Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Jumalan voima

Jumalan luonne, A.W. Pink, Jumalan auktoriteetti, Jumalan kaikkivaltius, Jumalan kaikkivoipaisuus, Jumalan olemus, Jumalan voima

Seuraava teksti on vapaa suomennos A.W. Pinkin kirjan Attributes of God kappaleesta Power of God.

Saavuttaaksemme oikeanlaisen käsityksen siitä, kuka Jumala on, on meidän ensiarvoisen tärkeää miettiä Hänen Kaikkivoipaisuuttaan. Onhan niin, että sitä, joka ei aina voi täyttää kaikkea tahtoaan tai toimia aina oman mielisuosionsa mukaisesti, ei voida kutsua Jumalaksi. Raamatun Jumala kuitenkin voi, ja niinkuin Hän tahdollaan ratkaisee, mikä on hyvää, niin Hän myös aina tekee, mitä tahtoo.

"Kun puhutaan Jumalan kaikkivoipaisuudesta, tarkoitetaan sillä Hänen kykyään ja voimaansa tehdä mitä ikinä Hän haluaa. Mitä Hän tekee, sen Hän tekee aina omassa äärettömässä viisaudessaan, valiten aina sen, mikä Hänen sanomattoman puhtaalle katseelleen näyttäytyykään suosiollisimmalta. Jumalan pyhyydestä on sanottu, että se on Hänne piirteidensä kauneus. Jumalan voima taasen on se tekijä, joka elävöittää ja väkevöittää Hänen muut luonteenpiirteensä. Kuinka turhaan Hän olisikaan säätänyt ikuiset säädöksensä, ellei Hänellä olisi voimaa toteuttaa niitä. Ilman voimaa olisi Hänen armonsa ainoastaan velttoa säälintunnetta, Hänen lupauksensa vain onttoina kaikuvia ääniä ja Hänen uhkauksensa pelkkiä surkeita variksenpelättimiä. Hänen voimansa kuitenkin on kuten Hänkin: ääretön, ikuinen ja käsittämätön. Sitä ei voida tutkia taikka hillitä eikä estää" (S. Charnock).

"Kerran on Jumala sanonut, kahdesti olen sen kuullut: väkevyys on Jumalan" (Ps 62:11). "Kerran on Jumala sanonut" eikä useampia kertoja tarvita. Taivas ja maa tulevat katoamaan, mutta Hänen Sanansa pysyy ikuisesti. Kerran on Jumala sanonut ja kuinka sopivaa onkaan Hänen jumalalliselle majesteetillisuudelleen ettei Hän toiste sano, sillä ei Hänen tarvitse vakuutella tosiasioita. Köyhinä kuolevaisina saatamme usein puhua tulematta kuulluksi, mutta Jumala puhuu vain kerran ja Hänen väkevyytensä jylinä kuullaan tuhansilla kukkuloilla maan äärissä. "Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät. Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat Sinun nuhtelustasi Herra, Sinun vihasi Hengen puuskauksesta" (Ps 18:14-16).

”Kerran on Jumala puhunut”, ja ihmetelkäämme me Hänen muuttumatonta auktoriteettiään. ”Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen, kuka Jumalan poikain joukossa on niin kuin Herra” (Ps 89:7). ”Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja Hän tekee, niin kuin Hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää Hänen kätensä ja sanoo Hänelle: ’Mitäs teet?’ (Dan 4:32). Jumalan lihaksi tulo ja majailu meidän keskellämme havainnollistaa tätä seikkaa hyvin. Spitaaliselle miehelle Hän sanoi: ”Minä tahdon, tule puhtaaksi” ja heti mies puhdistui sairaudestaan (Matt 8:3). Lasarukselle, joka oli maannut haudassa jo neljä päivää Hän huusi: ”tule ulos” ja kuollut tuli. Yhdellä ainoalla sanalla Hän tyynnytti tuulen ja meren raivon. Legioona riivaajia ei kyennyt vastustamaan Hänen auktoriteettiaan ja käskyään.

