Jumalan tutkiskelusta
Seuraava teksti on vapaa suomennos A.W Pinkin kirjasta Attributes of God, kappaleesta Contemplation of God. "Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään" (2Piet 1:3).
Aikaisemmissa luvuissa olemme saaneet katsella joitakin Jumalan luonteen ihmeellisistä ja rakastettavista piirteistä. Tutkielma tosin on perin mitäänsanomaton aiheen suuruuteen ja majesteettisuuteen nähden, mutta tähän mennessä jokaiselle tulisi olla ilmeistä, että Jumala on oman käsityskykymme ulkopuolella. Kun katselemme Häntä ja mietimme sitä kevyttä kuiskausta, jonka olemme Hänen mahtavuudestaan tähän mennessä kuulleet, saattavat Soofarin sanat kuvata hyvin tunnettamme: "Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille? Se on korkea kuin taivas--mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela--mitä voit ymmärtää? Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri" (Job 11:7-9). Kun selkeinä hetkinämme kykenemme kääntämään katseemme ja ajatuksemme Jumalan iankaikkisuuteen, aineettomuuteen, kaikkiallaläsnäolevuuteen ja kaikkivoipaisuuteen, joutuu oma käsityskykymme häkellyksiin ja omat mittanauhamme roskaksi--Jumala ylittää ymmärryksemme!
Olemme kuitenkin ymmärtäneet jotakin pahasti väärin, mikäli Jumalan luoteen käsittämättömyys saa vaikuttaa meihin siten, että lamaannumme ja hylkäämme Hänen tutkimisensa. Mitä lähemmäs Häntä pääsemme, sitä suuremmalta ja käsittämättömämmältä Hän alkaa näyttää! Antakaamme tämän innostaa rukouksiamme ja tutkimuksiamme entistäkin hartaammiksi, sillä Hänen rikkautensa eivät ehdy! Meidän ei siis ole mahdollista saavuttaa täydellistä tietoa. Olisi kuitenkin silkkaa typeryyttä sanoa, ettemme sentähden tekisi pienintäkään yritystä saavuttaaksemme edes jonkinasteista ymmärrystä Hänestä!
"Mikään ei niin avarra ihmisen ajatusmaailmaa eikä niin tee hyvää ihmisen sielulle, kuin harras ja totinen, yhäti jatkuva tutkimus, jonka kohteena on Jumala. Mikään ei niin ruoki eikä avarra ihmisen sielua Kristuksen ja Hänen ristiinnaulitsemisensa syvällinen tunteminen ja ymmärtäminen, sekä Jumalan tunteminen koko Hänen luonteensa täyteydessä ja pyhässä kolminaisuudessaan" -C.H Spurgeon
"Sovelias ja oikea tutkimuksen kohde jokaiselle kristitylle on Jumala. Jumalan luonne ja kolminaisuus on korkein tieteenala, ylevin mahdollinen mietiskelyn kohde ja mahtavin filosofian ala, johon Jumalan lapsi voi vangita ajatuksensa. Tuota Jumalaa, jonka nimiä, persoonaa, toimia ja olemassaoloa hän saa tutkia, on hän myös etuoikeutettu kutsumaan isäkseen. Mielelle on tavattoman kehittävää mietiskellä Jumalaa. Hän on aiheena niin laaja, että ajatuksemme aivan katoavat Hänen suunnattomuuteensa ja ylpeytemme hukkuu Hänen äärettömyyteensä. Toiset aiheet voimme kyllä täysin sisäistää ja käsittää, sekä hallita niitä. Näiden vähäisempien aiheiden parissa voimme saavuttaa jonkinmoisen itsetyytyväisyyden tunteen ja jopa kulkea ajatellen itseämme viisaiksi. Mutta, kun saavumme tämän korkeimman tieteenalan äärelle, havaitsemme ettei luotilankamme lainkaan tapaa sen syvyyttä eivätkä "kotkansilmämme" havaitsekaan sen korkeutta. Niin painamme päämme ja sanomme: "Me olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä" (Job 8:9). -C.H Spurgeon saarnassaan jakeesta "Minä Herra en muutu" (Mal 3:6).
