Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Jumalan muuttumattomuus

A.W. Pink, Jumala on kallio, Jumalan luonne, Jumalan luotettavuus, Jumalan muuttumattomuus, Jumalan olemus, Kylvämisen periaate

Haluan alkuun jakaa ajatuksen, josta taannoin keskustelin ystäväni kanssa. Raamattu puhuu kyvämisen periaatteesta: "Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää" (Gal 6:8). Olimme ystäväni kanssa molemmat sitä mieltä, että sisimpämme kapasiteetti keskittyä asioihin on varsin pieni. Lihamme on myös heikko, ja mielestäni tämän nöyrä tunnistaminen ja tunnustaminen on kaiken lähtökohta. Mitä kylvämme, sitä siis myös niitämme. Meidän ei tule kuvitella, että voimme kasvaa Jumalan tuntemisessa, mikäli täytämme elämämme viihteellä ja kaikella tämän maailman metelillä. Kyse tässä ei ole siitä, etteikö Jumala olisi suuri, etteikö Hän kykenisi puhumaan, vaan siitä, että meidän korvamme ovat niin pienet kuulemaan. Mikäli kylvämme lihaamme, leimahtaa se kuin tuli ja miten helposti käykään niin, että se saa meistä vallan! Meidän uskovina tulisi siis olla päämäärätietoisia ihmisiä. Meidän tulisi tehdä arkemme keskellä yksinkertaisia, Jumalan tahdon mukaisia valintoja pyrkien siten lähemmäksi Häntä. Hän on antava meille voimaa tehdä oikein! Jeesus tuli, että meillä olisi yltäkylläisyys ja elämä! Ei lihassa, vaan Hengessä! Hänen kasvojensa edessä on iankaikkinen ilo! Jo edesmennyt saarnaaja Leonard Ravenhill totesi kerran, että "how can you pull down the strongholds of satan, if you don't even have the strenght to turn off your TV?"

Seuraava teksti on vapaa suomennos A.W Pinkin kirjasta Attributes of God, kappaleesta Immutability of God.

Tämä Jumalan luonteenpiirre saa harvoin osaksensa sen huomion, minkä se ansaitsisi. Jumalan muuttumattomuus on ihmeellinen osa sitä Hänen luonteensa täyteyttä, mikä erottaa Hänet kaikista luoduista. Jumala on aina sama. Hänen olemuksensa, luonteensa tai päätöksensä eivät ole minkään muutoksen alaisuudessa. Tämän vuoksi Hänestä puhutaan kalliona (5Moos 32:4), joka pysyy liikuttamattomana, vaikka koko sitä ympäröivä meri kuohuisi jatkuvasti. Toisinsanoen: Jumala on muuttumaton, vaikka jokainen luotu onkin jatkuvan muutoksen alainen. Koska Hänellä ei ole alkua eikä loppua, ei Hän voi muuttua. Hän on iankaikkinen ”valkeuksien Isä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa” (Jaak 1:17).

Ensinnäkin, Jumalan syvin olemus ei ikinä muutu. Hän on sekä luonteeltaan, että muodoltaan ääretön. Tämän vuoksi Hän pysyy aina samana. Hän ei ikinä ole ollut olematta, eikä ikinä tule lakkaamaan olemasta. Jumala ei ole ikinä kehittynyt, kasvanut tai oppinut uutta. Mitä Hän on tänään, sitä Hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. ”Minä, Herra, en muutu” (Mal 3:6) on Hänen tinkimätön tunnustuksensa. Hän ei voi muuttua paremmaksi, sillä Hän on jo täydellinen. Koska Hän on muuttumattomasti täydellinen, ei Hän voi millään tavalla muuttua huonommaksi. Hän esimerkiksi on rakkaus, ja Hänen rakkautensa tulee aina olemaan täydellistä. Hän on siis jatkuvasti sama. Vain Hän voi todeta: ”Minä olen se, joka Minä olen” (2Moos 3:14). Ajan kululla ei ole Häneen minkäänlaista vaikutusta. Iankaikkisuuden silmäkulmista ei ole löydettävissä ryppyjä. Siksipä Hänen voimansa ei voi kadota, eikä Hänen kirkkautensa hälvetä.

Toiseksi, Jumalan luonteenpiirteet ovat muuttumattomia. Jumala on siis luonteeltaan täsmälleen sama, kuin ennen maailman luomista, ja tulee myös pysymään samana ikuisesti. Asia on pakostakin näin, sillä Jumalan luonteenpiirteet ovat ne palikat, joista Hänen muuttumaton olemuksensa koostuu. Jokaiseen niistä on kirjoitettu ”semper idem”  (aina sama). Hänen voimansa on heikentymätöntä voimaa. Hänen viisautensa on katoamatonta viisautta. Hänen pyhyytensä on aina yhtä kirkasta ja sen vaatimukset aina yhtä korkeat. Hän on Jumala, eivätkä Hänen luonteenpiirteensä ikinä lakkaa olemasta. Hän on aina totuudenmukainen, sillä iankaikkisesti pysyy Hänen Sanansa vahvana taivaissa (Ps 119:89). Hänen rakkautensa on ikuista: ”ikuisella rakkaudella Minä olen sinua rakastanut” (Jer 31:3) ja ”Hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti” (Joh 13:1). Hänen armonsa ei katoa, sillä se on ”iankaikkista” (Ps 100:5).

