Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Jumalan ikuinen suunnitelma

Jumalan luonne, A.W. Pink, Aika, Ennaltamäärääminen, Jumalan aivoitus, Jumalan ennaltatietämys, Jumalan ikuinen suunnitelma, Jumalan tahto, Jumalan viisaus

Kirjoitin tekstin käyttämällä pohjana vapaasti suomentamaani kappaletta The Decrees of God, A.W. Pinkin kirjasta Attributes of God.

Synonyymi otsikolle voisi olla ’Jumalan asetukset’, sillä se, minkä Hän on asettanut tapahtumaan, toteutuu. Jumalan asetukset kuvaavat siis Hänen tarkoitusperiään, sekä ennaltamääräämistään koskien tulevia asioita. Itseasiassa meidän tulisi puhua Jumalan aivoituksesta, sillä niin Raamattu asian ilmaisee (Room 8:28, Ef 3:11). Jumalalla on ainoastaan yksi aivoitus koskien tulevaa. Mieltemme rajallisen käsityskyvyn vuoksi me olemme kuitenkin kiusattuja puhumaan, ikään kuin niitä olisi monia. Olemme niin kiinni tässä hetkessä, että näemme vain sen, mitä on tapahtunut. Toisin kuin Jumala, joka näkee huomiseen.

Jo pelkkä Jumalan aivoituksen moniulotteisuus voisi ensisilmäykseltä saada luulemaan, että lopullisia tarkoituksia on monia. Näin ei kuitenkaan ole. Ääretön ymmärrys ei ole rajallisen mielemme kaltainen. Se ei etene askelmia pitkin, tasolta tasolle. Se ei tarvitse lisävaloa nähdäkseen paremmin, sillä se näkee jo täydellisesti. Alusta asti Jumala on tuntenut kaikki tekonsa, jotka Hän on jo tehnyt, tekee, ja tulee tekemään (Apt 15:18-KJV).

Raamattu ei vaikene Jumalan aivoituksesta, vaan puhuu siitä monessa kohtaa, monin eri sanoin. ”Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt” (Ps. 2:7). Efesolaiskirjeestä luemme Hänen ”iankaikkisesta aivoituksesta” (3:11), sekä Hänen ”tahtonsa salaisuudesta ja päätöksestä, jonka Hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä” (1:9). Apostolien teoissa puhutaan Hänen ’ennaltamääräämästä päätöksestä sekä ennaltatietämyksestään’ (2:23). Roomalaiskirjeessä mainitaan myös ennaltamäärääminen (8:29).

Jumalan aivoitusta kutsutaan myös Hänen neuvokseen, johtuen sen sisältämästä täydellisestä viisaudesta. Sitä kutsutaan Hänen tahdokseen, jotta olisi selvää, että Hän toimii täysin vapaasti; ilman ohjausta taikka ulkopuolista valvontaa. Jumala toimii oman tahtonsa mielisuosion mukaisesti aina. Vastakohtana Jumalan vakaalle tahdolle on meidän oikukas mielemme, joka saa meidät niin useasti tekemään juuri niitä järjettömiä päätöksiämme. Älkäämme tässä kohtaa katsoko Jumalaa oman mielemme lävitse, kuvitellen että Hän olisi kuten me (Ps 50:21). Hänen tahtonsa on aina yhdistyneenä viisauteen. Hän on ”Kaikkiviisas”, ja Hänen aivoituksensa on aina Hänen oman tahtonsa päätös (Ef 1:11).

Jumalan aivoitus koskee poikkeuksetta kaikkea tulevaa. Ajassa ei tapahdu mitään, mitä ei olisi ennaltamäärätty tapahtuvaksi ennen ajan alkua. Hänen ääretön mielensä on harkinnut kaiken, ennen kuin Hän toimii tarkoitustensa mukaan, olipa toiminnan kohteena sitten pieni tai suuri, hyvä tai paha. Viitatessamme pahaan, meidän tulee kuitenkin olla varovaisia, sillä vaikka synti onkin Jumalan käskyvallan ja hallinnan alainen, ei Hän kuitenkaan ole sen luoja samoin kuin hyvän. Synti ei tullut maailmaan suoranaisesti Pyhä Jumalan luomistyön osana; Hän ei luonut sitä, vaan ainoastaan Luciferin lankeamisesta lähtien salli sen tapahtua.

Jumalan hallintavalta on absoluuttista. Samoin Hänen aivoituksensakin käsittävät kaiken luodun, sekä kaikki tapahtumat. Hän on aina kaiken yläpuolella ja hallitsee kaikkea. Hän pitää tarkkaa huolta elämästämme ja kuolemastamme, paikastamme ajassa, sekä asemastamme ikuisuudessa. Koska Jumala toimii aina tahtonsa päätöksen mukaisesti, voimme oppia tuntemaan Hänen tahtoaan tarkastelemalla Hänen tekojaan. Aivan samalla lailla myös arkkitehdin suunnitelmaa voidaan ymmärtää, kun hänen rakennuttamaansa taloa tarkastellaan.