Jumalan luonteen täydellisyyden käsittämättömyyden tulisi opettaa meille ihmisille nöyryyttä, Herran pelkoa sekä kunnioitusta. Kaiken tutkiskelumme jälkeen on meidän vain todettava kuten Job kerran totesi: "Katso, nämä ovat ainoastaan Hänen tekojensa äärten häämötystä ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka Hänestä kuulemme" (Job 26:14). Kun Mooses muinoin pyysi Jumalaa näyttämään hänelle kirkkautensa, vastasi Jumala hänelle: "Minä huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi" (2Moos 33:19), ja kuten on kerran sanottu, tuo nimi on kaiken Hänen täydellisyytensä kohtaamispaikka.
"Se ymmärrys, minkä voimme Hänen kirkkaudestaan saavuttaa on vain kuten lyhyt tiivistelmä valtavasta opuksesta, tai, kuin yksi ainut maisemakuva koko avarasta luonnosta. Hän on Sanassaan antanut meille totuudellisen ilmoituksen itsessään, muttei täyttä ilmoitusta; Hän on kyllä ilmoittanut itsensä niin, että voimme tuntea Hänet asianmukaisesti ja totuudellisesti--ilmoitus on riittävä ohjaamaan meitä ja varjelemaan meidät harhaantumiselta. Emme kuitenkaan voi tulla tietämään kaikkea Hänestä. Voimme kyllä kääntää mielemme tutkimaan joitakin piirteitä Hänen luonteestaan, ja niiden piirteiden avulla nähdä palan Hänen ihmeellisestä olemuksestaan. Voimme myös ymmärtää Hänen olevan kaikkien luonteenpiirteittensä summa, mutta lopullinen käsityksemme Hänestä jää perin matalaksi ja epätäydelliseksi. Kuitenkin, niin kauan kuin käsityksemme pysyy Hänen ilmoituksensa mukaisena, saamme ihastella totuudellista näkyä Hänen ihmeellisestä kirkkaudestaan, joka meille avautuu Hänen Sanassaan." -John Howe
Kuinka suuri ero onkaan siinä, kuinka me nyt tunnemme Jumalaa, ja siinä, kuinka me kerran taivaassa tulemme Häntä tuntemaan! Älkäämme silti väheksykö sitä, kuinka me voimme Häntä tuntea jo tässä ajassa--arvostakaamme sitä suuremmissa määrin, kuin ymmärrämme sen pienuutta! Älkäämme myöskään paisutelko tulevaa tuntemisemme tasoa yli määränsä, sillä vaikka saammekin kerran nähdä Hänet kasvoista kasvoihin ja tuntea Hänet täydellisesti, kuten meidätkin täydellisesti tunnetaan jo tässä ajassa (1Kor 13:12), ei tuntemisemme tule olemaan verrattavissa Jumalan täydelliseen käsityskykyyn. Älkäämme antako kyseisen jakeen sanojen kaiun johtaa meitä harhaan! Tietystä käsityskyvyn rajallisuudesta emme tuskin tule ikinä pääsemään sillä meidät kyllä kerran kirkastetaan, muttemme me silti ikinä tule luonteiltamme muuttumaan jumaliksi. Käsityskykymme tulee aina olemaan luodun käsityskykyä. Kristityt kirkastetussa tilassaan tulevat kerran olemaan vain äärellisiä olentoja, ja, vaikka saavatkin kirkastetuin mielin ihastella Jumalan täydellisyyttä, eivät he ikinä tule saavuttamaan Jumalan äärettömyyden kaikkia rantoja!