Kolmanneksi, Hänen ”säädöksensä” ovat muuttumattomat. Hänen tahdossaan ei ole vaihtelua. Kenties joku esittää tässä vastalauseen, kehottaen meitä lukemaan seuraavan kohdan: ”niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle” (1Moos 6:6). Ensimmäinen reaktiomme on, että Raamattuhan on ristiriidassa itsensä kanssa! Mutta eihän niin voi olla! 4Moos 23:19 sanoo selkeästi, ettei ”Jumala ole ihminen, niin että Hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että Hän katuisi.” Samoin kerrotaan 1Samuelin kirjan kohdassa 15:29, että ”Hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä Hän ei ole ihminen, että Hän katuisi.” Selitys tälle kaikelle on hyvin yksinkertainen. Puhuessaan itsestään Jumala usein tulee meidän rajallisen käsityskykymme tasolle. Hän kuvailee itseään ikään kuin Hänellä olisi ruumiillisia jäseniä, silmiä, korvat, kädet yms. Hän kertoo ”heräävänsä” (Ps 78:65) ja ”nousevansa aikaisin” (Jer 7:13 KJV) vaikei Hän torku tahi nuku. Kun Hänen tahtonsa toteutumisen tapa muuttuu näkyvässä todellisuudessamme, kuvaa Hän tässä kohtaa tätä tapahtumaa sanalla ’katua’ ja niin meidän rajallisten mieltemme on helpompi käsittää tapahtuma. Hänen säädöksensä ovat siis muuttumattomat, eikä Hän ”armolahjojansa ja kutsumistansa kadu” (Room 11:29). Sen täytyy olla näin, sillä ”Hän pysyy samana, kuka voi Häntä estää? Mitä Hän tahtoo, sen Hän tekee” (Job 23:13).

Muutosta ja kärsimystä vain ympärillämme näemme, vaan on Muuttumaton rinnallamme, kun me Hänessä pysymme.

Jumalan aikeet pysyvät aina samoina. Joka toinen vastaamme tuleva asia tai olosuhde taas saa meidät muuttamaan mieltämme ja tekemään uusia suunnitelmia. Me haluaisimme nähdä kaiken ennalta, jotta voisimme varautua tulevaan ja kiertää tilanteet, joissa emme voikaan toteuttaa tahtoamme. Jumala taas on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, eikä Hänen ole ikinä tarvinnut, eikä tarvitse muuttaa suunnitelmaansa. ”Herran neuvo pysyy iankaikkisesti, Hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun” (Ps 33:11). Tämän vuoksi luemme, että ”Hänen päätöksensä on muuttumaton” (Hebr 6:17). Tässä meille paljastuu se ääretön ero korkeimmankin luodun ja hänen Luojansa välillä. Luodullisuus on synonyymi muuttuvaisuudelle. Ellei luotu olisi luonnoltaan muuttuvainen, ei se olisi luotu ollenkaan; se olisi Jumala. Luonnostamme olemme taipuvaisia huolehtimaan tyhjistä ja merkityksettömistä asioista, sillä olemmehan tyhjyydestä lähtöisin. Koska luonnostamme olemme taipuvaiset kulkemaan kohti tuota tyhjyyttä, ei mikään muu, paitsi Jumalan armon ylläpitävä voima estä meitä tuhoutumasta. Yksikään luotu ei kykene omalla voimallaan hetkeäkään kannattelemaan omaa olevaisuuttaan, vaan jokainen hengenvetommekin on täysin riippuvainen Luojastamme. Iloisesti voimme todeta, että ”Hän antaa meidän sielullemme elämän” (Ps 66:9). Tähän oman tyhjyytemme todellisuuteen havahtumisen tulisi saada meidät valtavan nöyriksi Hänen edessään, kenessä ”me elämme, liikumme ja olemme” (Apt 17:28). Langenneina olentoina emme ainoastaan ole alistettuja jatkuvalle muutokselle. Olemme myös luonnoltamme Jumalan vastustajia. Tämmöisinä olemme ”harhailevia tähtiä” (Juud 1:13) ja poispoikenneita oikealta radaltamme. ”Jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä” (Jes 57:20). Langennut ihminen on häilyväinen. Jaakobin lausumat sanat Ruubenista sopivatkin täydellisesti kuvaamaan jokaista Aadamin jälkeläistä: ”Mutta sinä kuohahdat kuin vesi, et pysy ensisijalla” (1Moos 49:4). Niinpä siis ei ole ainoastaan hurskasta, vaan myös viisasta ottaa vaarin käskystä: ”Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieraimissa, sillä minkä arvoiset he ovat!” (Jes 2:22). Paavali kirjoittikin: ”jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija” (Gal 1:10).

