa heille sen pyhyyden, jota tarvitaan, jotta Hänen välittömässä läsnäolossaan voitaisiin olla ja nauttia Hänestä! Tätä on iankaikkinen elämä! Lukekaamme vielä kerran: ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja Hänet, jonka Sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh 17:3).

Miehen tehtävä perheen päänä ja pappina on siis antaa oma elämänsä alttiiksi vaimonsa tähden. Hänen tulee olla valmis luopumaan hyvistäkin asioista, joita hänellä on. Hänen tulee olla valmis kuolemaan itselleen ja asettamaan vaimonsa etu omansa edelle! Hänen tulee olla valmis niin valvomaan kuin paastoamaankin, jotta hänen vaimonsa voisi kukoistaa hengellisesti! Kun mietimme sitä, mitä Jeesus kävi läpi, voittaaksensa itsellensä pyhän ja puhtaan morsiamen, eivät nämä ole suuria vaatimuksia! Uskon, että yhtenä päivänä mies seisoo Jumalan edessä, ja hänen elämänsä ja tekonsa punnitaan. Onko hän perheen päänä elänyt saadakseen asetetuksi Kristuksen eteen kirkastettuna vaimonsa, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton? Perheen pappina miehen tulee kulkea suuren Ylimmäisen pappimme Jeesuksen jalanjäljissä, eikä ole suurempaa tehtävää miehelle annettu!

Jokaisen perheen suurin tarve on se, että perheen pää olisi enemmän Kristuksen kaltainen!

Miehen tulisi rakastaa vaimoansa ehdoitta, kuten Kristuskin rakasti seurakuntaa, ”sillä meidän vielä ollessamme heikot, kuoli Kristus oikeaan aikaan Jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room 5:6-8).
Miten ihmeelliset ovatkaan sanat: ”Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa” (Ef 5:32).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).