”Väkevyys on Jumalan” ja vain Hänen. Ainoallakaan luodulla koko universumissa ei ole atominkaan vertaa voimaa vastustaa Hänen tahtoaan. Jumala ei ole saanut voimaansa keneltäkään eikä sen olemassaolo siis ole riippuvainen jonkin Hänen itsensä ulkopuolisen tahon tunnustuksesta. Kaikki väkevyys on luonnostaan Hänen.

”Jumalan voima on kuten Jumalakin, itseolevaista ja itsessään voimassa pysyvää. Mahtavinkaan ihmisistä ei voi tarjota aavistuksenkaan vertaa lisää voimaa Kaikkivaltiaalle. Hän istuu valtaistuimella ilman minkäänlaista tukea; Hän ei nojaudu kenenkään avustavaan käsivarteen. Hänen hoviaan ei ylläpidä hoviväkensä, eikä sen loisto tule luoduilta. Hän Itse on suuri keskuslähde, sekä kaiken voiman ja elämän Perustaja” (C.H. Spurgeon).

Kaikki luotu ei ainoastaan kanna muassaan todistusta Jumalan valtavasta voimasta, vaan myös Hänen täydellisestä riippumattomuudestaan ylitse koko luomakunnan. Kuuntele kuinka Hän itse haastaa: ”Missä olit silloin, kun Minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Kuka on määrännyt sen mitat—tokipa sen tiedät—tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse? Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven?” (Job 38:4-6). Kuinka täydellisesti painuukaan ihmisen ylpeys tomuun!

Voimaa on myös käytetty Jumalan nimenä. Jeesus sanoi kerran: ”Te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella” (Mark 14:62), tarkoittaen ’Jumalan oikealla puolella.’ Voimme siis todeta Jumalan ja voiman olevan niin toisistaan erottamattomat, että Häntä jopa kutsutaan Voimaksi. Hän on ihmeellinen Jumala! Hänen olemuksensa on suunnaton eikä sitä voida yhdistää paikkaan. Se on ikuinen eikä sitä voida mitata ajassa. Hän on olemukseltaan myös kaikkivoipa, eikä Hänen voimansa voida arvioida olevan vain niiden tekojen veroinen, joita me tiedämme Hänen tehneen.

”Katso, nämä ovat ainoastaan Hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka Hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää Hänen väkevyytensä jylinän?” (Job 26:14). Kuka kykenisikään laskemaan kaikki taidonnäytteet, jotka Hän on voimallansa tehnyt! Se osa Hänen mahdistaan, jota näkyvä luomistyö kuvaa, on täysin käsityskykymme tavoittamattomissa. Vielä vähemmän kykenemme käsittämään Kaikkivoipaa itseään. Jumalan luonteessa asuu äärettömästi enemmän voimaa, kuin mitä pelkkä luomistyö antaisi ymmärtää!

Luominen, kaitselmus ja lunastus paljastaa meille siis vain pienen osan Hänen voimastaan. Ne ovat Hänen tekojensa äärten häämötystä.  ”Hänen kirkkautensa oli kuin auringonvalo; säteet virtasivat Hänen kädestään, ja tuossa auringonkaltaisessa loisteessa oli kätköpaikka Hänen voimalleen” (Hab 3:4-Amplified Bible). On tuskin mahdollista kuvitella mitään niin mahtipontista, kuin mistä tässä luvussa käytetty kuvakieli kertoo, ja mainittu jae on koko luvun kruunu. Näyssään profeetta katseli mahtavaa Jumalaa, jonka edessä ikivuoret särkyivät ja ikuiset kukkulat vaipuivat. Voisimme ajatella tämän olevan valtava kuvaus Hänen voimastaan. Jakeemme kuitenkin kertoo muuta. Tuo kaikki on vain Hänen voimansa verhoa, ei sen varsinaista olemusta tai vapaata esiintymistä. Mitä tällä tarkoitetaan? Sitä, että Jumalan voima on niin käsittämätön, laaja ja hallitsematon, että mullistukset joita Hän toiminnallaan luonnossa saa aikaan, kätkevät sisäänsä rajoittamattomasti enemmän kuin mitä paljastavat Hänen äärettömästä voimastaan!