Yhteenkään ihmiseen ei siis tule täydellisesti nojautua, eikä uskoa tai hengellisiä asioita tule asettaa heidän varaansa. ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa” (Ps 146:3). Jos olen tottelematon Jumalaa kohtaan, silloin tosin ansaitsen tulla harhaanjohdetuksi ja pettyneeksi tovereihini. Ihmiset jotka pitävät sinusta tänään, saattavat vihata sinua huomenna. Kansanjoukko joka huusi ”Hoosianna Daavidin poika”, kirkui vain hetken päästä: ”vie pois, ristiinnaulitse Hänet.” Perustautukaamme siis Jumalaan. Toisin kuin ihmisiin, Häneen voimme aina luottaa. Jumalan luotettavuus ei ole sidoksissa olosuhteisiin tai ihmisiin; olinpa kuinka epävakaa tahansa ja olivatpa ystäväni kuinka ailahtelevia hyvänsä, Hän ei muutu. Mikäli Jumala olisi muutoksen alainen, haluten tänään toista, huomenna toista; mikäli Hänen mielensä olisi siis oikukas, kuten meidän mielemme on, kuka saattaisikaan luottaa Häneen, tai uskoa elämänsä Hänen käsiinsä? Mutta kaikki ylistys Hänen ihmeelliselle nimelleen, sillä Hän on aina sama. Hän on asettanut tarkoituksensa varmalle perustalle. Hänen tahtonsa on vakaa ja Sanansa varma. Hän on se kallio, jolle voimme asettaa jalkamme. Hänessä olemme turvassa, vaikka mahtava rankkasade pyyhkisi kaiken pois ympäriltämme. Jumalan persoonan pysyvyys on myös varma tae Hänen lupauksiensa täyttymisestä: ”Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta Minun armoni ei sinusta väisty, eikä Minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jes 54:10). Rohkaistukaamme siis rukoilemaan, sillä ”mikä on se lohtu, jonka voisimme löytää, mikäli rukoilemamme Jumala olisi kuin kameleontti, joka vaihtaa väriä joka hetki. Kuka meistä vetoaisi tai turvautuisi sellaiseen maalliseenkaan hallitsijaan, joka olisi niin epävakaa, että toisena päivänä hyväksyisi ja toisena taas kieltäisi vetoomuksemme” (S.Charnock, 1670).

Tarkastelkaamme Jumalan muuttumattomuutta rukouksen näkökulmasta. Mitä hyötyä on rukoilla Jumalaa, jos Hän on jo asettanut tahtonsa tapahtumaan? Älkäämme ensisijaisesti ajatelko hyötyämme, vaan vastatkaamme Hänelle, sillä Hän vaatii sitä meiltä. Eihän Hän ole luvannut ainoatakaan siunausta osaksemme, ellemme ensin etsi Häntä. ”Jos me jotakin anomme Hänen tahtonsa mukaan, niin Hän kuulee meitä” (1Joh 5:14). Tämä olkoon uskalluksemme, sillä Hän tahtoo lapsilleen vain parasta. Hänen tahtonsa vastaisten asioiden pyytäminen ei ole rukousta laisinkaan, vaan kapinaa. Voi jumalattomia! Niitä, jotka uhmaavat Jumalaa, rikkovat Hänen lakejaan, eivätkä välitä Hänen kunniastaan. Voi heitä, jotka elävät elämäänsä aivan kuin Jumalaa ei olisikaan olemassa! Älkööt he laittako liikaa toivoa oletukselle, että kun he viimeisillään anovat armoa, Jumala muuttaisikin mieltään peruuttaen Sanansa tai kumoten kauheat uhkauksensa. Vanhurskas Tuomari on julistanut: ” Minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he huutavat Minun korviini suurella äänellä, Minä en heitä kuule” (Hes 8:18). Hän ei itseään kieltää saata, eikä varsinkaan sitä tee tyydyttääkseen tai ilahduttaakseen lihallisia ihmisiä ja heidän lihallisia mielihalujaan. Jumala on muuttumattomasti Pyhä. Tämän vuoksi Hän vihaa syntiä ikuisella, muuttumattomalla vihalla. Näin ollen synteihinsä kuolleiden ihmisten rangaistus on iankaikkinen.

Kuten pilvellä, joka tuli Israelilaisten ja Egyptin armeijan väliin, myös Jumalan muuttumattomuudessa on synkät sekä valoisat puolensa. On varmaa, että Hän toteuttaa uhkauksensa, mutta myös täyttää lupauksensa. Hän tuhoaa syyllisten kiintyneesti vaaliman toivon, mutta osoittaa kaikkea suopeuttaan hauraille ja erehtyväisille omilleen, sekä antaa heidän osakseen niin paljon kevyemmän kohtelun, kuin Raamattu ensisilmäyksellä antaisi olettaa. Vastustakaamme siis jokaista petollista ja röyhkeää spekulaatiota puhtaalla totuudella! Jumala on totuudenmukaisuudessaan, tarkoituksissaan, uskollisuudessaan Sanalleen, sekä oikeudenmukaisuudessaan muuttumaton. (J.Dick, 1850)

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).