Efesolaiskirjeen luku 1
Vain harva ihminen pystyy säilyttämään saman ajatuksen katkeamattomana muutamaa minuuttia, ehkä minuuttiakaan pidempään. En itse lukeudu niihin harvoihin. Olen silti löytänyt keinon, joka on erittäin hyödyllinen esimerkiksi Raamatun lukemisessa. Lue aina kynä kädessä! Lue kynä kädessä niin et tule lukeneeksi lukemisen takia; siksi, että saisit luettua ja voisit kertoa kaverille tästä suoriutumisestasi. Luet oppiaksesi, luet kasvaaksesi, luet, jotta voisit muodostaa ehyempiä ajatuskokonaisuuksia Jumalan Sanasta ja siten ymmärtäisit syvemmin Jumalan valtakunnan salaisuuksia ja ennenkaikkea Häntä. Ennenkaikkea lue kynä kädessä, jotta oppisit tuntemaan Jumalan henkilökohtaisesti syvemmin! Lue ja kirjoita vaikka se koettelisikin lyhytjännitteisyyttäsi, vaikka joutuisit saisitkin käyttää aikaa enemmän lukua tai jaetta kohden.. Tässä, mitä itselleni tuli mieleen lukiessani Efesolaiskirjeen ensimmäisen luvun.
Miut on pelastettu ja mie oon, mitä oon "Jumalan tahdosta." En sentakia, että mie oisin ikinä ollu, jotain; en oo edelleenkään mitään Jumalan eessä. Miussa ei ollu mitään, minkä vuoksi Jumala olis miuta rakastanu. Kaikki on yksin armosta.
Siitä huolimatta, että miussa ei ollu mitään, joka olis vetäny Jumalaa armahtamaan miuta, on Hän "siunannut miuta taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa." Miussa itessäni ei ollu mitään hengellistä, vaan olin "kuollu synteihini" ja syy siihen, että voin tietää mitään hengellisestä siunauksesta on siinä, että Jumala halus pelastaa miut ja halus siunata miuta. En ansainnu sitä. Silti Jumala halus; Häntä miellytti tehdä niin. En tiedä, enkä ymmärrä minkätakia, ja mitä enemmän miun silmät avautuu miun lihan turmeltuneisuudelle, vajaavaisuudelleni ja sille, kui vakava asia on tehdä syntiä, sen vähemmän ymmärrän. Mutta mitä vähemmän ymmärrän vastausta kysymykseen miksi, sen enemmän alan aavistaa Jumalan armon todellista syvyyttä ja valtavuutta. Tämä johtaa siihen, että rakastun syvemmin Jumalaan. Mitä syvemmin ymmärrän Isäni armon suuruutta, sitä suuremmalla sydämellä haluan palvella, sitä enemmän rakastan. "Joka on saanut anteeksi paljon, rakastaa paljon." Luottamukseni Jumalaan vahvistuu kun ymmärrän, että syy Jumalan rakkauteen ei ole miussa vaan Jumalassa. Ennen aikojen alkua; kaikkeuden perustamista Jumala oli ja rakasti täydellisesti. Rakkaudessaan Hän edeltämääräsi miut yhteyteensä ja poikansa kuvan kaltaisuuteen. Jumala rakkaudessaan valitsi miuta olemaan pyhä ja nuhteeton Hänen edessään. Tietäessäni kuinka paljon Jumala onkaan miuta rakastanut, murrun kuullessani sanan nuhteeton. Tiiän olevani itsessäni kaikkea muuta. Mutta! Miten suuri armo! Miten suuri rakkaus! Miten ihmeellinen Isä miulla onkaan! Jeesuksen kuolemaan kätkettynä miut on julistettu nuhteettomaks ja syyttömäks! Miulle on annettu avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Se hengellinen siunaus, josta olen päässyt osalliseks, ei edelleenkään ole miusta vaan Kristuksesta. Jumaluuden kaikki täyteys asuu ruumiillisesti Häness. Nyt miulle on annettu lupaus: "Pysykää Minussa, niin Minä pysyn teissä."
Kaikki se hyvä, mistä ikinä oonkaan päässyt osalliseksi on Jumalan armoa. Jumala osoitti armoa, ja osoittaa sitä edelleen, koska itse niin tahtoo, koska Häntä miellyttää tehdä niin. "Häntä, joka vaikuttaa kaiken oman tahtonsa mielisuosion mukaan."
Syy siihen, miksi Jumala on tehnyt niin kuin on, löytyy jakeesta kuusi. "Armonsa kirkkauden kiitokseksi." Tämän armon Hän on lahjoittanut meille Poikansa kuoleman kautta avaten meille tien kaikkeinpyhimpään, läsnäoloonsa ja yhteyteensä. Kaikki kunnia ja kirkkaus ikuisesti Jeesukselle! "Sillä Hänestä, Hänen kauttansa ja Häneen on kaikki!" Saamme syntimme anteeksi vain, koska Hän on rikas armossa. Kaikki kiitos ja ylistys Hänelle halleluja!