Jumala ei ainoastaan päättänyt luoda ihmistä, asettaa tätä maanpäälle, ja sitten jättää häntä omiin oloihinsa vailla valvontaa. Sensijaan Hän järjesti kaikki olosuhteet yksilötasolle saakka, mukaan lukien kaikkein pienimmänkin yksityiskohdan käsittäen koko ihmiskunnan historian alusta loppuun saakka. Hän ei ainoastaan säätänyt pääasiallisia lakeja maailman hallituksille, vaan asetti myös yksityiskohtaiset menettelytavat k.o lakeja koskien. Päivämme ovat luetut, ja niin ovat päämme hiuksetkin. Voimme oppia tuntemaan pyhän säädöksen laajuuden tarkastelemalla ’sallimuksen’ tehtävää sen toteutumisessa. Sallimus kattaa alleen merkityksettömimmätkin eläimet, sekä kaikkein vähäpätöisimmältäkin tuntuvat tapahtumat, kuten varpusen kuoleman sekä hiuskarvan putoamisen päästämme.

Tarkastelkaamme hetki joitakin pyhän säädöksen ominaisuuksista. Ensinnäkin, se on ikuinen. Oletus, että se olisi muuttunut ajassa, on väärä. Tämä tarkoittaisi nimittäin jonkin uuden tilanteen, ennalta tuntemattoman tapahtuman, tai olosuhteiden muutoksen sattuneen, mikä aiheutti Korkeimman muodostamaan k.o asiasta uuden näkökannan. Tämä olisi väite Jumalan ymmärryksen rajattomuutta vastaan. Väite, että Jumala viisastuisi ajan kuluessa, olisi törkeää jumalanpilkkaa. Yksikään, joka uskoo Pyhän ymmärryksen äärettömyyteen; kuinka se käsittää sekä menneen, nykyisen että tulevan, ei hyväksy oppia Jumalan suunnitelman asteittaisesta rakentumisesta. Jumala ei toisinsanoen ole tietämätön tulevista tapahtumista, joihin ihmisten tahtojen valinnat johtavat. Hän on ennaltakertonut ne lukemattomin eri ilmentymineen. Jokainen aito profetia on vain Hänen ennaltatietämyksensä ilmentymä. Raamattu esimerkiksi vahvistaa uskovien olevan valittuja Kristuksessa jo ennen aikojen alkua (Ef 1:4), ja että armo ”annettiin” heille jo silloin (2Tim 1:9).

Toiseksi, kuten edellä on jo lyhyesti todettu: Jumalan suunnitelma on viisas. Tämä on nähtävissä parhaiden mahdollisten loppujen, sekä sopivimpien toteutumistapojen valinnassa niille. Tämä piirre on silmin havaittavissa siitä, mitä tiedämme Hänen suunnitelmastaan. Sen toteutuminen paljastaa sen meille. Jokainen Jumalan töistä havaittava todiste viisaudesta on vakuus koko suunnitelman nerokkuudesta. Kaikki Hänen suunnitelmassaan tapahtuu harmonisesti. Psalminkirjoittaja julistaa: ”Kuinka moninaiset ovat Sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt" (104:24). Kuinka pieni onkaan se osa, jonka me niistä havaitsemme! Älkäämme kuitenkaan pysähtykö tähän vaan kilvoitelkaamme edemmäs, tavoitellen syvällisempää ymmärrystä aiheesta!

Loogisen päättelyn avulla voimme tietojemme kautta ymmärtää jotakin siitä, mikä on meille yhä tuntematonta. Kuvitelkaamme mies, joka istuu jonkin koneen äärellä sitä tutkien. Mikäli tuo mies havaitsee jonkin tuon koneen osista toimivan ihastuttavasti, tulee hän myös luonnollisesti siihen johtopäätökseen, että koko koneen täytyy olla ihastuttava. Samalla tavoin tulisi meidänkin tyydyttää mieliämme ajatellessamme Jumalaa ja tutkiessamme Hänen tekojaan. Näin meidän tulisi tehdä etenkin niinä hetkinä, kun epäilyksiä tunkeutuu mieliimme. Täten voimme karkoittaa pois niiden muassaan tuomat vastaväitteet, jotka eivät sovi yhteen havaintojemme kanssa siitä, mikä on hyvää ja viisasta. Kun saavumme äärellisen rajalle, ja luomme katseemme kohti mysteeristä äärettömyyttä, huudahtakaamme: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä” (Room 11:33).

Kolmanneksi: Jumalan suunnitelma on täysin riippumaton. ”Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut Hänen neuvonantajansa ja opettajansa? Kenen kanssa Hän on neuvotellut, joka olisi Hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut Hänelle tiedon ja osoittanut Hänelle ymmärryksen tien” (Jes 40:13-14)? Jumala oli yksin muodostaessaan suunnitelmansa. Hän ei ollut minkään itsensä ulkopuolisen vaikuttimen alaisena. Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut jättää koko suunnitelman sikseen, tai tehdä siitä täysin erilaisen. Hän on Korkein, loistava ylivertaisuudessaan, kaikesta riippumaton ja suvereeni Jumala. Hänen suunnitelmaa pohtiessamme tulee meidän muistaa tämä.

