Ajatuksia Sanasta

← Kirjoitukset

Rukous

Rukous, Ojentautuminen

Alusta alkaen Sinä, Jumalani valitsit minut, jotta olisin edessäsi pyhä ja nuhteeton. Pesit minut, poispoikenneen kurjan synneistäni ja teit minusta soveliaan, Sinulle kelpaavan. Et tehnyt sitä tähteni; likaisten rättieni vuoksi, ei! Pesit minut puhtaaksi oman Pyhän nimesi tähden, Sinä, kenen silmät ovat puhtaat niin ettet voi katsoa pahaa etkä katsella turmiota (Hab 1:13)
Sinä, Jumalani luot uutta ja teet ihmeellisiä tekoja. Et ainoastaan luonut maailmankaikkeutta tyhjästä, vaan myös Sanallasi pidät sitä yllä! Eikä siinä vielä kaikki; kuvaksesi luodun, täysin synnin turmeleman, pahan ja pilalle menneen ihmisen, sinä voit ottaa ja pelastaa. Tehdä kaiken uudeksi hänessä. Kaiken sinä teet itsesi tähden, jotta Sinun arvollinen nimesi kirkastuisi, Pyhä Jumala (Hes 36:22, Neh 9:5). Omasta halustasi Sinä minua rakastat (Hoos 14:5). Sinä et muutu ( Mal 3:6), niinpä ei rakkautesikaan muutu, ikuinen Jumala! Olet aina rakastanut minua samalla rakkaudella, joka Sinulla oli täydellisenä itsessäsi jo ennen kuin ensimmäinen olento kutsuttiin olevaisuuteen.

Ja nyt, mitä Sinä minulta odotat, Sinä, joka annoit Poikasi edestäni. Poikasi, joka oli viaton; Hän ei synnistä tiennyt. Hänet Sinä minun tähteni teit synniksi, että minä Hänessä tulisin vanhurskaaksi (2Kor 5:21). Kateuteen asti halajat sitä henkeä, jonka olet minuun laittanut, Sinä kenelle olen kaiken velkaa. Odotat minulta, etten vaeltaisi mieleni turhuudessa, vaan että pitäisin kaiken turhana Sinun tuntemisesi rinnalla, sillä sen rinnalla kaikki muu on turhaa ja vain hullu mieiskelee turhuutta päivät pääksytysten! Jeesus, Isoveljeni, Sinuun kaikki tiedon ja viisauden aarteet ovat kätkettyinä, Sinuun, kenessä jumaluuden koko täyteys asuu ruumiillisesti. Sinun sekä Isän tuntemista on iankaikkinen elämä; siitä tässä kaikessa on kyse (Joh 17:3).
Voi miten useasti löydätkään minut laittamasta toivoni väärään mammonaan; antamasta työni ansion siitä, mikä ei ravitse, mikä ei ole oikeaa ruokaa. Jeesus, Sinä yksin olet totinen ruoka; leipä, joka tuli alas taivaasta. Kämmenen leveydeksi vain teit päiväni, ja oletpa kehoittanutkin minua ajattelemaan loppuani, jotta viisastuisin, jotta katseeni irtaantuisi tomusta ja nousisi puoleesi. Silti, kuinka usein rakennankaan Baabelin tornia, enkä Sinun valtakuntaasi. Kuinka usein etsinkään omaani, enkä Sinun valtakuntaasi! Ole minulle armollinen ja johdata minut tiellesi, etten enää heittäisi päiviäni hukkaan, vaan sanoisin: en enää elä minä, vaan Kristus minussa. Ettei tilani olisi niin surkea, että ylistäisin Sinua vain suullani, vaikka sydemeni olisi Sinusta kaukana. Ettei uhrini olisi saastunutta leipää, sekö ei olisi paha!? (Mal 1:7,8). Varjele minua ymmärtämättömyydeltä Laupeutesi tähden. Että ylistykseni olisi Sinulle kelpaava, että sydämeni asenteet olisivat kohdallaan. Etten kuulisi Sinun sanovan minulle: "Vie pois Minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa" (Aam 5:23).

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjoita kommentti

Kommentti näkyy sivulla, kun kirjoittaja on hyväksynyt sen. Nimesi ja kommenttisi tallennetaan tätä varten (tietosuoja).