On hyvin kaunista yhdistää seuraavat jakeet toisiinsa: ”Hän tallaa meren kuohun kukkuloita” (Job 9:8) ja ”Taivaanrannalla Hän käyskentelee” (Job 22:14). Ensimmäinen kuvaa Jumalan rajoittamatonta voimaa ja toinen Hänen läsnäolonsa laajuutta. On myös kirjoitettu, että ”Hän kävelee tuulen siivillä” (Ps 104:3-Amplified Bible), mikä merkitsee Hänen operaatioidensa hämmästyttävää nopeutta. Tämä viimeisin e.m kuvauksista on hyvin huomionarvoinen. Siinä nimittäin ei sanota Hänen lentävän tai juoksevan tuulen siivillä, vaan kävelevän niillä. Tuuli, kaikista elementeistä äkkinäisin ja harkitsemattomin, äärimmäisessä raivossaankin, puhkuessaan eteenpäin miltei käsittämättömällä nopeudella, on Hänen jalkojensa alla, Hänen täydessä hallinnassaan!

Tarkastelkaamme seuraavaksi Jumalan voimaa luomisessa. ”Sinun ovat taivaat. Sinun on myös maa: maanpiirin täysinensä Sinä olet perustanut. Sinä loit pohjoisen ja etelän..” (Ps 89:12,13). Ennen kuin me voimme aloittaa työskentelyä, täytyy meillä olla sekä työkalut että materiaalit. Luodessaan Jumala kuitenkin aloitti tyhjästä; Sanallansa Hän loi kaiken tyhjästä. Tätä eivät älyköt voi ymmärtää! ”Sillä Hän sanoi, ja tapahtui niin, Hän käski, ja se oli tehty” (Ps 33:9). Tyhjyys kuuli Hänen äänensä ja totteli. Jumala sanoin: ”tulkoon.. ja tapahtui niin” (1Moos 1). Voimme hyvinkin siis todeta: ”Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä, väkevä on Sinun kätesi, korotettu Sinun oikea kätesi” (Ps 89:14).

”Kuka järjellinen olento voisikaan luoda silmänsä ylös keskiyön taivaalle, katsella sillä tanssahtelevia tähtiä ja olla täyttymättä uteliaalla tiedonjanolla! Mistä nuo taivaankappaleet oikein muovailtiin? Ihmeellistä on ajatella, että ne luotiin ilman mitään materiaaleja; nehän syntyivät tyhjästä! Koko universumin mahtavat rakenteet vain putkahtivat esiin Hänen Sanansa voimasta. Mitä instumenttejä Ylivertainen Arkkitehti käyttikään muotoillessaan kaiken niin ainutlaatuisen hienosti ja viimeistellessään kaiken niin kauniiksi? Kuinka kaikki luotu yhdistyykään niin harmoniseksi kokonaisuudeksi? Mahtavat sanat Hänen suustaan tekivät sen kaiken. Jumala sanoi: antaa niiden olla. Ihmeellinen työ oli valmis, koristeltuna kaikkinaisella kauneudella, esilläpitäen lukemattomat määrät täydellisyyksiä, julistaen haltioituneiden serafien keskellä sen mahtavan Luojan ylistystä. ”Herran Sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot Hänen suunsa hengellä” (Ps 33:6).” (James Hervey).