Neljänneksi: Jumalan suunnitelma on ehdoton. Sen toteutuminen ei ole riippuvainen olosuhteista. Jokainen loppu, sekä siihen johtava tie, on kirkkaana Hänen mielessään. Hän on säätänyt kaikelle sekä alun että lopun. Hänen säädöksensä on kyseenalaistamaton. Jumala jo alussa sääti valituillensa pelastuksen, sekä uskon teot heidän elämäänsä (2Tess 2:13). ”Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; Minä sanon: Minun neuvoni pysyy, kaiken mitä tahdon, Minä teen” (Jes 46:10). Mutta näin ei voisi olla, mikäli Hänen neuvonsa olisi riippuvainen olosuhteista. Eihän ”ammoisia aikoja ennen” vielä ollut luotu yhtäkään olosuhdetta. Jumala vaikuttaa kaiken oman tahtonsa päättämän mukaan (Ef 1:11).

Jumalan suunnitelma on sekä muuttumaton, että haavoittumaton. Raamatun selkeän opetuksen valossa ihminen on kuitenkin täydessä vastuussa teoistaan Jumalalle. Kun uudistunein mielin luemme Jumalan Sanaa, ei sieltä löytyvän toisen totuuden läheisempi tarkastelu ikinä johda toisen kieltämiseen. Jumala ei ole ristiriitojen Jumala, eikä Hänen Sanansakaan siis ole ikinä ristiriidassa itsensä kanssa. Ajatellessamme Jumalan totuuksia, on meidän kuitenkin vaikea määrittää, mihin oma ajatuksemme loppuu ja mistä Jumalan ajatus alkaa. Mielemme on kuitenkin se alusta, jolla Pyhä ja ihminen kohtaavat. Todellinen rukous on aina Hengen vaikuttamaa, mutta kuitenkin myös ihmissydämen huuto. Raamattu on Hengen inspiroimaa Jumalan Sanaa, mutta ihmisten kirjoittama; ihmisten, jotka kuitenkin olivat enemmän kuin vain koneita Hengen käsissä. Jeesus on sekä Jumala, että ihminen. Hän on Kaikkitietävä, mutta silti ”varttui viisaudessa” ihmisyytensä puolesta (Luuk 2:52). Hän on Kaikkivaltias, mutta silti Hänet ristiinnaulittiin heikkoudessa (2Kor 13:4). Hän on Elämän Ruhtinas, mutta kuitenkin Hän kuoli. Niin suuria mysteereitä kuin nämä ovatkin, ovat ne ymmärrettävissä uskon kautta.

On selvää, että jokainen Jumalan ikuista suunnitelmaa vastaan suunnattu epäily asettaa myös Hänen ikuisen ennaltatietämyksensä kyseenalaiseksi, sillä Hän tietää ennalta siitä syystä, että Hän on ennaltapäättänyt:

"Tarkastelemalla Jumalan olemusta, saamme vastauksen siihen, onko Hän ennaltasäätänyt kaiken, mikä tapahtuu, vai ei. Itsestään selvää on se, että Jumala tietää kaiken ennalta--eihän mitään voi tapahtua, ellei Jumala ensin hyväksy ja salli sen tapahtumista. Jumala siis joko tahtoo jonkin asian tapahtuvan, tai ei tahdo, mutta jos Hän on ennalta tahtonut, on Hän myös ennaltamäärännyt."
-Jonathan Edwards

Lopulta, leikkikäämme olettamuksella ettei asia olisikaan näin; että Jumala ei olisikaan ennaltasäätänyt kaikkea tapahtuvaksi. Jumalallisen suunnitelman kieltäminen olisi väite, että maailma kaikkine huolineen olisi vain suunnittelemattomien sattumien, sekä sokean kohtalon ohjattavana. Mikäli näin olisi, voisivatko köyhät sydämemme ja mielemme löytää silloin mitään rauhaa, varmuutta tai lohdutusta? Jos tilanne siis todella olisi vastaava, niin mikä olisi se turvapaikka, jonne paeta vaikeina hetkinä? Sellaista ei olisi. Olisi vain tyhjyyttä ja synkkyyttä pimeässä maailmassa, jota kauhea ateismi hallitsisi. Voi lukijani, kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla siitä, että kaikki on äärettömän Viisauden ja Hyvyyden ennalta määrittämää. Mikä on se ylistys tai kiitos, joka ei Herrallemme kuuluisi Hänen säädöksestään? Vain ja ainoastaan sen vuoksi, että Hän on ennaltamäärännyt, tiedämme, että ”kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” (Room 8:28). Voimme todellakin loppuun vielä todeta, että ”Hänestä, Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki; Hänelle kunnia iankaikkisesti! Aamen” (Room 11:36).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).