"Taivaassa pyhät tulevat näkemään Jumalan sydämensä silmin, sillä Hän tulee aina olemaan näkymätön ruumiilliselle silmälle. He tulevat näkemään Hänet kirkkaammin kuin mitä voivat järjen ja uskon avulla nykyisyydessä nähdä. He tulevat näkemään Hänet paljon kattavammin, kuin mitä kaikki Hänen tekonsa ja hallintokautensa ovat Hänestä tähän mennessä paljastaneet. Kuitenkaan heidän mielensä eivät tule niin avartumaan, että he kykenisivät hetipaikalla yksityiskohtaisesti käsittämään koko Jumalan luonteen täydellisyyden. Jotta mieli voisi käsittää ääretöntä, täytyisi sen ensin itsekin tulla äärettömäksi. Niin ei kuitenkaan luotujen kohdalla tule ikinä tapahtumaan. Niinpä siis pyhien ymmärrys tulee taivaassa olemaan vain osittaista, mutta alati lisääntyvää ja yhä suurempaa ihmetystä ja kunnioitusta herättävää. Heidän ilonsa tulee olemaan täydellistä, ja näin siinäkin mielessä, että he kykenevät ymmärtämään sen, että Jumala on ääretön. Koskaan he eivät kuitenkaan tule tuntemaan tuon äärettömyyden kaikkia vuorenhuippuja ja juuri se tekee taivaasta niin ihmeellisen paikan--Jumalan omat saavat jatkuvasti uusia näkymiä Jumalan luonteen ihmeellisyydestä ja johtuvat näin kunnioituksensekaisen hämmennyksen ohjaamina syvään palvontaan yhä uudelleen! Toteamme siis, että läpi iankaikkisuuden, tulee pyhien ymmärrys Jumalasta kasvamaan yhdessä heidän autuutensa kasvamisen rinnalla, eikä tuo kasvu tule ikinä lakkaamaan! Kun "ajat ja kaudet, vuosimiljardit" ovat menneet, tulee Jumala yhä olemaan käsittämätön Jumala." -John Dick, 1840
Kun tutkimme Jumalan luonnetta, ymmärrämme Hänen olevan kaikkivoipa, eli kykenevä täyttämään kaiken tahtonsa. Ymmärrämme myös, että Hän on täysin itseriittoisa; Hän oli alussa, yksin luontensa kolminaisuudessa vailla mitään tarpeita. Hän ei siis tarvitse mitään keneltäkään eikä myöskään voi tulla rajoitetuksi minkään itsensä ulkopuolisen tekijän toimesta. Hän on ääretön ja niin on Hänellä itsessään kaikki täydellisyys äärettömänä. Kun Jumala ennen aikojen alkua yksin kolmiyhteisenä oli olemassa, löysivät Hänen rakkautensa ja energiansa tarkoituksenmukaisen kohteensa Hänestä itsestään. Mikäli Hänestä olisi tuolloin ollut löydettävissä edes jokin hyvin vähäinen tarve, ei Hän olisikaan täysin vapaa ja riippumaton, ja näinollen ei Hänen voisi enää sanoa olevan Jumala. Kuitenkin, Hän loi kaiken "Häneen" (Kol 1:16), eli itselleen--ei peittääkseen jotakin vajavaisuutta itsessään, vaan halusta ilmoittaa oma kunniansa jollekin itsensä ulkopuoliselle kohteelle ja saada siltä asianmukaista palvontaa ja ihailua. Hän vaatii palveluksia sekä uskollisuutta järjellisiltä luoduiltaan, muttei Hän siitä mitään hyödy. Uskollisuus ja palvelukset johtavat ainoastaan luodun hyötyyn (Job 22:2,3). Jumala tosin käyttää erilaisia välineitä ja astioita tahtonsa toteuttamiseen, mutta ei Hän toimi niin siksi, että Hän noita välineitä ja astoita välttämättä tarvitsisi--ei Häneltä itseltään puutu voimaa oman tahtonsa täyttämiseen!. Hän toimii kuten toimii, että voisi silmiinpistävällä tavalla näyttää suuren voimansa käyttämiensä välineiden heikkoudessa!