Pohtikaamme Jumalan voimaa elämän ylläpitäjänä. Yhdelläkään luodulla ei ole voimaa varjella itseään. ”Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?” (Job 8:11). Niin ihminen kuin eläinkin menehtyisi, ellei olisi yrttejä ja ruohoja saatavilla ruuaksi. Yrtit ja ruohot taas kuivuisivat ja kuolisivat ilman maata virvoittavia sateita. Tästä syystä Jumalaa kutsutaan ihmisen ja eläimen auttajaksi; elämän ylläpitäjäksi (Ps 36:6-KJV). ”Hän ylläpitää kaikkea Sanansa voimalla” (Heb 1:3-KJV). Miten ihmeellisesti Jumalan voima näyttäytyykään ihmisen syntymistä edeltävässä tilassa! Se, että vauva ylipäätään kykenee elämään niin monen kuukauden ajan tuossa ahtaassa ja likaisessa majassaan hengittämättä, on ihmeellinen todistus Hänen voimastaan. Hän ”antaa meidän sielullemme elämän” (Ps 66:9), ja vain Hänen voimastaan sielumme myös pysyvät elävinä.

Toinen valtava esimerkki Hänen voimastaan on se, kuinka Hän varjelee maata meren raivolta. Kuinka tuo väkivaltainen elementti pysyykään vangittuna noiden rajojensa sisäpuolella, mihin Hän sen asetti, niin ettei se vain jatka virtauksiaan vyöryen maanpiirin ylitse. Veden luonnollinen asema on olla maan yllä sen ollessa sitä kevyempää, ja heti ilman alapuolella sen ollessa sitä painavampaa. Kuka pidättää sitä tästä luonnollisesta ominaisuudestaan? Missään nimessä ei ihminen. Sen Luoja yksin suitsii sen määräämälleen alustalle. Hän sanoo: ”Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväitten aaltojesi asettua” (Job 38:11). Miten monumentaalisesti luomakunnan ylläpito kuvastaakaan Hänen voimaansa!

Mieti Jumalan voiman ilmenemistä Hänen hallituksessaan. Ajattele kuinka Hän rajoittaa ja pidättää saatanan pahantahtoisuutta ilmenemästä maailmassa täydellä voimallaan! ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1Piet 5:8). Hän on täynnä vihaa ja raivoa Jumalaa kohtaan, sekä täynnä pirullista vihamielisyyttä ihmisiä, etenkin pyhiä kohtaan. Hän, joka kadehti Aadamia paratiisissa, kadehtii meitä tyydytyksestä, jota saamme kokea nauttiessamme Jumalan siunauksista. Jos hän saisi tahtonsa läpi, kävisi meille kaikille kuin Jobille. Saisimme osaksemme saman kohtelun kuin hänkin. Saatana lähettäisi tulen taivaasta maan hedelmien ylle ja tuhoaisi karjamme. Hän nostaisi tuulen kaatamaan talomme ja iskisi kehomme täyteen paiseita. Mutta, niin heikosti kuin sitä yleisesti ymmärretäänkään, Jumala suitsii hänet, sallien hänelle kuitenkin melko laajan alueen jolla toimia. Kuitenkin Jumala estää häntä toteuttamasta kaikkia pahoja suunnitelmiaan. Saatanalla on ainoastaan rajallinen valta ja Jumala on säätänyt hänen vallalleen rajat.

Jumala hillitsee myös ihmisten luontaista turmeltuneisuutta. Hän tosin hyväksyy synnin ulospurkautumista siinä määrin, että kävisi ilmi, miten kauhistuttavan tuhon ihmisen luopuminen Hänestä onkaan saanut aikaan. Kuka voisi edes kuvitella niitä hirveitä syvyyksiä, mihin ihmiset vajoaisivat rappiossaan, mikäli Jumala lakkaisi pitämästä heitä aisoissa! ”Heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta” (Rm 3:14,15). Tässä kuvataan jokaisen Aadamin jälkeläisen luontoa. Mikä hillitön irstailu ja omapäinen hulluus hallitsisikaan maailmaa, ellei Jumala voimallaan tulisi väliin osittain salvaten tuon rappion tulva-aukot! (Kts. Ps 93:3,4).