Itseriittoisuudessaan Jumala on kuitenkin kaiken takana oleva suuri tarkoitus ja päämäärä. Aito ilo rakentuu vain Jumalan yhteydessä koetusta nautinnosta. Jos Jumala siis on suurin nautintomme lähde, on Hän myös suurin ilon lähteemme. Kaikki elämä johtuu Hänen suosiollisuudestaan, ja Hänen armonsa taas on parempaa kuin elämä! "Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni Häneen" (Valit. 3:24). Hänen rakkautensa, armonsa ja kirkkautensa ovat kaikki pyhien halun pääasiallinen kohde ja heidän kokemansa tyydytyksen suurin lähde. "Moni sanoo: 'Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?' Herra, käännä Sinä meihin kasvojesi valkeus. Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä" (Ps 4:7,8). Ymmärtäkäämme että Herran kasvojen valo on tuo suurempi ilo! Kun kristitty on oikeassa mielentilassa, kykenee hän sanomaan: "Vaikka viikunapuu ei kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä, öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa" (Hab 3:17-18).
Kun opimme tuntemaan Jumalaa, ymmärrämme, että Hän on ylivertainen, koko universumin suvereeni Hallitsija, sekä kaiken olevaisen ylläpitäjä. Hän on täysin vailla vertaa!
"Yksikään hallitus ei ole niin absoluuttinen kuin se, minkä Jumala perusti luomisen yhteydessä. Hänen tosin ei edes tarvinnut luoda; Hän olisi voinut jättää sen tekemättä. Kun Hän kuitenkin loi, teki Hän sen oikeutettuna tekemään kaiken oman mielisuosionsa mukaisesti. Valtaisassa voimassaan Hän loi osan luomakunnastaan pelkäksi elottomaksi materiaksi. Osan tästä Hän loi vastenmielisemmäksi ja osan taas hienostuneemmaksi tekstuuriksi. Joillekin luoduilleen Hän antoi sisällisen rakenteen, ikäänkuin organisaation. Hän loi osan herkäksi ja alttiiksi kasvulle ja laajenemiselle--silti tämäkään osa luomakuntaa ei vielä ole 'elävä' sanan syvimmässä merkityksessä. Joillekin luoduilleen Jumala antoi sisällisen rakenteen lisäksi tietoisuuden omasta olevaisuudestaan, aistielimet sekä kyvyn liikkua oman tahdon päätöksestä. Ihmisen kohdalla Hän lisäsi edellä mainittuihin vielä järjen lahjan ja kuolemattoman hengen, jotka tekevät ihmisestä ikäänkuin häntä itseään korkeampien olentojen sukulaisen. Jumala todellakin heiluttelee kaikkivaltiuden valtikkaa koko luomakuntansa yllä. "Ja minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin Häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja Hän tekee, niinkuin Hän tahtoo, taivan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää Hänen kätensä ja sanoo Hänelle: 'Mitäs teet'" (Dan 4:31-32)?" -John Dick
Tarkastelkaamme hetki luotua olentoa. Voiko Hän vaatia mitään Luojaltansa? Ei! Millaista kohtelua hän kokeekin, ei hänellä ole valtuuksia valittaa. Kuitenkin, kun mietiskelemme Jumalan absoluuttista hallintavaltaa kaiken ylitse, ei meidän ikinä tulisi menettää näkökentästämme Hänen moraalista täydellisyyttään. Hän on aina oikeudenmukainen ja hyvä. Hän tekee aina sitä, mikä on oikein. Hän suvereenisti toteuttaa omaa kuninkaallista ja vanhurskasta mielisuosiotaan. Hän asettaa jokaisen luotunsa hyväksinäkemällensä paikalle ja järjestää jokaista kohtaavat muuttuvat olosuhteet oman neuvonpäätöksensä mukaisiksi. Hän muovaa jokaisen tekemänsä astian tahraamattomalla määrätietoisuudellaan. Hän on armollinen, kenelle Hän on armollinen, ja paaduttaa kenen tahtoo. Missä olemmekaan, ovat elämämme Hänen hallintavaltansa alaisuudessa. Kristitylle Hän on rakastava Isä. Syntiselle Hän taas tulee olemaan kuluttavainen tuli. "Iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Aamen" (1Tim 1:17).