Ajattele Jumalan voimaa tuomiossa. Kun Hän lyö, ei kukaan voi vastustaa. ”Kestääköhän rohkeutesi, pysyvätköhän kätesi lujina niinä päivinä, joina Minä sinulle teen, minkä teen” (Hes 22:14)? Kuinka kauheasti tämä konkretisoituikaan Nooan päivinä! Jumala avasi taivaan akkunat, puhkaisi syvyyden lähteet ja pyyhki miltei koko avuttoman ihmiskunnan vihansa myrskyssä pois. Toisella kerralla taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, mikä hävitti kaikki lakeuden kaupungit. Farao sotajoukkoineen oli täysin kykenemätön auttamaan itseään kun Jumala kävi heidän kimppuunsa Punaisella merellä. Miten hirvittävät ovatkaan sanat Roomalaiskirjeessä: ”Entä jos Jumala, vaikka Hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön” (9:22). Jumala siis aikoo näyttää voimansa ja väkevyytensä tuomitsemissaan. Ei ainoastaan siten, että vangitsee heidät tuonelaan, vaan myös siinä, että yliluonnollisesti pitää heidät ja heidän sielunsa elossa keskellä iankaikkista kidutusta tulisessa järvessä.

Emmekö vapisisi moisen Jumalan edessä! Olisi silkkaa itsetuhoisuutta kohdella julkeasti Häntä, sillä meidän murskaamisemme on Hänelle helpompaa kuin koin liiskaaminen meille. On hulluuden huippu kieltää Hänet julkisesti. Hän voi repiä ihmisen kappaleiksi ja heittää helvettiin milloin vain tahtoo. On ainoastaan järkevää ottaa vaarin Hänen käskystään: ”Antakaa suuta Pojalle, ettei Hän vihastuisi ettekä te hukkuisi tiellänne. Sillä Hänen vihansa syttyy äkisti” (Ps 2:12). Palvokoon jokainen valaistunut sielu siis Jumalaa! Hänen olemuksensa ihmeelliset ja äärettömät täydellisyydet kutsuvat tekemään sen kiihkeällä palolla. Tuimuutensa ohella Hän on täydellinen rakkaus ja on lunastanut omansa.  Kun kerran maan mahtavat ja kuuluisat saavat maailman ihailun osakseen, kuinka paljon enemmän tulisikaan Kaikkivaltiaan väkevyyden täyttää meidät hämmästyksellä ja kunnioituksella. ”Herra, kuka on Sinun vertaisesi jumalien joukossa! Kuka on Sinun vertaisesi, Sinä pyhyydessä jalo; Sinä ylistettävissä teoissa peljättävä, Sinä ihmeitten tekijä” (2Moos 15:11).

Luottakoot ja turvatkoot Jumalan pyhät Häneen! Hän ansaitsee ehdottoman luottamuksemme. Mikään ei ole Hänelle mahdotonta! Mikäli olisi, tai jos Hänen voimansa olisikin rajallista, tai mikäli Hän olisi nuuka sen käytössä, olisi meillä syytä epätoivoon. Hän kuitenkin todella on Kaikkivaltias, Kaikkivoipa, eikä yhteenkään rukoukseemme vastaaminen ole Hänelle liian vaikeaa. Ei ole olemassakaan sellaista tarvetta, johon Hän ei voisi vastata, ei sellaista pahaa intohimoa, jota Hän ei voisi kukistaa ja josta Hän ei voisi vapauttaa. Ei ole olemassa sellaista kiusausta josta Hän ei voisi pelastaa, eikä sellaista surua, johon Hän ei voisi tuoda lohdutusta. ”Herra on elämäni voima; ketä minä pelkäisin” (Ps 27:1-KJV)? ”Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen” (Ef 3:20,21).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).